Paina selaimesi reload/refresh-painiketta niin saat varmasti uusimmat jutut esiin!
Kutrin safkat
Vanhat jutut
Kutri.netin
etusivulle |
Mihin oikein vertaat itseäsi, nainen?!
sunnuntai, lokakuu 19, 2003
Klo: 00:05
Tutun blogista löytyi mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten lehtien kuvia on manipuloitu. (Osoita hiirellä sivulla näkyvää isoa kuvaa, niin näet miltä kuva näytti ennen muokkausta... :-D
Kampaajalla luin Elle-lehteä (?) jossa entinen (alunperin australialainen) malli kertoi siitä, kuinka häntä vaadittiin laihtumaan 51-kiloiseksi, että hän voisi olla "huippumalli". Se ei ollut hänelle helppoa, sillä liikunnallisen taustansa takia hänellä oli runsaasti lihaksia -- kun hän onnistui vihdoin laihtumaan lontoolaisen mallitoimiston asettamaan tavoitepainoon liiikkumalla hulluna, polttamalla tupakkaa ja olemalla käytännössä kokonaan syömättä, hän sai vain kehuja. Muuten hyvä, mutta hän oli 178 cm pitkä (BMI 16,1)! Joku vanhempi ex-malli vain kehuskeli hänelle sillä, kuinka onnellinen on, ettei HÄN ole enää malli ja joudu laihduttamaan -- samalla kun totesi mallitytölle että "sori, koska sä olet vielä malli, sun pitää kärsiä" (tms.). Kun tämä malli lopulta meni fyysisesti todella huonoon kuntoon (hiukset alkoivat lähteä tuppoina, menkkoja ei enää tullut pitkään aikaan jne.), hän lopetti mallinhommat. Nyt hän painaa noin 65 kg (BMI 20,5) ja tuntee sen olevan hyvä paino itselleen.
Ennen kuin joku idariteini saa tästä hyvän idean alkaa laihduttaa, huomautan että toi oli siis esimerkki (ulkomaalaisen) mallimaailman SAIRAUDESTA ja siitä, miten ihaillessamme muotilehtien hoikkia tyttöjä ihailemme itseasiassa sairaalloisen laihaksi laihdutettua naisvartaloa -- ihmisiä, joista ainakin useimmat joutuvat kituuttamaan tosissaan pysyäkseen "mallimittaisena", eivät saa kuukautisia jne. Ihmisiä, jotka saavat meidät normaalivartaloiset tuntemaan itsemme lihaviksi. Sairasta! Niin kuin siinä yhdessä puhe-biisissä todetaan: "Don't read beauty magazines, they just make you feel ugly".
En nyt löytänyt sitä juttua netistä, mutta sitä etsiessäni törmäsin muihin asiaan liittyviin artikkeleihin:
Playboyn tytöt alipainoisia
Alipainoisista näyttelijättäristä (vanha artikkeli)
Artikkeli, jossa kerrotaan jenkkihuippumallien olevan keskimäärin 175 cm pitkiä ja painavan vähän alle 50 kg (BMI 16,3)
Ja siis niille jotka eivät tiedä, alipainoraja on BMI 18,5.
----
Mies sen sijaan oli lukenut saman lehden toisesta numerosta detox-dieeteistä, joka on uusin villitys rapakon takana. Ennen kuin joku teistä innostuu aiheesta -- pieni vinkki: se on huuhaata ja huijausta, johon lankeavat ihmiset, jotka eivät uskalla kohdata TODELLISIA ongelmiaan (huono avioliitto, taakse jäänyt loistava tulevaisuus jne.).
-----
Mitä noihin juttuihin voi oikeasti sanoa? Rakastakaa itseänne, yrittäkää edes. Unohtakaa naistenlehtien levittämät anorektiset ja kuvakäsitellyt muotikuvat. Katsokaa oikeita ihmisiä ympärillänne ja yrittäkää nähdä tavallisen, terveen normaalipainoisen vartalon kauneus. Sillä se on kaunis. Yrittäkää nähdä mikä elämässänne oikeasti mättää -- mitä todennäköisemmin se ei ole teidän painonne... :-)
alkuun
keskiviikko, lokakuu 15, 2003
Klo: 10:37
Äh, onnistuin just tuhoamaan pitkän viestin aiheesta insuliini-indeksi.
Käykää tsekkaamassa juttu insuliini-indeksistä. Patrik Borg postasi linkin Keho.netin keskusteluun, joten tolla on tietynlaista uskottavuutta.
Stoorin "opetus" on lyhyesti se, että tietyn tuotteen glykeemisestä indeksiluvusta ei voi päätellä sen luomaa insuliinivastetta -- ja että edes siitä, mihin ruoka-aineryhmään se kuuluu, ei voi päätellä sen syömisen vaikutusta insuliinitasoihin. Esimerkiksi kala ja pihvi nostavat insuliinitasoja paljon enemmän kuin pasta (niin valkoinen kuin tumma -- niiden insuliini-indeksiluku on btw sama).
Peruna olisi insuliini-indeksinkin mukaan melko korkealla, mutta kannattaa jälleen kerran huomata, että tämä tutkimus on tehty Jenkeissä, jossa perunalajikkeet ovat ihan faktisesti erilaisia kuin Suomessa (enemmän tärkkelystä, nopeammin "hajoavia" --> rajummin verensokeria nostavia).
Jos noudatat lowcarb-ruokavaliota sen takia että pelkäät hiilihydraatin insuliinitasoja nostattavaa vaikutusta, lue toi juttu äläkä enää ikinä ala selittää pelkkää glykeemistä indeksiä tuijottaen kuinka "hiilarit nostavat insuliinit äkkiä ylös" (koska esim. puuro ja täysviljamurot ovat insuliinivasteeltaan alhaisimmasta päästä. :-D
--
Ja tähän pitää laittaa lisähuomautus: oikeasti mulla ei ole sinällään mitään lowcarb-dieettejä vastaan -- mulla ei vain hermo kestä (millään alalla) kun jengi perustelee tekemisiään suoranaisilla valheilla (silloinkin kun eivät tiedä valehtelevansa). Siis ihan alkaen tilanteesta, jossa joku väittää tietyllä tavalla toimiessaan ajattelevansa muita, vaikka sen vaikuttimet ovat täysin itsekkäät -- tai kun esim. säästötarpeella on perusteltu tiettyjä perheisiin ja vanhuksiin kohdistuvia budjettileikkauksia samaan aikaan kun rahaa on syydetty tarpeettomiin monitoimimurtajiin, turhiin satamiin jne.
Atkinsin, Montignacin, Heikkilän ja Zone-dieeteissä laihtuminen perustuu loppupeleissä pelkästään kalorivajeeseen -- ei mihinkään ihmeelliseen aineenvaihdunnan muutokseen tai fysiikanlait kumoavaan rasvanpolttoon. Energiansaannin vähentyminen johtuu yksinkertaisesti yhden ruoka-aineen karsimisesta tai rajoittamisesta seuraavasta makeiden herkkujen karsimisesta, kylläisyyttä tuovan proteiinin lisäämisestä ja runsaammin energiaa sisältävien viljatuotteiden korvaamisesta vähän energiaa sisältävillä kasviksilla.
--
Lisäys: plus että siihen mulla palaa hermo, että jengi alkaa yhtäkkiä mediakohun takia kuvitella että joku ruoka-aine on nyt hirmu vaarallinen (vrt. ennen rasva, nyt peruna) ja/tai että joku ääridieettimalli (ääri = jotain perusruoka-aineryhmiä karsitaan rajusti) olisi jotenkin paras/laihduttavin. No, sitten jengi, joiden elämäntapaan/makutottumuksiin jne. ko. dieettimalli ei oikeastaan sovi lainkaan (esim. henkilö joka ei kauheasti pidä lihasta ja kalasta, mutta rakastaa pastaa) yrittää hampaat irvessä ja itku silmässä kokeilla ko. dieettiä. Niin kauan kun hänen itsekurinsa riittää, homma toimii, mutta koska laihdutus, joka perustuu pelkkään itsekuriin on aina tuhoontuomittu, ennemmin tai myöhemmin repsahtaa. Koska niihin itselle luonteviin elämäntapoihin ei ole tehty muutoksia, kilot pamahtavat takaisin joskus jopa nopeammin kuin ovat lähteneet (mikään dieetti ei muuta aineenvaihduntaa pysyvästi, sori).
Älkää miettikö "mikä dieetti on absoluuttisesti tehokkain", miettikää: "millaisia kohtuullisia muutoksia nykyisiin elämäntapoihini voin tehdä, jotta laihdun -- vaikka sitten hitaammin, mutta kuitenkin pysyvämmin". Huomatkaa, että tosi yksinkertaiset muutokset, kuten kasvisten määrän reipas lisääminen (myös hedelmät ja marjat ovat kasviksia), proteiinin kohtuullinen lisääminen (enemmän maitoa, vähärasvaista lihaa, rahkaa, raejuustoa, vähärasvaista juustoa, kalaa, äyriäisiä jne.), pasta/riisi/leipä/peruna-annosten pienentäminen ja niiden tilalla kasvisten nauttiminen sekä liikunnan lisääminen ovat ratkaisuja, jotka tekevät elämäntavasta kokonaisvaltaisesti terveellisemmän ja laihduttavat pitkällä tähtäimellä. Herkkuhetkien harventaminen ja herkkuannosten kokojen pienentäminen on aina toimiva ratkaisu.
alkuun
Uusi viikko, uudet kujeet
tiistai, lokakuu 14, 2003
Klo: 23:02
Jees,
elän jo tokaa päivää tätä uudenlaista tyyliä, jossa en laske syömisiäni. Seuraus: mutupohjalta näyttää siltä, että syömiset meinaavat jäädä liian alhaisiksi. No, tietysti siinä vaikuttaa myös se, että viikko on alkanut aika vauhdikkaasti ja sellaisten asioiden parissa, joita ajatellessani olen unohtanut ajankulun (= työt ja koulu). Esim. eilen söin aamulla puuron ja manteleita ja sit seuraavan kerran söinkin joskus kuuden tunnin päästä. Silloin oli jo vähän heikohko olo... :-D
Mä aion merkata nyt tän viikon ajan noita liikuntoja tonne ruokapäiväkirjaani. Innostuin kirjoittamaan sinne vähän pidempää pohdintaa salillakäynnin innoittamana.
Tein itselleni aika perusteellisen liikuntaohjelman -- saa nähdä miten hyvin sitä viitsin oikeasti seurata... :-D Tänään tuli liikuttua yhteensä melkein kaksi tuntia. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta oon nyt ehtinyt istua telkkarin edessä (samassa netissä surfaten) jo vähän yli sen ajan. Jossain noista fitness-lehdistä (oisko ollut Shape?) oli taas juttua siitä, kuinka 30 min / vrk riittää kunnon ylläpitoon ja jossain määrin kohottamiseen, mutta jos haluaa pudottaa painoa -- ja pitää kilot poissa -- pitäisi harrastaa 60 min. liikuntaa päivässä. Tai sitten vain joutuu kyttäämään syömisiään tarkemmin.
alkuun
Vähä-, keski- vai runsashiilarinen?
sunnuntai, lokakuu 12, 2003
Klo: 20:14
Yksi asia, joka hämää mua noissa hiilarikeskusteluissa on se, että käsitettä "vähähiilarinen" käytetään hyvin väljästi ja lähinnä merkityksessä "ei-runsashiilarinen". Haloo? Mihin jäi kultainen keskitie -- eli englanniksi "mediumcarb".
VÄHÄHIILARINEN (lowcarb)
Atkins, Heikkilä, Ketogeeninen dieetti
10-15 % päivittäisestä energiasta hiilihydraatista
1200 kcal dieetillä 30-40 g / vrk
1500 kcal dieetillä 38-56 g / vrk
2000 kcal dieetillä 50-75 g / vrk
3000 kcal dieetillä 75-113 g / vrk
KESKIHIILARINEN (mediumcarb)
Zone, Montignac, kivikausidieetti, näillä sivuilla suositeltu laihdutusruokavalio
30-45 % päivittäisestä energiasta hiilihydraatista
1200 kcal dieetillä 90-135 g / vrk
1500 kcal dieetillä 113-169 g / vrk
2000 kcal dieetillä 150-225 g / vrk
3000 kcal dieetillä 225-338 g / vrk
RUNSASHIILARINEN DIEETTI (highcarb)
AHA, Painonvartijat
60 % tai yli päivittäisestä energiasta hiilarista
1200 kcal dieetillä 180 g / vrk
1500 kcal dieetillä 225 g / vrk
2000 kcal dieetillä 300 g / vrk
3000 kcal dieetillä 450 g / vrk
Noi prosenttiosuudet em. lukujen välillä ovat sitten harmaata aluetta.
---
Eli tämän jälkeen toivon, ettei kukaan, joka tosiasiassa saa 30 % päivittäisestä energiastaan hiilarista, enää selitä silmät kirkkaana olevansa "vähähiilarisella dieetillä". :-D
---
Muita sekalaisia pointteja:
Atkinsin dieetin alkuvaiheessa hiilarimäärät jäävät usein alle ton 10 %:n. Ylläpitovaiheessa Atkinsin mukaan useimmat saavat syödä vain 40-60 g hh / vrk.
Vähähiilaristen dieettien kannattajien usein mainitsemassa tutkimuksessa (A Randomized Trial of a Low-Carbohydrate Diet for Obesity) todettiin, että ketoosin syvyydellä ei ollut missään vaiheessa vuoden kestävää tutkimusta mitään yhteyttä painonpudotuksen määrään tai nopeuteen. Ts. ketoosi ei ole se, mikä noissa dieeteissä laihduttaa. Sori.
Atkinsin ohjelmassa puhutaan nettohiilareista. Ideana on, että koska kuidut sisältävät imeytymätöntä hiilaria, tuotteiden kokonaishiilarimäärästä voi vähentää kuidun määrän ja näin jäljelle saava lukema olisi ns. nettohiilarimäärä. Muuten hyvä, mutta ainakin Suomessa tuoteselosteissa ja Finelissä ilmoitetaan aina vain IMEYTYVÄ hiilarimäärä (= suoraan nettohiilarimäärä).
Edelleenkään ei ole tietääkseni tehty yhtään tutkimusta, jossa olisi verrattu vähähiilarista ja runsashiilarista dieettiä, joissa molemmissa olisi ollut yhtä paljon proteiinia. Tutkimuksissa (mm. se kuuluisa tanskalaistutkimus), joissa rasvan määrä on ollut tutkittavissa dieeteissä sama, mutta proteiinin ja hiilarin määrä eri, runsaammin proteiinia syönyt ryhmä on pudottanut enemmän painoaan ja säästänyt enemmän lihasta kuin vähemmän proteiinia syönyt ryhmä.
[lisää pointteja, jotka on pitänyt jo pitkään sanoa, kun ne taas palaavat mieleeni... :-)]
alkuun
Iloisia havaintoja
lauantai, lokakuu 11, 2003
Klo: 13:43
Vielä tuli tunnin kävely-juoksu-lenkillä ihanan kevyessä vesitihkussa mieleen, että koskaan ei muuten ole ollut näin helppoa palata "ruotuun". Siis ei tarvinnut yhtään motivoida itseään tai ajatella "huomenna sitten aloitan terveelliset elämäntavat". Sen kun heräsin aamulla ja jatkoin about siitä, mihin olin ennen reissua jäänyt => selvää edistystä! Samoin niin eilinen punttitreenin tekeminen kuin tämän päivän kävelylenkille lähteminen tapahtui lähes ajattelematta (= aloin ajatella asiaa vasta lenkillä :-).
Kyllä, olen ylpeä itsestäni.
alkuun
Klo: 10:22
Jees,
aamupaino 68,1 kg mikä vastaa ihan niitä painolukemia, joissa pyörin ennen lähtöä. Eli ilmeisesti sitten onnistuin kaikesta pastan pupeltamisesta ja runsasrasvaisesta ruoasta huolimatta olemaan lihomatta Italian reissulla. Kerta on kyllä ihan ensimmäinen (yleensä olen Italiassa lihonut kilo per viikko tahtia :-), jotain on ehkä opittu?
Ajattelin kokeilla jatkaa seuraavat 9 viikkoa seuraavasti:
- punnitus silloin kun huvittaa lähinnä sen tsekkaamiseksi ettei paino ole lähtenyt hurjaan nousuun, muttei välttämättä lukemien ylöskirjaamista
- virallinen paino, rasvaprosentit ja mitat noin joka toinen viikko sellaisena päivänä kun olen mahdollisimman vähän turvoksissa (näen kyllä itse mikä sellainen päivä on :-)
- liikunnat kirjataan ylös jo ihan motivointisyistä ja muistin virkistykseksi (= että muistan koska viimeksi olen tehnyt punttitreenin, koska viimeksi juossut jne.), mutta sykemittaria käytän vain jos huvittaa/siltä tuntuu
- ruoat lasken, jos huvittaa, mutta pääsääntöisesti yritän mennä tuntuman mukaan
Mihin kiinnitän ruokavaliossa erityisesti huomiota:
- kasvisten määrään --> pöydällä aina hedelmäkulho, jossa mahdollisimman erilaisia (= eri värisiä) hedelmiä, lämpimän ruoan kanssa niin paljon erilaisia kasviksia kuin mahdollista (Italiassa opin pari uutta reseptiä, joita voisi yrittää käyttää kevennettynä), ainakin kerran päivässä marjoja esim. rahkan kanssa
- proteiinin syömiseen joka aterialla
- hyvän rasvan minimisaantiin: aamupuuron rasvat, kalaöljykapselit ja vähintään kourallinen pähkinöitä joka päivä
Muu ruokavalion oikeellisuus seuraa itsestään perässä -- kuidunsaanti varmistuu aamupuurolla ja runsaalla kasvisten syönnillä. Viljatuotteista valitsen edelleen pääsääntöisesti vain täysviljatuotteita. Ruokamäärän uskon pysyvän erittäin hyvin kurissa juuri sillä, että panostaa kasviksiin ja proteiiniin (= kylläinen olo aterialla vähillä kaloreilla) sekä tietysti sillä, että yrittää syödä oman kylläisyyden ja näläntunteiden mukaan.
Monipuolista liikuntaa niin runsaasti kuin mahdollista! Keravan (CMS) Forever-sali on vihdoin avattu, joten pääsen tekemään osan treeneistä siellä (odotan erityisesti selkätreeniä koneiden avulla, sekä aerobicejä). Lisäksi mahdollisimman paljon ulkoilua sään salliessa noin niin kuin yleisen mielenterveyden ja yleiskunnon takia. Kun kauhistelin Italiassa kotiinpaluuta pimeään Suomeen, mukana matkassa ollut enoni huomautti, että sisältä katsoen ulkoilma voi vaikuttaa pimeältä, mutta kun sinne menee, huomaa sen olevan vain lempeää hämärää, joka on oikeastaan aika makeeta. Ostoslistalla onkin nyt sitten heijastin (ellei sitä löydy jostain roinalaatikoiden syövereistä).
Eli miten tämä poikkeaa aiemmasta ohjelmasta? Laskemisen ja mittareiden käytön vähentäminen pakottaa kuuntelemaan omaa kehoaan ja myös henkisiä tuntemuksia entistä enemmän. Samoin on pakko panostaa enemmän liikunnan laatuun ja märään -- kuten Patrik Borg Voimala-ohjelmassa sanoi: "liikunta antaa enemmän pelivaraa ruokavalioon".
Viikkoraporteihin ei varmaan enää tule juurikaan taulukoita, mutta aion silti jatkaa jollain tavalla viikkoraportointia -- jos ei muuta niin lyhyesti kertomalla miten viikko on mennyt liikuntojen ja syömisten osalta, millaiset on ollut fiilikset jne. Viralliset paino- etc. lukemat tulevat nyt sitten vain joka toinen viikko (= mahdollinen muutos näkyy paremmin).
Niin ja siis yhdeksän viikkoa näin siksi, että sitten olosuhteet taas joulun etc. takia hieman muuttuvat ja lähestymistapaa on pakko muuttaa -- ehkä.
Olisinko voinut/pitänyt siirtyä tähän systeemin jo heti vuoden alussa? En. Minun luonteelleni laskeminen ja taulukointi sopii ja se on ollut ylipäätään tärkeä motivointitekijä koko tähänastisen elämäntaparemontin ajan. Samalla olen nähnyt mm. miten paljon eri tyyppistä ruokaa mahtuu 1800 kcaliin, paljonko oikeasti pitää/saa syödä proteiinia, rasvaa, kuitua jne. sisältäviä tuotteita saadakseen päivittäiset määrät kasaan, miten isoja annoksia voi syödä kerralla jos syö vain kaksi tai jos syö viisi kertaa päivässä jne. Olen oppinut arvioimaan aika hyvin erilaisten aterioiden ravintosisällön. Ennen kaikkea pitämällä motivaatiota yllä, olen onnistunut omaksumaan terveellisen elämäntavan niin, että se tuntuu epäterveellistä ruokavaliota luontevammalta vaihtoehdolta. Enää ei kaupassa tule edes mieleen ottaa pientä namisuklaata. Sopivankokoiset pasta-/riisiannokset eivät näytä enää säälittävän pieniltä. Keho tuntuu tarvitsevan liikuntaa -- parin päivän liikuntatauosta tulee kehoon levoton olo. Alkoholi ei maistu, kun siitä tulee aina epämiellyttävä olo nousuhumalan jälkeen. Ylipäätään ähky olo tuntuu epäluonnolliselta, sopivasti kylläinen ja juuri ennen ateriaa ihan vähän nälkäinen luonnolliselta.
Toi Italian kokemus -- kaksi viikkoa ilman kokovartalopeiliä, vaakaa ja mittanauhaa extreme-olosuhteissa (noin niin kuin painonhallintamielessä => tarjotun ruoan runsasrasvaisuus ja -hiilihydraattisuus, jatkuva makeille (ja ihanan makuisille) leivonnaisille altistuminen, omalla lomallaan paljon vapaammin herkkuja ostanut ja pupeltanut matkakumppani, alkoholin ylitarjonta jne.) ilman varsinaista vahinkoa painonhallinnalle vahvisti tietysti luottamusta siihen, että pysyvä painonpudotus (= paino on pudonnut ja pysyy poissa) alkaa olla todellisuutta mun kohdalla. Seuraavat viikot lyhenevien päivien painaessa päälle näyttävät onko terveellinen elämäntapa painunut oikeasti riittävän syvälle mun selkärankaan ja voinko mä jatkossakin luottaa pelkkiin tuntemuksiin ja ruokamäärien ja -laadun silmämääräiseen arviointiin. Jännittävää!
alkuun
perjantai, lokakuu 10, 2003
Klo: 15:39
Ja vielä -- huomaa, että oon ollut kaksi viikkoa nettipimennossa -- arvasin oikein, Karita Tuomolasta yritettiin väen vängällä saada ortektikkoa. Tavallaan hyvä, etten päässyt/joutunut itse ohjelmaan, koska olisin saattanut hiiltyä haastattelijan asenteesta ("jos tarkkailet ruokavaliotasi, olet ortorektikko"), tavallaan huono, koska olisin päässyt kerrankin selittämään laajemmalle yleisölle mitä ortorektikko-termi oikeasti tarkoittaa (= ihminen, jolle oman tiukan ja joustamattoman ruokavalion tiukka noudattaminen tuo turvaa ja lohtua ja siitä poikkeaminen hirvittävää ahdistusta).
Jees, nyt pitää jatkaa rästitöiden tekemistä. Varmaan ennen ensi viikkoa en ehdi vastata mihinkään kysymyksiin tms. Meiliäkin oli tullut aika paljon, saa nähdä jaksanko vastata kaikkiin viesteihin. Haluaisin huomauttaa kaikella ystävyydellä, että mulla EI OLE todellakaan aikaa suunnitella kenellekään henkilökohtaisia liikunta- tai ravinto-ohjelmia. Sori.
Mietin myös tämän viikonlopun ajan seuraavan yhdeksän viikon strategiaa. Olisi nimittäin pikkuhiljaa aika siirtyä kokonaan pois laskemisesta omien tuntemusten kuunteluun.
alkuun
Klo: 14:55
Toihan oli oikein hyvä toi Voimala-keskustelu ja Patrik oli jälleen kerran oma viisas itsensä. Jos haluatte oikeasti tietää mikä on terveellistä, kuunnelkaa Patrik Borgia, se tietää mistä puhuu, on lukenut paljon ja tutkinut paljon ja ennen kaikkea näkee kokonaisuuden.
Heikkilä ei kyllä vakuuttanut. Meni aika hyvin hiljaiseksi kun todettiin että suomalainen peruna ei ole sama kuin jenkkiperuna ja ettei Suomessa käytetä käytännössä ollenkaan noita kovetettuja kasvirasvoja.
Karita Tuomola vaikutti myös erittäin fiksulta ja asialliselta.
Mutta siis, niille, jotka eivät nähneet ohjelmaa, kertaisin seuraavat tärkeät pointit:
1. Liikunta ja kasvikset (= vihannekset, juurekset, marjat, hedelmät, sienet jne.) ovat terveellisen elämäntavan perusta.
2. On pystytty yksiselitteisesti todistamaan, että tyydyttynyt rasva lisää eräitä terveysriskejä.
3. Suomalainen peruna on erilaista ja siksi huomattavasti terveellisempää kuin jenkkiperuna.
4. Jenkkien ruokailutottumuksista ja niitä seuranneita ravintosuosituksia ei pysty suoraan soveltamaan Suomeen, koska meidän ruokakulttuuri on (vielä) niin erilainen (joskin ikävä kyllä jenkkiytymässä).
5. Täysjyväruis on terveysvaikutuksiltaan merkittävää.
6. Ilman liikuntaa ruokavalion pitää olla todella tarkkaan suunniteltu, mikäli haluaa voida hyvin, liikunnan harrastaminen antaa enemmän pelivaraa myös ruokavalioon.
7. Kasvikset ja täysviljatuotteet ovat ensisijaisesti suositeltavia siksi, että niissä on runsaasti kuitua, vitamiineja ja mineraaleja, ei siksi, että niillä nyt sattuu olemaan alhainen glykeeminen indeksiluku.
8. Useimmat erikoisdieetit toimivat oikeasti siksi, että ne poikkeuksetta suosittavat lisäämään kasviksia ruokavalioon ja karsimaan sokeria ja puhdistettua jauhoa. Ongelmana on se, että olon ja kunnon kohentuessa ihmiset kuvittelevat että koko pseudoteoria on totta (vaikka pelkkä kasvisten lisääminen, sokerin karsiminen ja viljatuotteiden vaihtaminen täysjyväviljaan olisi tehnyt saman -- oma lisäykseni: useimmat dieetit kuten Atkins, Zone, Heikkilän dieetti, kivikausidieetti jne. lisäävät myös proteiinia ruokavalioon).
9. Ihmedieetit vetoavat myös siksi, että ne selittävät perusteellisemmin ja kiinnostavammin omat ruokavaliosuosituksensa (yleensä osin samat kuin viralliset suositukset), kuin viralliset tahot.
ja
10. Atkinsin dieetin nykyversio kohtuullisesti noudatettuna ei ole vaarallinen.
Tohon viimeiseen pointtiin haluan huomauttaa, että Atkins EI SUOSITA tyydyttyneitä rasvoja, vaikka moni Atkinsin dieetillä oleva näyttää niin uskovan ja vaikka Heikkilä niitä suosittaa. Samoin olen sitä mieltä, että teoriat, joilla Atkins perusteli dieettinsä toimivuutta, ovat osin tai eräiltä osin jopa kokonaan vääriä ja harhaanjohtavia.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Atkinsin loppuvaiheen (= loppuelämä) keskimäärin 60 g hh / päivä on liian vähän, mutta en myöskään usko, että monikaan sitä oikeasti noudattaa vaan että jos katsottaisiin oikeasti miten paljon pidempään atkinsin dieettiä noudattaneet saavat lopulta hiilareita kasvisten, maitotuotteiden laktoosin ja täysjyväviljatuotteiden muodossa, määrä on lähempänä (tai todennäköisesti yli) 100 g / vrk.
Perustan väitteeni sille, että normaalina päivänä, jolloin syön suhteellisen vähän viljatuotteita (esim. pelkän aamupuuron) enkä ollenkaan perunaa, MINÄ saan AINA vähintään 150 g hh.
Käytännön esimerkki siitä, miten saa 100 g hilaria kasaan:
3 x 2 dl maitoa
1 prk maitorahkaa
250 g mustikkaa
1 persikka
2 tomaattia
200 g keräkaalia
1 keskikokoinen sipuli
1 isohko paprika
30 g cashew pähkinää
YHTEENSÄ: 913 kcal, 101 g hh, 63 g pr, 28 g rs, 26 g kt
Pelkistä kasviksista (vajaa kilo) 53 g hiilaria
alkuun
Klo: 13:59
Home sweet home...
Jees, Italiasta on selvitty takaisin kotiin. Tämän aamun paino näytti 68,9 kg, mutta kun sentit olivat samat kuin ennen matkaa, en vedä tästä vielä mitään johtopäätöksiä, vaan katson maanantaihin asti näyttääkö kiloja oikeasti kertyneen lisää, vai onko lisäpaino esim. täyteen tuupattujen glykogeenivarastojen ansiota.
Hiilihydraattia nimittäin tuli syötyä olan takaa, samoin kuin rasvaa. Proteiinit jäivät vähemmälle, kun unohdin ottaa kotoa mukaan proteiinijauhetta. Hiilarit tulivat ensisijaisesti siis pastasta, hedelmistä ja leivästä sekä aamupalakekseistä ja -voisarvista. Rasvaa tirisivät kastikkeet, juustot ja makkarat sekä voisarvet. Proteiinia sai lähinnä vain päivällisen liha/kalaruoasta, makkarasta ja välipaloina syömistäni rahkaherkuista (Danonen vitalinea-sarjaa, ei löydy Suomesta).
Italialaisia naisia tuli tarkkailtua sillä silmällä niin rannalla kuin kaupungissa. Ei siis arvostellen vaan kiinnostuen siitä, mitä tyypillinen italialainen ruokavalio tekee vartalolle.
Tyypillisesti italialaiset syövät siis aamulla pari keksiä tai yhden voisarvi- tai pullatyyppisen leivonnaisen cappucinon kanssa. Seuraavan kerran syödään isohko lounas, yleensä pastaa ja joskus pastan lisäksi joku liharuoka. Illalla syödään isompi lounas, joka arkena koostuu vähintään pastasta ja erillisestä liharuoasta kasvisten kanssa (siis ensin syödään pasta ja vasta sen jälkeen syödään liharuoka kasvisten kanssa), viikonloppuisin ja juhlavammin syödessä alkupaloista (tyypillisesti grillattuja kasviksia, juustoa, makkaraa), pasta/risottoannoksesta, lihasta lisukkeiden kera (yleensä grillattuja kasviksia, salaatti tms, joskus paistettuja perunoita) ja jälkiruoasta (makea leivos/jäätelö) ja/tai hedelmistä. Aamiainen on ehkä noin 300-400 kcalia, lounas 700-1000 kcalia ja päivällinen helposti yli 800-1200 kcalia. Silmämääräisesti arvioiden päivän energiasta 35-40 % tulee rasvasta, 40-60 % hiilarista ja 5-10 % proteiinista.
Nuoret harrastavat yleensä 3-5 kertaa viikossa jotain ohjattua liikuntaa, tyypillisesti lentopalloa tai uintia (kyllä, ohjatusti). Nuoret, varsinkaan naiset, eivät juo kovinkaan paljon alkoholia (naisten dokaaminen on huonoa käytöstä!). Italialainen elehtii ja liikehtii tunnetusti erittäin runsaasti esim. suomalaiseen verrattuna (= myös tiedostamaton liikunta lisää energiankulutusta).
Nuoret ovat usein hyvin hoikkia, sukupuolesta riippumatta. Miehet ovat suomalaisessa mittakaavassa aika "naruja" -- ts. rasvaprosentti on alhainen, mutta lihakset hyvin kehittymättömät. Naiset ovat samoin erittäin siroja ja hoikkia, mutta rasvaprosentti voi olla silti painoon nähden melko korkea. Naisilla lihaksia ei näy käytännössä koskaan, ei edes vatsassa (vaikka olisivat miten hoikkia).
Iän myötä paino alkaa väistämättä nousta liikunnan vähennyttyä perheen perustamisen ja työelämään siirtymisen myötä. Ne, jotka pysyvät hoikkina, pysyvät hoikkina nimenomaan syömällä mahdollisimman vähän, eivät liikkumalla runsaammin (= lihakset hyvin kehittymättömät). Kaikki vanhemmat ihmiset ovat enemmän tai vähemmän pulskia.
---
Suomalaiselle, säännölliseen syömiseen ja pienehköihin aterioihin tottuneelle paikallinen ruokailukulttuuri tuntuu ongelmalliselta. Kestää aikansa, ennen kuin oppii syömään hillitysti aterian alussa, niin ettei aterian loppuvaiheilla tule liian täysi olo. Erityisen hankalaa ruokamäärän hallinnan kannalta on usein täysin lihaton pasta ennen liharuokaa -- kylläisyyden tunne tulee vasta paljon sen jälkeen, kun pastaa on mätetty naamaan yli oman tarpeen. Asiaa ei auta se, että pasta on usein hyvin rasvaista (vaikka rasva onkin oliiviöljyä), jolloin pienikin pasta-annos sisältää runsaasti rasvaa.
Joka aterialla runsain määrin tarjolla oleva alkoholi (lähinnä viini) ei myöskään edesauta suomalaisesta juomakulttuurista tulleen painonhallintaa. Viinistä saa äkkiä lisää energiaa ja alkoholi "turruttaa" sen verran, ettei välttämättä havaitse ylensyönnistä syntyvää epämukavuutta niin helposti.
---
Miten itse selvisin?
Olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Olin siis ruoanlaittokurssilla täyshoidossa, mikä tarkoitti sitä, että pystyin melko vähän vaikuttamaan aterioiden sisältöön. Varsinkin aluksi tulin syöneeksi nimenomaan pastaa liikaa, mutta loppua kohden aterioiden hallinta helpottui. Alkoholin pidin varsinkin loppuajasta täysin minimissä jo ihan sen takia, että pienikin alkoholiannos teki minut todella väsyneeksi.
Aamiaisella useimmiten skippasin tarjotun pulla-voisarvi-vaihtoehdon ja söin itse kaupasta ostamiani kuitumuroja (ei saa Suomesta, nyyh) maidon kanssa sekä Danonen rahkavalmistetta. Päivällä yritin syödä rahkaa ja hedelmiä, jotta en illalla söisi niin paljon.
Liikunnat menivät semiputkeen. Laskin, että jotta olisin saanut juoda ja syödä niin paljon kuin huvittaa, minun olisi pitänyt liikkua joka päivä kaksi tuntia. Periaatteessa se ei olisi ollut ongelma -- aamulla tunnin lenkki ja biitsillä ollessa vartti uintia joka tunti. Käytännössä se oli ongelma, koska kolmantena päivänä sain vanhoista lenkkareista jalkaani rakon, jonka jälkeen seuraavana päivänä juostessani paljain jaloin rannalla hiekka hiersi iso- ja etuvarpaisiini ihan hervottomat rakot, jotka sattuivat merivedessä uidessa. Mukana matkassa olivat jumppakumit, joilla yritin tehdä edes jonkinlaista lihaskuntotreeniä.
Viimeiset neljä päivää olimme kaupungissa, jolloin ostoskaduilla ravaaminen jäi ainoaksi treeniksi.
----
Matkalla tuli kyllä pohdittua omaa suhdetta ruokaan, terveelliseen ruokavalioon ja laihdutukseen/painonhallintaan. Jatkuva altistuminen erilaisille herkuille, ylenpalttisille ruoka-annoksille jne. herätti taas vanhan syöpön sisälläni. "Mitä väliä sillä on mitä mä täällä syön? Ainahan mä voin laihduttaa tulleet lisäkilot kotona?" Onneksi tällä kertaa mukana oli myös terveellisistä elämäntavoista kiinnostunut Kutri, joka pisti syöpölle kunniakkaasti hanttiin -- herkuista saa kyllä nauttia, muttei ole mitään syytä antaa syömisten mennä överiksi.
Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että ensimmäistä kertaa näiden sivujen ylläpitäminen ja ylipäätään oman Kutri kuntoon -projektin julkiseksi tekeminen vaikutti syömispäätöksiini edes jonkin verran.
Vielä New Yorkissa "terveellinen Kutri" vasta-argumentoi "syöppö-Kutrille", että ensimmäinen suupala maistuu kuitenkin parhaalta, että vähempikin riittää, että on turhaa laihduttaa aina uudestaan samoja kiloja vain hetken mielijohteiden takia, jne. Tällä reissulla "terveellinen Kutri" käytti lisäargumenttina sitä, että antamalla itseni repsahtaa överisti lomalla annan minuun aggressiivisesti suhtautuville lisäaseita minua vastaan.
No, noin niin kuin järjellä ajatellen on suunnattoman tyhmää, turhaa ja omaa heikkoutta osoittavaa ajatella mitä joku ajattelee mun repsahduksistani. Tämä tyhmä tunnetila ("mitä muutkin sitten ajattelevat") sai minut tietysti pohtimaan omaa suhdettani teihin, rakkaat (ja vähemmän rakkaat :-) lukijat, omaa suhdettani tähän sivustoon ja oman elämäntaparemonttini yksityisyyttä. Vielä New Yorkin matkalla en siis perustellut itselleni syömisten hallintaa sillä, "mitä muutkin sitten ajattelevat jos repsahdan?" Mistä tällainen muutos on tullut mieleeni?
Ajatusketju on taas hieman poukkoileva, kuten useimmiten mun tapauksessani.
Ekaksi tuli kuitenkin mieleen, että kun mun, Eijan ja Patrikin kirja tulee ulos ensi tammikuussa, mä joudun olemaan enemmän esillä sen tiimoilta. Ja koska kuva vaikuttaa ihmisiin enemmän kuin sanat, ei riitä että mä puhun järkeviä, vaan mun pitää myös näyttää hyvältä.
Media on aivopessyt meidät ihailemaan langanlaihaa naisvartaloa. Tiedän sen niiltä ajoilta, kun itse aloin lukea Muscle & Fitness Hersiä ja Oxygeniä, joiden naiset eivät ole luurangonlaihoja, vaan lihaksikkaita. He näyttivät silloin minun silmissäni niin isolta, vaikka olivat normaalipainoisia ja heidän rasvaprosenttinsa oli todennäköisempi matalampi kuin yhdelläkään mallilla. Toisaalta, kun sen jälkeen aloin tiedostaa oman naissilmäni "vääristyneisyyden", huomasin että kiitos median aivopesun, vasta normaalipainorajojen alarajoilla tai jopa alapuolella olevat näyttivät minusta hoikilta, kun tukevasti normaalipainorajojen "keskellä" (esim. BMI 22) näyttivät siltä kuin olisivat normaalipainorajojen ylärajoilla.
No, on selvää, että epäilemättä mä en ole ainoa, jonka silmät ovat vääristyneet. Niinpä on oletettavaa, että jos ja kun joudun jossain puhumaan elämäntaparemontista ja laihdutuksesta, enkä todellakaan tule olemaan langanlaiha (vaikkakin tukevasti normaalipainoinen ja jopa painoon nähden kiinteä), ihmiset tulevat ajattelemaan "no mutta eihän toi ole itsekään mitenkään hirveän laiha".
Ihmisluonnon tuntien oletan, että mitä paremmassa kondiksessa olen fyysisesti tammikuussa, sen paremmin edustan kirjani sanomaa.
No, tässä taas on kääntöpuolena se, että hirveä teholaihis olisi puolestaan vastoin nykyistä näkemystäni siitä, millainen on hyvä ja terveellinen elämäntapa. Lisäksi tiedän, että mikäli yritän vaatia itseltäni liikaa (kuten esim. 1500 kcalin dieettiä tai paria tuntia liikuntaa päivässä), väsyn hyvin nopeasti, jolloin seurauksena voi olla repsahdus entistä huonompiin elämäntaparemontoihin.
Ratkaisu: jatkaa samaan malliin kuin ennenkin, mutta yrittää välttää esim. lomilla, juhlissa jne. ns. takapakin ottamista.
Esimerkkinä siitä, miten ulkonäkö voi vaikuttaa sanoja enemmän on Antti Heikkilä, jota monet ovat kommentoineet väsähtäneen ja huonokuntoisen näköiseksi, dieetistään huolimatta (tai ehkä juuri siksi). Itse en ole Heikkilää vielä nähnyt missään (on tänään klo 14 uusintana tulevassa Voimalassa), joten mulla ei ole aiheesta omakohtaista näkemystä.
Toinen ajatuskuvio, mitä noi mun "mitä muut sitten ajattelevat" -ajatus herätti oli se, että oikeastaan vasta nyt olen alkanut tajuta, miten moni ihminen käy näitä sivuja lukemassa. Tätä ennen on ollut enemmän sellainen fiilis että mä kirjoittelen juttuja täällä omassa maailmassani johonkin virtuaaliseen avaruuteen ja jotkut virtuaaliset olennot ehkä näkevät nämä, ehkä eivät.
Kolmanneksi tulee mieleen että vaikka mä olen uskonut tähän asti pitäväni tätä sivua vain harrastuksena harrastusten joukossa, se lukijoineen on alkanut ehkä tulla turhan merkittäväksi mulle. Vaikka mä uskon vuorovaikutukseen ja vaikka mun mielestä on hyvä, että muut ihmiset voivat jotenkin vaikuttaa (koska jos ne eivät vaikuta, silloin on oikeasti niin tunnekylmä, ettei pysty vastaanottamaan mitään muilta -- ei pahaa, muttei myöskään hyvää), mun mielestä on tärkeää valita huolella, millaisten ihmisten antaa itseensä vaikuttaa.
Miksi mä antaisin sellaisten ihmisten mielipiteiden, joita ja joiden vaikuttimia ja historiaa mä en tunne ja jotka eivät ennen kaikkea tunne mua kokonaisuutena, vaikuttaa siihen, mitä mä omassa yksityisessä elämässäni teen?
Vastaus: ei ole mitään syytä ottaa vastaan kenenkään muun kuin mun todella hyvin tuntevien ja mulle pelkkää hyvää toivovien ihmisten mielipiteitä musta ihmisenä ja mun elämästäni.
Johtopäätös: pitää tietoisemmin kriittinen suhde näihin sivuihin ja niiden synnyttämiin kommentteihin
No, tällaisia ajatuksia on mielessäni poukkoillut. Nyt alkaa se Voimala-ohjelma, johon muakin muuten pyydettiin, mutta olin (onneksi?) silloin vielä Italiassa. Veikkaan että mulle oli varattu "hysteerisen laskijan rooli", jota nyt esittänee se Karita Tuomola. No, kohta sen näkee.
alkuun
sunnuntai, syyskuu 21, 2003
Klo: 02:50
Eli tossa suorempi linkki siihen Lauren Greenfieldin kauneutta koskevaan kuvasarjaan. Valitse se "American Beauty" ja tsekkaa slideshow:n lisäksi tekstit, jossa selitetään kuvaajan tekemät havainnot. Mieeeeelenkiintoista! Suosittelen naiseudesta/tyttöydestä/jenkkikulttuurista kiinnostuneita tsekkaamaan myös muut kuvakertomukset.
alkuun
Klo: 01:48
Uskomatonta! Siis se, miten joskus kun ottaa jonkun teeman esiin, yhtäkkiä alkaa törmäillä suoraan siihen liittyviin asioihin.
Väsätessäni noita vikoja viikkoraportteja ennen reissua katsoin televisiosta SexTV:tä, jossa yllättäen käsiteltiin "Girl Culturea" valokuvissaan käsittelevää naisvalokuvaajaa Lauren Greenfieldiä. Yksi hänen kuvauskohteistaan oli ollut New Yorkilainen malli, jonka elämää kuvaaja oli seurannut viikon ajan nähdäkseen tuoko valta kauneutta. Ikävä kyllä tossa jutussa ei otettu aiheesta muita kommentteja kuin se, että kauneus toi selvästi jotain etuja: pääsi helpommin klubeihin ja sai helpommin vapaan taksin, mutta vastaavasti menetti yksityisyyttään, kun jengi työntäytyi paljon enemmän seuraan kuin vähemmän kauniilla. Toisaalta sama kuvaaja oli kuvannut lapsia ylipainoisten lasten leirillä ja sielläkin kauneimmat (ja vähiten ylipanoiset?) leirillä poikien suosiossa olevat tytöt muodostivat oman ryhmänsä, johon he eivät ottaneet mukaan vähemmän kauniita ja vähemmän suosittuja ylipainoisia. Ts. (kuvaajan sanoin) he käyttäytyivät yhtä sikamaisesti muita ylipainoisia kohtaan kuin mitä todennäköisesti heidän omissa kouluissaan heitä kohtaan käyttäydyttiin. Samoin kiintoisia oli kuvasarja strippareista, joiden pukuhuoneen peilissä luki "arvostan sitä, mitä teen" ja sitten siinä oli leikattu kuvia erilaisista malleista yms.
Hassua on muuten sekin, että "luin" New Yorkissa käydessäni yhden ton kuvaajan valokuvakirjan (= siinä oli myös tekstiä kommentoimassa kuvia) -- siinä aiheena oli lapsuus ja nuoruus Hollywoodin hienoimmissa osoitteissa. Jälkeenpäin harmitti, etten ostanut ko. kirjaa, mutta siinä vaiheessa matkalaukku oli jo aika täynnä.
--
No, samassa ohjelmassa oli myös juttua kuvaaja Lynn Bianchista, joka ottaa unenomaisia kuvia erikokoisista naisista. Teemana ruoka, kehonkuva jne. Kuvasarjan nimi on "Heavy in White" ja kuvillaan Bianchi yrittää saada meidät ajattelemaan ruumiinkuvaamme, suhdetta ruokaan, ylipäätään naiskehoon jne.
Jees, nyt laittamaan päivityksiä nettiin.
alkuun
lauantai, syyskuu 20, 2003
Klo: 12:04
Heh,
hyvät tiitykset tuli kirjoitettua viime yönä. Juu ei, en ihan itsekään ole varma mikä mun varsinainen pointtini oli. Enkä ollut myöskään kännissä, ainoastaan väsynyt.
Ehkä vähän vois vielä jatkaa tosta kauneusaiheesta. Jokunen viikko sitten tuli juttua Playboyn perustajasta Hugh Hefneristä. Dokkari oli kai Hefnerin itsensä tuottama joten näkökulma oli vähintäänkin Hefiä mairitteleva. Hef on n. 70-vuotias (tai jotain) ja sillä on n. 5-6 nuorta "tyttöystävää", jotka asuvat sen kanssa Playboy-kartanossa. No, menemättä sen kummemmin koko kuvion moraalisiin aspekteihin, yksi hämmentävä juttu mikä pisti silmään oli se, että kun kuvaruudussa koko ajan pyöri hyvin samantyyppisiä vaaleita isosilmäisiä, -suisia ja -rintaisia kaunottaria, hyvin pian (siis n. 5-10 minuutissa) niiden kauneus kärsi jonkinlaisen inflaation. Mitenköhän sen nyt selittäisin? Siis yhtäkkiä niistä naisista ei enää ajatellut "ooh, onpa kauniita naisia" vaan "ooh, onpa kaikki samannäköisiä naisia".
Eilisissä julkkisbileissä oli vähän samankaltainen tunnelma -- kaikki ne geneeriset kaunottaret turruttivat hyvin äkkiä silmän niin, että kaikki (ehkäpä minä mukaanlukien :-D) näytti samalta -- jolloin ainoastaan erikoisemman näköiset, ei välttämättä klassisen kauniit, mutta omista lähtökohdistaan kaiken irti ottaneet kaunottaret osuivat enemmän silmään ja näyttivät tavallaan jopa kauniimmalta kuin samannäköinen blondilauma.
Kauneus on katsojan silmässä. Jokainen äiti on lapsensa silmissä maailman kaunein nainen (omani mukaanlukien :-). Mikä sitten tekee toisesta ruman ja toisesta kauniin isomman joukon silmissä? Onko päähämme asetettu (esim. mainosten ja televisio-ohjelmien voimin) joitain absoluuttisia kauneusihanteita? Mahdollisesti -- tai sitten kaikki onkin vain biologiaa. Jossain (vai olisiko niitä jopa useampi) tutkimuksessa havaittiin, että ihmissilmää miellyttävät eniten tietty matemaattinen säännöllisyys toisen ihmisen kasvoissa. Mitä lähemmäs tätä geometristä ihannetta jonkun kasvot osuvat, sitä kauniimpana häntä pidetään.
Itse olen itseasiassa aikoja sitten ajatellut, että normaalioloissa, siis kun ei puhuta mistään koiranäyttelyä muistuttavista kauneuskilpailuista, pitäisi mieluummin puhua siitä onko joku miellyttävännäköinen eikä niinkään siitä, onko joku kaunis. Väitän, että ihmisiä, joita valtaosa pitäisi kauniina, on huomattavasti vähemmän kuin ihmisiä, joita pidämme miellyttävännäköisenä. Miellyttävä ulkonäkö lähtee mielestäni nimenomaan sisältäpäin: ihmisen ilmeistä, tavasta jolla hän vastaa katseeseen, hymyilyherkkyydestä jne. -- tietynlaisesta läsnäolosta ja tavasta, jolla reagoi muihin. Jotenkin tästä tulee mieleen siskon muutaman kuukauden ikäinen tyttö, joka reagoi hymyllä nimenomaan kasvoihin, jotka hymyilevät.
Miksi ylipäätään kiinnittää mitään huomiota ulkonäköön? Koska se on ensimmäinen asia, mihin muut väkisinkin kiinnittävät huomiota. Ennen kuin olet ehtinyt useammalla lauseella tai teolla paljastaa todellista luonnettasi, ulkonäkösi on ainoa mihin he edes voivat kiinnittää huomiota. Ulkonäölläsi vaikutat siihen, mikä on ihmisten ensivaikutelma sinusta -- myöhemmin vaikutelmaa voi korvata.
No, minun ulkonäköni on muuttunut melkoisesti vuosien mittaan -- olen laihtunut, jolloin kasvonpiirteni ovat tulleet eri tavoin esiin. Poissa on kammottava lyhyehkö afropermanentti ja tilalla pitkät hulmuavat hiukset (= kiitos aikojen, kun ei kertakaikkiaan ollut varaa käydä kampaajalla :-). Poissa on huono iho ja tökeröt meikkausyritykset, jotka eivät korostaneet parhaita puoliani. Ennen kaikkea poissa on hymytön, todennäköisesti aika torjuva ilme, jonka kuvittelin olevan jotenkin salaperäinen tjmv.
Todennäköisesti läheisteni silmissä en ole muuttunut juurikaan ja silloin kun laahustan Prisman käytäviä tukka sekaisin, meikittömänä pilkkihaalareissa, ero entiseen ei ole niin radikaali. Mutta meikatessani ja muutenkin laittautuessani baari-iltaa varten, ulkoinen olemukseni muuttuu melko radikaalisti. Mulle meikkaaminen ja hiusten laittaminen tuo samanlaisia fiiliksiä kuin lapsuusaikojen prinsessaleikit. Nyt vain leikin prinsessan sijaa olevani seksikäs blondi. Kaikkein hauskin leikinvaihe on kotona, kun ihmettelen itseäni peilin edestä ("vau, olenko minä muka tuo?"). Muiden eteen mennessäni olenkin sitten lähinnä ihmeissäni, kun ulkonäön muuttaminen muuttaa niin rajusti ihmisten suhtautumista -- kun itse koen olevani meikin alla täsmälleen sama ihminen kuin ennenkin.
Miten ihmisten suhtautuminen on sitten muuttunut? Kun olen laittautunut, miehet ylipäätään havaitsevat minut herkemmin kuin ennen ja huomio on poikkeuksetta positiivista (siis ainakin siihen asti kun avaan suuni... :-D). Naisten suhtautuminen on vähemmän yksiselitteistä. Itsevarmat, miellyttävännäköiset naiset suhtautuvat selvästi positiivisemmin kuin aikaisemmin. Joidenkin kohdalla tulee jopa mieleen, että "olisiko toi edes huomannut mua jos näyttäisin samalta kuin 10 vuotta sitten". Sen sijaan ihmiset, jotka ovat selvästi onnettomia oman ulkonäkönsä kanssa (kyllä, usein ylipainoiset), suhtautuvat minuun vihamielisemmin kuin ennen. Eivät aina, mutta hyvin paljon useammin kuin ennen. Tämä on itseasiassa vieläkin hämmentävämpää kuin miesten positiivinen huomio. Näitä laitetumpaan olemukseeni lähtökohtaisesti tylysti suhtautuvia, ei-vielä-omaa-kauneuttaan-löytäneitä ihmisiä kohdatessa tekee aina mieli sanoa: "hei, mä tiedän miltä susta tuntuu -- en mä ole aina ollut tämännäköinen -- älä vihaa mua vain ulkonäön takia".
Samalla herää kysymys, miten olen itse mahtanut suhtautua ulkomaailmaan silloin kun koin (ja olinkin) ruma, ylipainoinen ja onneton. Olenko ehkä itse ollut yhtä tyly kuin jotkut kohtaamani naiset? Onko mahdollista, että arkuudestani/heikosta itsetunnosta johtuva torjunta on ajanut mahdolliset ihailijaehdokkaat kauas ennen kuin olen edes avannut suutani? Ehkä, tosin väitän, että tietty mies- ja miksei naisryhmäkin ei normaalioloissa kiinnitä hirveästi huomiota ihmisiin, jotka ovat "heidän tasonsa alapuolella". Ehkä kyse on puhtaasta luonnonvalinnasta -- tai sitten vain lähtökohtaisesti pinnallisesta elämänasenteesta. (Disclaimer: en pidä pinnallista elämänasennetta välttämättä yhtään sen huonompana kuin syvällistäkään.)
Mitä sitten tapahtuu, kun avaan suuni, onkin eri asia. Olen edelleen sosiaalisesti sairaan kömpelö (suku kutsuu mua lihakirveenheiluttajaksi :-) ja koska huomaan edelleen lähteväni siitä, että ihmiset eivät kiinnitä muhun mitään huomiota (koska niin on ollut valtaosan aikuisiästäni), huomaan ihan liian usein käyttäytyväni vielä hieman päällekäyvästi -- ainakin jos vastapuoli on sellainen, johon haluan tehdä vaikutuksen. En tällöin välttämättä käyttäydy aggressiivisesti, mutta niin, etten ehkä anna toiselle tilaa vaan vyöryn (henkisesti) hänen ylitseen puhumalla paljon (ja lujalla äänellä), esittämällä runsaasti nokkelia ja teräviä kommentteja, haastamalla henkilön keskusteluun tai väittelyyn jne. Ulkomaalaisten kanssa tämä harvemmin on mikään ongelma, mutta moni suomalainen on raportoinut ensin säikähtäneensä: "mikä toi tyyppi on". Kornia on tietysti se, että normaalisti, kun minun ei tarvitse enää todistaa mitään, olen hyvin rauhallinen, leppoisa ja leikkisä, annan huomattavasti enemmän tilaa jne. Ts. antamani ensivaikutelma on täysin eri kuin se, mitä todellisuudessa olen. Ikävä kyllä niille, jotka eivät koskaan pääse ensivaikutelmaa eteenpäin (=> hyvännäköinen outo tyyppi).
"Outo tyyppi" on muuten ilmaus, jota todella monet ovat käyttäneet minusta saamastaan ensivaikutelmasta. Siis tyyliin: "eka mä ajattelin että tosi outo tyyppi, mut sitten kun mä opin tuntemaan sua mä tajusinkin että sähän oot ihan tosi nasta mimmi"... :-D
---
Jaaha -- tämäkin meni taas ihme ajatuksenvirraksi. No, mitä ehkä haluaisin teidän, rakkaat lukijat (= nyt kun ehkä jotenkin tajuan teidän olevan siellä... hah hah haa :-D) miettivän on se, millaisen ensivaikutelman te ehkä annatte a) ulkoisella olemuksellanne, b) puheillanne ja käytöksellänne. Ja ehkä sitä, miten kohdatessanne muita teette heidän ulkonäöstään mahdollisesti myös vääriä johtopäätöksiä.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan välillä prinsessaleikkiä tai sikopaimenleikkiä (= laittautuu mahdollisimman kauniiksi / mahdollisimman rumaksi tai mitäänsanomattomaksi). Hämmästykää, miten vieraiden (ja joskus jopa tuttujen) ihmisten käytös teitä kohtaan voi muuttua. Ehkä ihmiset eivät ole olleet niin välinpitämättömiä siksi, että olisitte mitättömiä kokonaisuutena tai ihmisinä, ainoastaan koska ulkonäkönne ei ole kiinnittänyt heidän huomiota. Ehkä joku ei ole ollut sinulle ystävällinen siksi, että pitää sinusta ihmisenä, vaan koska ulkonäkösi (= ei-kaikkein-kaunein-sinä) ei ole muodostanut hänelle uhkaa.
---
Ja kyllä, tämä kaikki todellakin liittyy laihduttamiseen. Moni, varsinkin runsaammin laihduttava, ei osaa varautua siihen, miten ihmisten suhtautuminen heihin muuttuu pelkän ulkonäön muutoksen myötä -- niin hyvässä kuin pahassa. Monelle voi olla shokki huomata, miten paljon heidän ulkonäkönsä oikeasti ratkaisee sen, miten muut (varsinkin vieraammat ihmiset) heihin suhtautuvat. Monelle saattaa tulla katkera olo: "ettekö te näe, että mä olen ihan sama ihminen, jolla te ennen tympeilitte/jota te ette ennen edes nähneet ja nyt olette ystävällisiä". Ikävää, mutta totta.
alkuun
Klo: 02:30
HYVIN hämmentävää...
Tulin just Helsingissä jossa olin eka broidin avecina jonkun uuden pintaliitonraflan avajaisissa ja sitten roudasin yksistä kirjanjulkkareista mammani miehineen kotiin (= en yleensä harrasta baarien avajaisia, mutta löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla). No, toi pintaliitorafla oli tietysti täynnä kaikennäköisiä todellisia julkkiksia, siis varsinaista seiskapäiväälehden vakiokamaa. Itse en pidä itseäni minkäänasteisena "julkkiksena", siksi hämmennykseni oli suuri, kun ekaa kertaa joku tunnisti mut mun kotisivujen (tai lehtijuttujen) perusteella -- tai tarkemmin sanottuna kaksi eri ihmistä, joista toinen oli toimittaja (= tunnistaminen ymmärrettävää) ja toinen henkilö, jota nuorempana olen kovasti ihaillut (= tunnistaminen erittäin hämmentävää).
Joo, voi ehkä kuulostaa jostain teistä ihmeelliseltä, mutta oikeasti -- ennen tätä mulle ei ole koskaan kunnolla konkretisoitunut se, että jotkut mulle ihan vieraat (ja vieraaksi jäävät) ihmiset lukevat täällä mun juttujani. Totta kai moni tuttu on kertonut käyneensä mun sivuilla, mutta ne on ihmisiä, joihin olen tutustunut aiemmin. Mutta että joku ihan vieras tunnistaa... Kummallista.
No, noiden tämän päivän kommenttien perustella jotkut pitävät mua jonain kaikkien ulkonäkökeskeisten narsistien virallisena symbolina tms. mikä mun omassa henkilökohtaisessa maailmassa tuntuu todella hassulta -- varsinkin kun kommentoijat olivat oikeasti mua paljon hoikemmassa/trimmatummassa kunnossa olevia tyyppejä ja tod. näk. esim. käyttäneet tänäänkin enemmän aikaa ulkonäkönsä miettimiseen kuin minä (mulla illan vaatevalintojen tärkein kriteeri oli löytää vaate, joka ei haissut liikaa hieltä... :-D).
Okei, myönnetään: Kutri kuntoon -vuoden alussa ja sitä viime vuonna miettiessäni mun ensimmäinen konkreettinen tavoitteeni oli päästä eroon lopullisesti persläskeistä (näin kauniisti sanottuna). Siis näyttää itselleni, että niistä (ja samalla symbolisesti muistakin traumoista) voi päästä eroon. Että kaikki on mahdollista.
Tässä vuoden mittaan tavoite on kuitenkin muuttunut: ulkonäkö on jäänyt toissijaiseksi yleisen hyvinvoinnin ja fyysisen kunnon (= kestävyys, voima, jaksaminen jne.) rinnalla. Tossa eilen illalla just ajattelin jonkun jotain viestiä lukiessani, että "niin, jos nyt tiputtaisin ruokakalorit 1500-1600 kcaliin (= ei olisi vielä liian vähän kulutukseen nähden) ja liikkuisin tunnin päivässä, niin noi loputkin läskit olisivat about kuukaudessa poissa". Muuten hyvä, mutta en HALUA syödä niin vähän. Tunti liikuntaa päivässä sen sijaan on hyvä tavoite jo ihan terveyden kannalta (= kyllä, jotkut lääkärit ovat sitä mieltä että puoli tuntia ei riitä vielä mihinkään eli tunti ei vielä ole edes paljon liikuntaa). Siis minä, joka olen joskus todellakin laihduttanut parissa kuukaudessa 10 kiloa pois syömällä noin 900-1200 kcalia päivässä ilman että on tehnyt heikkoakaan (tai on tehnyt, mutten silloin sitä tajunnut :-D).
Kieltämättä tuntuu todella kummalliselta huomata ajattelevansa näin -- siis tietävänsä, että jos vähän viitsisin vaivata itseäni, voisin saavuttaa nopeasti jotain sellaista, mistä olen haaveillut noin 13-vuotiaasta asti -- mutta en viitsi. Tai ehkä vitsinä onkin nyt se, että kun tietää että halutessaan voi rutistaa noi loput äkkiä pois, nautiskelee siitä, että tekee sen hitaasti, ilman kärsimystä?
Ehkä vuosi sitten jossain lehdessä haastateltiin julkkiksnaisia näiden vartalotyytyväisyydestä (joo, tiedän kirjoittaneeni tästä aiemminkin). Jokainen vastasi, ettei ole täysin tyytyväinen vartaloonsa -- siis upeimmat mallitkin olisivat löytäneet vartalostaan parantamisen varaa. Itse olen jo varsin tyytyväinen vartaloni ulkonäköön ja erittäin tyytyväinen sen suorituskykyyn. Luotan siihen, että loputkin turhat löllyt lähtevät ajan myötä pois.
Tunnen, että tämä vartalo on minä -- eikä vain ahdistava vankila, jonka sisälle minuuteni on vangittu. Rakastan vartaloni voimaa (erityisesti hyppiessäni korkealle ilmaan vain huvin vuoksi! :-), rakastan rasvan alta kuoriutuneita lihaksiani, rakastan kehoni vakautta ja terveyttä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen on ihmeellistä havainta, että minun on hyvä olla itsessäni.
---
Kauneus on mielenkiintoinen kokemus. Koko teini-ikäni olin ruma niin todistajalausuntojen (= mua haukkuvat koulukiusaajat, hyljeksivät pojat ja omat veljet) kuin oman kokemuksen mukaan. Ja nyt myöhemmin omia kuvia katsoessa näen etten kyllä ollut silloin mikään ruusu. Enemmän kuin resursseista kyse taisi kuitenkin olla siitä, miten niitä hyödynsin. Anyway, valtaosan -- ja nimenomaan alkuosan -- elämästäni naisena olen ollut tilassa, jossa en ole juuri (= yhtään) kuullut kehuja ulkonäöstäni. Älykkyydestäni, nokkeluudestani, keskustelutaidostani jne. kylläkin. Niinpä joskus nuorempana ajattelin, että "olisipa hienoa jos joku pitäis mua vaihteeksi kauniina, vaikkei edes älykkäänä". Jokunen viikko takaperin eräs mies sanoi minulle jotain tyyliin: "kyllä me uskotaan että sä olet älykäs, vaikka sä olet niin kaunis" tms. Menin sanattomaksi, koska mitään tällaista en ollut koskaan ennen kuullut.
Ei, en tunne itseäni enää rumaksi, mutta koko tämä "kauniina oleminen" on jotain niin uutta, etten osaa vielä ottaa sitä itsestäänselvyytenä. Kun kohtaan uusia ihmisiä, kohtaan heidät samalla tavalla kuin pitäessäni vielä ruma -- pätien ensisijaisesti älyllä, koska en ole tottunut käyttämään ulkonäköä hyväkseni. Kun ajattelen omia hyviä puoliani, ajattelen aina ensimmäiseksi älyäni, en ikinä ulkonäköäni. Siksi onkin erittäin hämmentävää huomata, miten ihmiset yhtäkkiä arvottavatkin mut ulkonäön kautta -- siis tyyliin: "olet kaunis, se riittää" -- ja ovat jotenkin epäuskoisia, kun esim. kuulevat miten hemmetisti mä olen ehtinyt jo tähän ikään mennessä tekemään kirjoitustöitä, jotka vaativat edes jonkinasteista älykkyyttä.
Kuulin kerran yhdestä hyvin kauniista naisesta sanottavan: "sen ensimmäinen tavoite on todistaa, että se on muutakin kuin kaunis". Itselläni on ehkä ollut vuosikausia tavoitteena todistaa, että olen muutakin kuin älykäs ja nokkela. Äitini, joka nuorena oli hyvin hoikka, kaunis ja kurvikas ja joutui oikeasti potkimaan rumimpia ihailijoita pois (= voitte uskoa miten kiva stoori kuulla 14-17-vuotiaana ylipainoisena, rinnattomana ja finninaamaisena poikien vihaamana... :-D), väitti antaneensa itsensä lihoa huomatessaan ensimmäistä kertaa hänen raskaaksi tultuaan miten ihmiset ensimmäistä kertaa suhtautuivat häneen älykkäänä olentona eikä vain kauniina barbinukkena. Lihomisen (ja muun ulkonäön laiminlyömisen) myötä äitini otettiinkin vakavasti yliopiston tutkijapiireissä -- ainakin siihen asti kun kävi ilmi, että äiti oli salaa kirjoittanut naisten viihderomaaneja... :-D
(* Ja tähän taas disclaimer: aina silloin tällöin joku keksii että "laihdutusintoni" johtuu siitä, että pelkään tulevani samanlaiseksi kuin edelleenkin hyvin ylipainoinen äitini. En ole vielä koskaan pelännyt niin käyvän, koska olemme ruumiinrakenteeltamme, hormonitoiminnaltamme jne. täysin erilaisia -- jos joku lähiomainen on vaikuttanut laihdutusintooni, niin sisarukseni, jotka ovat kaikki erittäin hoikkia -- jopa se veli, joka fysiologialtaan muistuttaa kaikkein eniten mua. *)
Weird... Mihin se perustuu, että ihmistä (= naista) niin helposti arvostetaan JOKO hänen älynsä TAI hänen kauneutensa tähden ja siis aina niin päin, että jos on kaunis, ei voida pitää älykkäänä (eikä niinpäin, että jos olisi älykäs, sivuutettaisiin kauneus)? Vai onko oikeasti edes niin? Ehkä olen vain törmännyt vääriin ihmisiin ja jossain on joukko ihmisiä, jotka uskovat defaultina (= ilman että tarvitsee erikseen joka kerta todistaa) että kauneus ja äly eivät mitenkään sulje toisiaan pois tai oikeastaan edes liity toisiinsa. Että ollakseen älykäs naisen ei tarvitse olla ruma tai että kauneus ei tarkoita automaattisesti tyhjää päätä? Mieti: kun näet jossain kauniin naisen, ajatteletko ensimmäiseksi että "toi on varmaan myös aika älykäs"?
Toisaalta, jos ihminen tottuu selviämään pienestä asti yhdellä "aseella" -- esim. kauneudella, niin onko niin, ettei hän välttämättä viitsi kehittää muita aseitaan (kuten älyä)? Onhan munkin hyvin hankala oikeasti käyttää ulkonäköä hyväksi, kun olen tottunut niin kauan selviämään pelkällä älyllä ja terävyydellä.
---
Jep jep, väsyksissä kirjoitettua sekavaa tilitystä. Ja sitten vastuuvapauslausekkeet: ei, en pidä itseäni mitenkään mielettömän kauniina, mutta katson olevani nykyään lähtökohtiini nähden kauniimpi kuin koskaan ennen (= mikä ei välttämättä todista yhtään mitään :-). Ei, en ole loukkaantunut tms. jos joku oikeasti ajattelee minusta "olet kaunis, se riittää", en vain tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Ei, en pidä itseäni mitenkään huippuälykkäänä, mutta vuosikausia se vähä äly, joka mulla on, on ollut ainoa "aseeni" ihmissuhdemarkkinoilla (ja voin kertoa, ettei se ole ollut mikään kauhean häävi ase :-D). Jne.
Joo enkä oikeasti edes tarkemmin ajatellen tiedä mitä oikeastaan on kauneus, mikä tekee jostain kauniin ja jostain toisesta vähemmän kauniin enkä ole sitä mieltä että kaikkien pitäisi olla kauniita -- tai edes älykkäitä -- saati molempia yhtä aikaa jne. Kunhan pohdiskelin näitä asioita aikani kuluksi ja aivojani vaivatakseni (=> pysyvät toimintakykyisenä pidempään :-D).
Ja sit vielä joku kohottava loppuajatus: toivon, että jokainen nainen voisi tuntea olonsa kotoisaksi omassa kehossaan ja rakastaa itseään sellaisena kuin on -- ja tulla rakastetuksi sellaisena kuin on.
alkuun
tiistai, syyskuu 16, 2003
Klo: 19:57
Miten esi-isät oikeasti söivät?
Lueskelin tota lihavuus - ongelma ja hoito -kirjaa ja silmiin pisti pari uutta juttua.
Jotkut vähähiilarisia dieettejä kannattavathan vetoavat siihen että viljatuotteet ovat kuuluneet ruokavalioomme vasta viimeiset 10 000 vuotta sitten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että esi-isämme olisivat olleet vähähiilarisella ruokavaliolla -- päinvastoin kivikauden ihmisten ruokavalio poikkeaa rajusti esim. Atkinsin dieetistä.
Esi-isämme saivat nykytietämyksen mukaan energiaa seuraavasti [hakasulkeissa nykyihmisten suositeltu saanti]:
40-50 % hiilarista [55-60 %]
30 % proteiinista (käytännössä 2,5-3,5 g/kg/vrk) [10-15 %, 0,8 g/kg/vrk]
20-25 % rasvasta [30 %]
--> 6 % tyydyttyneestä rasvasta [max. 10 %]
100 g kuitua [25-35 %]
Maito- ja viljatuotteita ei ollut, vaan ruoka koostui kasviksista (vihannekset, juurekset, marjat, hedelmät jne.) ja lihasta. Rasvat tulivat samoin kasviksista sekä lihan mukana olleesta rasvasta.
No, itse en ihan kybällä usko että pitäisi palata tohon kivikautiseen ruokavalioon, mutta sieltä voisi ottaa opikseen ainakin ton runsaan kasvisten käytön ja riittävän proteiinin saannin (no, en kyllä suosittaisi ihan NOINkaan isoja määriä proteiinia).
Paljonko raskaus lisää energiantarvetta?
Tätä on kysytty usein, mutta jostain syystä vasta nyt noi suositusmäärät osuivat silmiini tuolta Ravitsemustiede-kirjasta.
Noista määristä on vähän kiistaa -- esim. osa arvioi että energiantarve lisääntyy vain noin 80 kcal/vrk, WHO suosittaa 285 kcal/vrk, mutta Englannissa on suosituksena 240 kcal/vrk. Pari tutkimustulosta kuitenkin todistaisi sen puolesta, että todellinen lisätarve olisi vain 20-30 % noista kahdesta viimeisestä lukemasta.
Lowcarbaajien kandee huomata, että hiilihydraatit ovat sikiön tärkein energianlähde, koska se polttaa lähes yksinomaan niitä.
Ravinto tarpeen lisääntyminen raskauden aikana:
Raskausviikot 0-10:
95 kcal
0,4 g proteiinia
6 g rasvaa
12 g hiilihydraattia
Raskausviikot 10-20:
334 kcal
1,8 g proteiinia
25 g rasvaa
35 g hiilaria
Raskausviikot 20-30:
382 kcal
4,8 g proteiinia
22 g rasvaa
23 g hiilaria
Raskausviikot 30-40:
287 kcal
6,1 g proteiinia
3 g rasvaa
65 g hiilihydraattia
No, mikäli noi energiamäärät on oikeasti arvioitu yläkanttiin, veikkaan että pahiten arvio menee harhaan rasvan ja miksei hiilarinkin määrän suhteen -- proteiinia en ainakaan söisi vähemmän.
--
Imetyksen aikana energiantarve lisääntyy 480-960 kcal imetyksen kokonaismäärästä riippuen. Jos raskauden aikana on kuitenkin kertynyt rasvakudosta (niin kuin useimmilla ehkä on... :-D) niin lisäenergiaa ei tarvita. Tällöin kannattaa kuitenkin huolehtia riittävästä kalsiumin ja miksei proteiininkin saannista (1 dl äidinmaitoa sisältää 1,5 g proteiinia, 3,6 g rasvaa ja 6,5 g hiilaria --> kaikki otetaan imettäjän kehosta... Maitoa erittyy noin 7-8 dl/vrk).
------
Tämmöisiä tietoja syysillan iloksi. (Ja sit vois varmaan tehdä ihan oikeita töitäkin... :-D)
alkuun
lauantai, syyskuu 13, 2003
Klo: 01:50
Vielä juttu verkostomarkkinoinnin logiikasta (sivuaa Herbalifea) :-D.
alkuun
Klo: 01:32
Yöks yöks...
Taitaa pukata päälle sama flunssa kuin mikä kummitytöllä ja oikeastaan koko muullakin suvulla on ollut. Inhaa, olen huono sairastamaan. No, täytyy toivoa että mun perustroppisetti pysäyttää taudin heti alkumetreille: zyrtec, burana, 2-3 g C-vitamiinia poretablettina ja vihreää teetä.
Herbalifemyyjät ovat taas aktivoituneet. Olen saanut parilta myyjältä valituksia siitä, että kehtaan kritisoida Herbalifeä. Uutena myyntiperusteluna on heitto siitä, että "suomalainen ruoka on ravintoköyhää" -- ja vain Herbalifen tuotteita käyttämällä voisi päästä "optimaaliseen ravitsemukseen". No hohhoijakkaa, mihinköhän tutkimuksiin noi väitteet perustuvat? :-D Joo, esim. D-vitamiinia täältä voi olla talvisin hankala saada tarpeeksi (en tosin tiedä riittäiskö toi uusi maidon D-vitaminointi jo täyttämään tarpeen), mutta se johtuu pimeydestä, ei niinkään ravinnosta. Joo, voi olla että suomalaiset eivät syö aina täysin terveellisesti, mutta se ei johdu tarjolla olevan ruoan laadusta, vaan yksinkertaisesti vääristä valinnoista.
On myös vaikea kuvitella, miten joku vitamiini- tai proteiinivalmiste voi olla niin paljon ylivoimaisempi laadultaan kuin muut vastaavat tuotteet, että sillä voisi perustella täysin ylihinnoitellun tuotteen... :-) Toisin kuin myyjät mielellään antavat ymmärtää, Herbalife-tuotteet eivät sisällä mitään maagista ainesosaa, joka laihduttaisi kalorivajeeseen nähden nopeammin. Päinvastoin: n. vuonna 1995-96 norjalaisen puolueettoman tutkimuslaitoksen tekemän tutkimuksen mukaan Herbalifen tuotteet eivät sisältäneet edes niitä aineita, joita sen piti sisältää. En löydä referenssiä, mutta muistan tämän niin hyvin siksi, että juuri samaan aikaan käytin itse tuotteita ja jouduin ikävien epäilysten valtaan ko. tutkimuksista luettuani... :-D
Pari huvittavaa linkkiä aiheesta:
Eka
Toka
Kolmas
No, rehellisyyden nimissä pitää huomauttaa, että kun elintarvikevirasto tutki noita eri tuotteita vuonna 2000, Herbalifen sisältö vastasi pakkausmerkintöjä. Kuten sanottua, kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ihmetuote, vaan ylihinnoiteltu vähäkalorinen laihdutusvalmiste (ei, mikään vitamiinisekoitus ei oikeuta ko. tuotteiden hintaa :-).
---
Haluaisin tässä yhteydessä myös puhua kasvisten puolesta, pillereitä vastaan -- joo, monivitamiinipilleri täydentää kivasti ruokavaliota, mutta se ei korvaa tuoreita kasviksia, jotka sisältävät perusvitamiinien ja mineraalien lisäksi myös sellaisia ainesosia, joita on hankala/mahdotonta saattaa pillerimuotoon ja/tai joita ei edes vielä tunneta kunnolla. Toisin sanoen: toivottavasti kukaan ei oikeasti ajattele että: "äh, ei mun tartte syödä kasviksia kun söin ton vitamiinipillerin". :-) Lukuisat tutkimukset todistavat, että nimenomaan runsaasti kasviksia (eikä siis vain tiettyjä vitamiineja) sisältävä ruokavalio on monessa mielessä terveellisempi kuin vähän kasviksia sisältävä ruokavalio. Riittävä kasvisten saanti (= yli puoli kiloa päivässä -- kasvikset= vihannekset, juurekset, hedelmät, marjat jne.) suojaa syöviltä, sisältää erilaisia antioksidantteja jne. Noi voimakkaan väriset kasvikset näyttäisivät olevan erityisen terveellisiä (esim. sininen mustikka ja mustaherukka, punainen tomaatti ja karpalo, tummanvihreä parsakaali ja pinaatti, kirkkaan oranssi appelsiini jne.) -- jossain fitness-lehdessä osui silmään ajatus siitä, että kannattaisi yrittää syödä päivittäin jotain kasviksia jokaisesta "väristä". Ei välttämättä huonompi idea.
---
Mitähän vielä? Kuten vieraskirjaani kirjoitin, väitän että tulevaisuudessa tullaan huomaamaan, että kaikissa noissa "matalahiilarinen vs. korkeahiilarinen dieetti" -tutkimuksissa nimenomaan PROTEIININMÄÄRÄ on se, mikä tosiasiassa ratkaisee. Suosittelen, että jatkossa kun törmäätte noihin "vähähiilarinen dieetti laihduttaa enemmän, säästää enemmän lihasmassaa, parantaa paremmin veriarvoja jne." -tutkimuksiin, katsotte aina ekaksi sisälsikö vertailussa käytetty vähähiilarinen dieetti myös enemmän proteiinia kuin vertailukohteena ollut runsashiilarinen dieetti. Veikkaan ettette tule löytämään yhtään tutkimusta, jossa proteiinimäärä olisi ollut sama ja vain rasva-/hiilarimäärä eri. Veikkaan, että jos jonkun ihmeen kautta törmäätte tutkimukseen, jossa proteiini- ja kalorimäärä olisi ollut sama, laihdutustulokset ovat about samat. Ja tämän kaiken sanon tosiaan vain siksi, että pääsen sanomaan "mitä minä sanoin" sitten joskus viiden vuoden päästä :-D.
Ai niin ja jos joku ei käynyt jo lukemassa niitä hiilarikeskusteluja vieraskirjasta, niin tosiaan, ne pari uusinta tutkimusta, joihin monet vähähiilarista dieettiä kannattavat vetoavat eli "A Low-Carbohydrate as Compared with a Low-Fat Diet in Severe Obesity" ja "A Randomized Trial of a Low-Carbohydrate Diet for Obesity" todistavat itseasiassa ettei vähähiilarisessa dieetissä se vähähiilarisuus/ketoosi ole syy niiden paremmuuteen verrattuna runsashiilariseen dieettiin.
Ensimmäisellä dieetillä (A Low-Carbohydrate...") ihmisille annettiin kyllä ohjeet syödä Atkinsin mukaan, mutta käytännössä he söivät (viimeistään testin loppuvaiheessa) keskimäärin 150 g hiilihydraattia päivässä -- kun Atkinsin oppien mukaan koko loppuelämäksi pitäisi riittää useimmille 40-60 g hh / vrk ja vain todella runsaasti liikkuville 90 g hh / vrk. Tossa toisessa tutkimuksessa (A Randomized...") taas huomattiin että ketoaineiden määrällä virtsassa ei ollut mitään yhteyttä painonpudotuksen nopeuteen. Turha kai sanoakaan, että kummassakin kokeessa vähemmän hiilaria syövä ryhmä söi vastaavasti enemmän proteiinia kuin runsashiilarinen ryhmä ja lisäksi kummassakin tutkimuksessa painonpudotukset vastasivat tehtyä kalorivajetta (ja tutkijat epäilivät suuremman proteiinipitoisuuden johtaneen parempaan kylläisyyteen). (Joo, mulla on molemmat tutkimukset ihan kokonaisina.)
POINTTI: joo, jos koet että vähähiilarinen ruokavalio sopii juuri sinun luonteellesi, ruokamakuusi, elämäntyyliisi jne., niin siitä vaan -- jos huolehdit riittävästä kuidun ja kasvisten saannista ja valitset etupäässä hyviä rasvoja, niin ko. dieetin ei pitäisi olla ainakaan terveille ihmisille vaarallinen.
Vähähiilarinen dieetti on kyllä tutkitusti parempi vaihtoehto kuin vain vähän proteiinia ja rasvaa sisältävä runsashiilarinen dieetti, mutta se EI OLE tutkitusti parempi kuin riittävästi proteiinia ja hyvää rasvaa, runsaasti kasviksia ja kohtuudella hiilareita sisältävä ruokavalio! Ts. älä ala vähähiilariselle vain siksi, että kuvittelet sen olevan laihduttavin ja terveellisin vaihtoehto, sillä sitä se ei ole noin niin kuin universaalisti.
(Ja siis juuri sinulle paras dieettihän on sellainen, joka on pääperiaatteiltaan terveellinen ja "laihduttava" ja joka ennen kaikkea sopii juuri sinun elämäntapaasi, makutottumuksiisi, budjettiisi jne. niin, että voit noudattaa sitä pienin muutoksin koko loppuelämäsi.)
---
Välillä tuntuu hassulta kun jengi alkaa selittää kuinka mä en saisi kritisoida omilla henkilökohtaisilla sivuillani laihdutusmetodeja, joissa mun mielestä on jotain kritisoitavaa. Perusteluna on aina se, että "kun niin moni käy sun sivuillasi ja uskoo sun puheitasi". Eikö se juuri ole syy olla kriittinen? Kokisin itseni aika idariksi jos vaikenisin täällä asioista, joissa mielestäni on jotain mätää. Tai olisin hehkuttamatta asioita, jotka mun mielestä on hyviä. Uskoisin jokaisen lukijan tajuavan, että jo siksi että näiden sivujen nimi on "Kutri.net" eikä "Virallinentotuus.net", nämä edustavat yhden henkilön mielipidettä. OK, voi olla, että esim. moni terveysalan asiantuntija voi valtaosan näillä sivuilla esitetyistä jutuista allekirjoittaa, mutta miksi ihmeessä kirjoittaisin omilla sivuillani juttuja, joihin en itse uskoisi tai joiden takana en voisi itse seistä, kun en edes saa näiden sivujen ylläpitämisestä rahaa vaan päinvastoin joudun maksamaan kotisivutilasta, domainista jne.
---
Vaikka toi mun kirjaprojekti tuli mulle näiden sivujen takia, se on näistä sivuista erillinen projekti ja kaikki siellä olevat jutut ovat sellaisia, jotka myös muut kirjoittajat voivat allekirjoittaa (vaikkeivät allekirjoittaisi ihan kaikkia näillä sivuilla olevia juttuja kuten esim. kuivahieronnan ja rasvauksen ihoa kiinteyttävää vaikutusta ;-).
---
Oon keksinyt uuden vertauksen ruokavalion koostamisesta. Jos te pakkaatte lomamatkaa varten, niin missä järjestyksessä te pakkaatte matkalaukun? Mä pakkaan ainakin ekaksi ihan välttämättömimmät kamat: vähimmäismäärän housuja, paitoja (tai mitä lomakohde edellyttääkään), alusvaatteita, peruskosmetiikan, ihan pakolliset kengät jne. Sen jälkeen mä katson mitä muuta matkalaukkuun vielä mahtuu ja lisään "ekstroja" sen mukaan miten tilaa on -- lisää paitoja, housuja, juhla-asuja, kenkiä jne. Jos olen menossa puhtaasti shoppauslomalle ja tiedän etten jätä matkakohtaaseen mitään (vrt. sukulaisvierailut, jossa matkalaukussa menee myös tuliaisia), mä jätän laukkuun tilaa mahdollisille ostoksille.
No, ruokavalion koostamiseen pätee sama logiikka. Ajatelkaa päivittäistä kokonaisenergiankulutusta matkalaukkuna.
Elimistö tarvitsee joka päivä vähintäänkin proteiinia (liha, kala, kana, kalkkuna, kananmuna, maitotuotteet, soija jne.), joka on elimistön perusrakennusaine. Se ei pysty valmistamaan sitä mistään muusta ruoka-aineesta. Se tarvitsee sitä vaikka makaisit vain sängyssä, koska elimistö on jatkuvan uudelleenrakennusprosessin kourissa: vanohja soluja kuolee ja uusia syntyy. Siksi jokaisen "ruokamatkalaukusta" pitäisi löytyä ainakin riittävästi proteiinia (laihduttaessa 1,25-1,5 g / painokilo tai vähintään 80 g).
Toinen välttämättömyys on nimensä mukaisesti välttämättömät rasvahapot, joita elimistö tarvitsee mm. aivoja, ihoa, solujen toimintaa, hormonitoimintaa jne. varten. Välttämättömiä rasvahappoja ei tarvitse kuin muutaman gramman päivässä (per happo), mutta koska juuri missään rasvassa ei ole 100 % välttämättömiä rasvahappoja, niitä sisältäviä rasvoja pitää syödä useampi gramma päivässä (esim. vähintään 1-2 tl sekä vehnänalkioöljyä että pellavansiemenöljyä tai pari rkl rypsiöljyä JA 6 g kalaöljyä tai pari kalaöljykapselia). Lisäksi kasviksia (vihannekset, juurekset, hedelmät, marjat, jne.) pitää pakata mukaan vähintään puoli kiloa (mieluummin lähemmäs kilo) vitamiinien, kuidun yms. takia. Näillä eväillä pysyy jo edes jotenkuten hengissä.
Sen jälkeen kun olet "pakannut" ruokamatkalaukkuusi välttämättömän määrän proteiinia, hyviä rasvahappoja ja kasviksia + niiden kanssa väistämättä mukana tulleita muita rasvoja ja hiilihydraatteja, voit katsoa miten paljon laukussasi on vielä tilaa (eli kaloreita). Tämän tilan voit sitten täyttää ruoka-aineilla, joita käytetään lähinnä vain energiaksi (tiedäthän, ekstraenergiaa on kivaa olla, vaikka elimistö voi juuri ja juuri tulla toimeen ilman sitä :-): hyvillä hiilihydraateilla (täysjyväviljatuotteet, puurohiutaleet, peruna jne.) ja hyvillä, vaikkei ihan niin välttämättömillä rasvahapoilla (kasviöljyt, pähkinät jne.). Jos tarkoituksena on jatkossa shoppailla uusia vaatteita lomamatkalla, laukkuun kannattaa jättää tyhjää tilaa (= kalorivaje)... :-D
---
No joo, tällaisia ajatuksia C-vitamiini"pöhnässä". Nyt vihdoin ja viimein nukkumaan.
alkuun
tiistai, syyskuu 09, 2003
Klo: 18:51
Pieni muistutus: nyt kun taas lehdissä ja keskustelupalstoilla on hulluna hehkutettu niin vähähiilihydraattisen kuin matalan GI:n dieettien autuutta, haluan huomauttaa pari asiaa:
1. Matalan GI:n ruoka-aineet ovat lähes poikkeuksetta kaloritiheydeltään alhaisia --> syö paljon alhaisen GI:n tuotteita, saat vähän kaloreita --> laihdut helpommin.
Uusimpien tutkimusten mukaan edes nopean hiilarin syönti ei tuo tavallista nopeammin nälkää, ei, vaikka moni niin uskoo. Eri asia on, että runsaasti "tyhjää energiaa" mutta vähän kuitua ja proteiinia sisältävän ruoan syönti tuo syödessä hitaammin (="viiveellä") kylläisyyden tunteen. Jos ette usko, kokeilkaa syödä puolikas suklaalevy (= 100 g) tai reilu 4 broilerin rintafilettä tai 30 tomaattia... (= kaikissa annoksissa noin 500 kcalia). :-)
Vähän ärsyttää toi hirveä GI-hysteria, kun joillekin siitä voi syntyä mielikuva, että hiilihydraatti sinällään olisi jotenkin kamalan vaarallista. Ei se ole, niin kuin ei ole proteiini eikä rasvakaan. Korostettaisiin mieluummin (mitään GI:tä mainitsematta) ruokavalion kokonaisterveellisyttä ja niitä oikeita valintoja: vähärasvaisia maito-, liha-, kala-, broileri-, kalkkuna-, soija-, jne. tuotteita, mahdollisimman vähän käsiteltyä eli täysjyväviljaa, riittävää hyvien kasvirasvojen saantia ja ENNEN KAIKKEA: mahdollisimman runsasta kasvisten (= hedelmät, vihannekset, juurekset, marjat, sienet jne.) saantia.
2. Tutkimuksissa joissa on vertailtu runsas- ja vähähiilihydraattisia dieettejä, POIKKEUKSETTA vähähiilihydraattisella dieetillä on koehenkilöille syötetty huomattavasti enemmän proteiinia kuin runsashiilihydraattisilla dieeteillä.
Mitä enemmän laihduttajan ruokavaliossa on proteiinia --> sitä vähemmän tuhoutuu lihasta (= siis jos kaksi samanlaista laihduttajaa saa yhtä paljon kaloreita, mutta toisen kaloreista isompi osa tulee proteiinista, hänellä säästyy enemmän lihasta kuin vähemmän proteiinia saavalla).
Väitän, että jos laihduttaja laitettaisiin vähähiilihydraattiselle dieetille jossa olisi yhtä paljon proteiinia kuin runsashiilihydraattisella dieetillä, lihasmassaa tuhoutuisi käytännössä saman verran. Ikävä kyllä tällaista tutkimusta ei ainakaan tietääkseni ole tehty. Lähin vertailututkimus on se kuuluisa tanskalaistutkimus, jossa oli kaksi ryhmää, joista toinen sai n. 55-60 % energiaa hiilarista, 10-15 % proteiinista ja 25-30 % rasvasta (en muista tarkkoja lukuja) ja toinen 46 % energiasta hiilarista, 30 % rasvasta ja 24 % proteiinista (kyllä, nämä ovat oikeat luvut). Jälkimmäinen ryhmä laihtui enemmän ja säilytti enemmän lihasmassaa kuin vähäproteiinisempi ryhmä. Rasvamäärät olivat about samat ja hiilarimäärätkin olivat ihan kohtuulliset myös tolla runsasproteiinisemmalla ryhmällä.
Vähähiilihydraattinen dieetti saa elimistön muuntamaan proteiinia hiilihydraatiksi. Jos ruokavaliosta ei saa tarpeeksi proteiinia (= elimistön normaalirakennustarve + vähähiilarisuuden takia syntynyt energiaksimuuntotarve), lihasmassaa aletaan muuntaa energiaksi. KÄYTÄNNÖSSÄ tämä tuskin on yhdellekään lowcarbaajalle ongelma -- vai tiedättekö jonkun lowcarbaajan, joka saisi ALLE 15-20 % energiastaan proteiinista? :-)
---
Eli eli... Rakkaat ihmiset, kun luette noita lehtijuttuja tai törmäätte tieteellisiin tutkimuksiin, yrittäkää olla kriittisiä ja ennen kaikkea nähdä KOKONAISUUS ja kaikki mahdollisesti vaikuttavat tekijät. Muuten menette metsään niin kuin se tyyppi, joka huomasi tilastoista että samalla kun jäätelönsyönti lisääntyi, myös hukkumiskuolemien määrä kasvoi --> väärä johtopäätös: "jäätelönsyönti lisää hukkumiskuolemia".
Matala GI ei vaikuta laihduttavasti --> vähäkalorisuus vaikuttaa.
Ketoosi ei vaikuta lihasmassaa säästävästi --> runsas proteiininsyönti vaikuttaa.
Runsas hiilihydraatti tai rasva ei vaikuta lihottavasti --> yli kulutuksen syöminen vaikuttaa.
alkuun
tiistai, syyskuu 02, 2003
Klo: 01:40
Kun laskelmat ja todellisuus eivät kohtaa...
Tänään kohti Helsinkiä ajaessani aloin miettiä viime aikojen kalorisaldoja ja vaaka-/mittanauhalukemia ja tulin siihen tulokseen, että todennäköisesti peruskulutukseni (= lepokulutus + "arkiaktiivisuus") on oikeasti vain 1800 kcalin luokkaa, eikä suinkaan 2000 kcalia, kuten toivon. Syy: teen istumatyötä kotona, jolloin työmatka on huikeat neljä metriä (= makuuhuoneesta työnurkkaukseen). Asumme sen verran kaukana kaupoista, että sinne on pakko mennä autolla. Vaikka parkkeeraisi auton parkkihallin kauimmaiseen nurkkaan, kävely autolta kauppaan ja kaupassa lisää kulutusta arviolta 20 kcalilla... OK, ramppaan kyllä naapurissa, mutta katsoin tänään huvikseni sykemittarista, että matkalla sieltä tänne (= ylämäkeen) kuluu vain 4 kcal (mennessä tod.näk. vielä vähemmän). Satunnaiset Helsingissä käynnit ja siellä kävelyt ovat kuitenkin niin harvinaisia, että kulutusta ei tule merkittävässä määrin. Jos kulutukseni todellakin on 1800 kcalia, ei ole mikään ihme, että nälän ja kylläisyydentunteita seuraamalla päivän kalorimäärä käytännössä aina jäi 1800 kcalin tienoille.
Mitä siis tehdä? Koska ihan tosiasiallisesti on hankalaa lisätä merkittävässä määrin tota arkiaktiivisuutta, oikeastaan ainoa realistinen toimenpide on korjata laskelmat vastaamaan todellisuutta ja hyväksyä se, että ilman ekstraliikuntaa saan syödä vain 1800 kcalia.
Mitä sitten menetän, jos en harrasta suuressa määrin arkiaktiivisuutta? Kätevän keinon lisätä kulutusta muun toiminnan ohella, siinä kaikki. Joo, olisipa kivaa kerryttää kaloreita ihan huomaamatta, mutta koska se ei käytännössä ole mahdollista, pitää vain panostaa tohon tietoiseen liikuntaan enemmän aikaa ja voimia.
TARINAN OPETUS: jos laskelmat ja todellisuus eivät vastaa toisiaan, on mahdollista, että vika on laskelmissa. Usein on helpompaa korjata laskelmia kuin muuttaa todellisuutta... :-D
alkuun
sunnuntai, elokuu 31, 2003
Klo: 17:46
Rrrrrakastan syksyä!
Pääsin ekaa kertaa kunnolla metsässä käymään -- siis yli 50 metriä kotoa (= metsä alkaa talon vierestä :-). Olin metsässä tunnin, poikkesin vähän polulta pois ja mitä löysinkään: yhteensä n. 2 kg herkkutatteja!!! Kauniita, kiinteitä, herkullisia herkkutatteja! Kuka tahansa italialainen olisi kuollut kateudesta... :-) Mitäs noiden kilohinta Stockalla olikaan? 20 euroa? Vai vieläkin enemmän? (Siskon italialainen mies tosin kävi eilen itse hakemassa 10 kiloa tatteja... :-D)
No, liikuntana toi ei varmasti ollut hääviä, mutta sainpahan tattien lisäksi happea ja mielenvirkistystä. Mustikat vetelivät viimeisiään ja puolukat olivat vielä vähän raakoja. Hirvikärpäsistäkin selvisin hengissä vetämällä parhaaseen niksipirkka-tyyliin sukkahousut hiusten suojaksi ja sitten vielä hupparin tiukasti pään suojaksi. On ne kyllä maailman turhimpia ötököitä!
Tarinan opetus: ei muuta kuin sukkahousut päähän ja metsään sieniä metsästämään! :-)
alkuun
torstai, elokuu 28, 2003
Klo: 23:28
Puntti- ja muitakin treenijuttuja selkeästi suomeksi: Hermeliinin kehosivut.
alkuun
|
