Kutrin blokki

Mihin oikein vertaat itseäsi, nainen?!

2003-10-19T00:05:00.000+03:00

Tutun blogista löytyi mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten lehtien kuvia on manipuloitu. (Osoita hiirellä sivulla näkyvää isoa kuvaa, niin näet miltä kuva näytti ennen muokkausta... :-D

Kampaajalla luin Elle-lehteä (?) jossa entinen (alunperin australialainen) malli kertoi siitä, kuinka häntä vaadittiin laihtumaan 51-kiloiseksi, että hän voisi olla "huippumalli". Se ei ollut hänelle helppoa, sillä liikunnallisen taustansa takia hänellä oli runsaasti lihaksia -- kun hän onnistui vihdoin laihtumaan lontoolaisen mallitoimiston asettamaan tavoitepainoon liiikkumalla hulluna, polttamalla tupakkaa ja olemalla käytännössä kokonaan syömättä, hän sai vain kehuja. Muuten hyvä, mutta hän oli 178 cm pitkä (BMI 16,1)! Joku vanhempi ex-malli vain kehuskeli hänelle sillä, kuinka onnellinen on, ettei HÄN ole enää malli ja joudu laihduttamaan -- samalla kun totesi mallitytölle että "sori, koska sä olet vielä malli, sun pitää kärsiä" (tms.). Kun tämä malli lopulta meni fyysisesti todella huonoon kuntoon (hiukset alkoivat lähteä tuppoina, menkkoja ei enää tullut pitkään aikaan jne.), hän lopetti mallinhommat. Nyt hän painaa noin 65 kg (BMI 20,5) ja tuntee sen olevan hyvä paino itselleen.

Ennen kuin joku idariteini saa tästä hyvän idean alkaa laihduttaa, huomautan että toi oli siis esimerkki (ulkomaalaisen) mallimaailman SAIRAUDESTA ja siitä, miten ihaillessamme muotilehtien hoikkia tyttöjä ihailemme itseasiassa sairaalloisen laihaksi laihdutettua naisvartaloa -- ihmisiä, joista ainakin useimmat joutuvat kituuttamaan tosissaan pysyäkseen "mallimittaisena", eivät saa kuukautisia jne. Ihmisiä, jotka saavat meidät normaalivartaloiset tuntemaan itsemme lihaviksi. Sairasta! Niin kuin siinä yhdessä puhe-biisissä todetaan: "Don't read beauty magazines, they just make you feel ugly".

En nyt löytänyt sitä juttua netistä, mutta sitä etsiessäni törmäsin muihin asiaan liittyviin artikkeleihin:

Playboyn tytöt alipainoisia
Alipainoisista näyttelijättäristä (vanha artikkeli)
Artikkeli, jossa kerrotaan jenkkihuippumallien olevan keskimäärin 175 cm pitkiä ja painavan vähän alle 50 kg (BMI 16,3)

Ja siis niille jotka eivät tiedä, alipainoraja on BMI 18,5.

----

Mies sen sijaan oli lukenut saman lehden toisesta numerosta detox-dieeteistä, joka on uusin villitys rapakon takana. Ennen kuin joku teistä innostuu aiheesta -- pieni vinkki: se on huuhaata ja huijausta, johon lankeavat ihmiset, jotka eivät uskalla kohdata TODELLISIA ongelmiaan (huono avioliitto, taakse jäänyt loistava tulevaisuus jne.).

-----

Mitä noihin juttuihin voi oikeasti sanoa? Rakastakaa itseänne, yrittäkää edes. Unohtakaa naistenlehtien levittämät anorektiset ja kuvakäsitellyt muotikuvat. Katsokaa oikeita ihmisiä ympärillänne ja yrittäkää nähdä tavallisen, terveen normaalipainoisen vartalon kauneus. Sillä se on kaunis. Yrittäkää nähdä mikä elämässänne oikeasti mättää -- mitä todennäköisemmin se ei ole teidän painonne... :-)

2003-10-15T10:37:00.000+03:00

Äh, onnistuin just tuhoamaan pitkän viestin aiheesta insuliini-indeksi.

Käykää tsekkaamassa juttu insuliini-indeksistä. Patrik Borg postasi linkin Keho.netin keskusteluun, joten tolla on tietynlaista uskottavuutta.

Stoorin "opetus" on lyhyesti se, että tietyn tuotteen glykeemisestä indeksiluvusta ei voi päätellä sen luomaa insuliinivastetta -- ja että edes siitä, mihin ruoka-aineryhmään se kuuluu, ei voi päätellä sen syömisen vaikutusta insuliinitasoihin. Esimerkiksi kala ja pihvi nostavat insuliinitasoja paljon enemmän kuin pasta (niin valkoinen kuin tumma -- niiden insuliini-indeksiluku on btw sama).

Peruna olisi insuliini-indeksinkin mukaan melko korkealla, mutta kannattaa jälleen kerran huomata, että tämä tutkimus on tehty Jenkeissä, jossa perunalajikkeet ovat ihan faktisesti erilaisia kuin Suomessa (enemmän tärkkelystä, nopeammin "hajoavia" --> rajummin verensokeria nostavia).

Jos noudatat lowcarb-ruokavaliota sen takia että pelkäät hiilihydraatin insuliinitasoja nostattavaa vaikutusta, lue toi juttu äläkä enää ikinä ala selittää pelkkää glykeemistä indeksiä tuijottaen kuinka "hiilarit nostavat insuliinit äkkiä ylös" (koska esim. puuro ja täysviljamurot ovat insuliinivasteeltaan alhaisimmasta päästä. :-D

--

Ja tähän pitää laittaa lisähuomautus: oikeasti mulla ei ole sinällään mitään lowcarb-dieettejä vastaan -- mulla ei vain hermo kestä (millään alalla) kun jengi perustelee tekemisiään suoranaisilla valheilla (silloinkin kun eivät tiedä valehtelevansa). Siis ihan alkaen tilanteesta, jossa joku väittää tietyllä tavalla toimiessaan ajattelevansa muita, vaikka sen vaikuttimet ovat täysin itsekkäät -- tai kun esim. säästötarpeella on perusteltu tiettyjä perheisiin ja vanhuksiin kohdistuvia budjettileikkauksia samaan aikaan kun rahaa on syydetty tarpeettomiin monitoimimurtajiin, turhiin satamiin jne.

Atkinsin, Montignacin, Heikkilän ja Zone-dieeteissä laihtuminen perustuu loppupeleissä pelkästään kalorivajeeseen -- ei mihinkään ihmeelliseen aineenvaihdunnan muutokseen tai fysiikanlait kumoavaan rasvanpolttoon. Energiansaannin vähentyminen johtuu yksinkertaisesti yhden ruoka-aineen karsimisesta tai rajoittamisesta seuraavasta makeiden herkkujen karsimisesta, kylläisyyttä tuovan proteiinin lisäämisestä ja runsaammin energiaa sisältävien viljatuotteiden korvaamisesta vähän energiaa sisältävillä kasviksilla.

--

Lisäys: plus että siihen mulla palaa hermo, että jengi alkaa yhtäkkiä mediakohun takia kuvitella että joku ruoka-aine on nyt hirmu vaarallinen (vrt. ennen rasva, nyt peruna) ja/tai että joku ääridieettimalli (ääri = jotain perusruoka-aineryhmiä karsitaan rajusti) olisi jotenkin paras/laihduttavin. No, sitten jengi, joiden elämäntapaan/makutottumuksiin jne. ko. dieettimalli ei oikeastaan sovi lainkaan (esim. henkilö joka ei kauheasti pidä lihasta ja kalasta, mutta rakastaa pastaa) yrittää hampaat irvessä ja itku silmässä kokeilla ko. dieettiä. Niin kauan kun hänen itsekurinsa riittää, homma toimii, mutta koska laihdutus, joka perustuu pelkkään itsekuriin on aina tuhoontuomittu, ennemmin tai myöhemmin repsahtaa. Koska niihin itselle luonteviin elämäntapoihin ei ole tehty muutoksia, kilot pamahtavat takaisin joskus jopa nopeammin kuin ovat lähteneet (mikään dieetti ei muuta aineenvaihduntaa pysyvästi, sori).

Älkää miettikö "mikä dieetti on absoluuttisesti tehokkain", miettikää: "millaisia kohtuullisia muutoksia nykyisiin elämäntapoihini voin tehdä, jotta laihdun -- vaikka sitten hitaammin, mutta kuitenkin pysyvämmin". Huomatkaa, että tosi yksinkertaiset muutokset, kuten kasvisten määrän reipas lisääminen (myös hedelmät ja marjat ovat kasviksia), proteiinin kohtuullinen lisääminen (enemmän maitoa, vähärasvaista lihaa, rahkaa, raejuustoa, vähärasvaista juustoa, kalaa, äyriäisiä jne.), pasta/riisi/leipä/peruna-annosten pienentäminen ja niiden tilalla kasvisten nauttiminen sekä liikunnan lisääminen ovat ratkaisuja, jotka tekevät elämäntavasta kokonaisvaltaisesti terveellisemmän ja laihduttavat pitkällä tähtäimellä. Herkkuhetkien harventaminen ja herkkuannosten kokojen pienentäminen on aina toimiva ratkaisu.

Uusi viikko, uudet kujeet

2003-10-14T23:02:00.000+03:00

Jees,

elän jo tokaa päivää tätä uudenlaista tyyliä, jossa en laske syömisiäni. Seuraus: mutupohjalta näyttää siltä, että syömiset meinaavat jäädä liian alhaisiksi. No, tietysti siinä vaikuttaa myös se, että viikko on alkanut aika vauhdikkaasti ja sellaisten asioiden parissa, joita ajatellessani olen unohtanut ajankulun (= työt ja koulu). Esim. eilen söin aamulla puuron ja manteleita ja sit seuraavan kerran söinkin joskus kuuden tunnin päästä. Silloin oli jo vähän heikohko olo... :-D

Mä aion merkata nyt tän viikon ajan noita liikuntoja tonne ruokapäiväkirjaani. Innostuin kirjoittamaan sinne vähän pidempää pohdintaa salillakäynnin innoittamana.

Tein itselleni aika perusteellisen liikuntaohjelman -- saa nähdä miten hyvin sitä viitsin oikeasti seurata... :-D Tänään tuli liikuttua yhteensä melkein kaksi tuntia. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta oon nyt ehtinyt istua telkkarin edessä (samassa netissä surfaten) jo vähän yli sen ajan. Jossain noista fitness-lehdistä (oisko ollut Shape?) oli taas juttua siitä, kuinka 30 min / vrk riittää kunnon ylläpitoon ja jossain määrin kohottamiseen, mutta jos haluaa pudottaa painoa -- ja pitää kilot poissa -- pitäisi harrastaa 60 min. liikuntaa päivässä. Tai sitten vain joutuu kyttäämään syömisiään tarkemmin.

Vähä-, keski- vai runsashiilarinen?

2003-10-12T20:14:00.000+03:00

Yksi asia, joka hämää mua noissa hiilarikeskusteluissa on se, että käsitettä "vähähiilarinen" käytetään hyvin väljästi ja lähinnä merkityksessä "ei-runsashiilarinen". Haloo? Mihin jäi kultainen keskitie -- eli englanniksi "mediumcarb".

VÄHÄHIILARINEN (lowcarb)

Atkins, Heikkilä, Ketogeeninen dieetti

10-15 % päivittäisestä energiasta hiilihydraatista

1200 kcal dieetillä 30-40 g / vrk
1500 kcal dieetillä 38-56 g / vrk
2000 kcal dieetillä 50-75 g / vrk
3000 kcal dieetillä 75-113 g / vrk

KESKIHIILARINEN (mediumcarb)

Zone, Montignac, kivikausidieetti, näillä sivuilla suositeltu laihdutusruokavalio

30-45 % päivittäisestä energiasta hiilihydraatista

1200 kcal dieetillä 90-135 g / vrk
1500 kcal dieetillä 113-169 g / vrk
2000 kcal dieetillä 150-225 g / vrk
3000 kcal dieetillä 225-338 g / vrk

RUNSASHIILARINEN DIEETTI (highcarb)

AHA, Painonvartijat

60 % tai yli päivittäisestä energiasta hiilarista

1200 kcal dieetillä 180 g / vrk
1500 kcal dieetillä 225 g / vrk
2000 kcal dieetillä 300 g / vrk
3000 kcal dieetillä 450 g / vrk

Noi prosenttiosuudet em. lukujen välillä ovat sitten harmaata aluetta.

---

Eli tämän jälkeen toivon, ettei kukaan, joka tosiasiassa saa 30 % päivittäisestä energiastaan hiilarista, enää selitä silmät kirkkaana olevansa "vähähiilarisella dieetillä". :-D

---

Muita sekalaisia pointteja:

Atkinsin dieetin alkuvaiheessa hiilarimäärät jäävät usein alle ton 10 %:n. Ylläpitovaiheessa Atkinsin mukaan useimmat saavat syödä vain 40-60 g hh / vrk.

Vähähiilaristen dieettien kannattajien usein mainitsemassa tutkimuksessa (A Randomized Trial of a Low-Carbohydrate Diet for Obesity) todettiin, että ketoosin syvyydellä ei ollut missään vaiheessa vuoden kestävää tutkimusta mitään yhteyttä painonpudotuksen määrään tai nopeuteen. Ts. ketoosi ei ole se, mikä noissa dieeteissä laihduttaa. Sori.

Atkinsin ohjelmassa puhutaan nettohiilareista. Ideana on, että koska kuidut sisältävät imeytymätöntä hiilaria, tuotteiden kokonaishiilarimäärästä voi vähentää kuidun määrän ja näin jäljelle saava lukema olisi ns. nettohiilarimäärä. Muuten hyvä, mutta ainakin Suomessa tuoteselosteissa ja Finelissä ilmoitetaan aina vain IMEYTYVÄ hiilarimäärä (= suoraan nettohiilarimäärä).

Edelleenkään ei ole tietääkseni tehty yhtään tutkimusta, jossa olisi verrattu vähähiilarista ja runsashiilarista dieettiä, joissa molemmissa olisi ollut yhtä paljon proteiinia. Tutkimuksissa (mm. se kuuluisa tanskalaistutkimus), joissa rasvan määrä on ollut tutkittavissa dieeteissä sama, mutta proteiinin ja hiilarin määrä eri, runsaammin proteiinia syönyt ryhmä on pudottanut enemmän painoaan ja säästänyt enemmän lihasta kuin vähemmän proteiinia syönyt ryhmä.

[lisää pointteja, jotka on pitänyt jo pitkään sanoa, kun ne taas palaavat mieleeni... :-)]

Iloisia havaintoja

2003-10-11T13:43:00.000+03:00

Vielä tuli tunnin kävely-juoksu-lenkillä ihanan kevyessä vesitihkussa mieleen, että koskaan ei muuten ole ollut näin helppoa palata "ruotuun". Siis ei tarvinnut yhtään motivoida itseään tai ajatella "huomenna sitten aloitan terveelliset elämäntavat". Sen kun heräsin aamulla ja jatkoin about siitä, mihin olin ennen reissua jäänyt => selvää edistystä! Samoin niin eilinen punttitreenin tekeminen kuin tämän päivän kävelylenkille lähteminen tapahtui lähes ajattelematta (= aloin ajatella asiaa vasta lenkillä :-).

Kyllä, olen ylpeä itsestäni.

2003-10-11T10:22:00.000+03:00

Jees,

aamupaino 68,1 kg mikä vastaa ihan niitä painolukemia, joissa pyörin ennen lähtöä. Eli ilmeisesti sitten onnistuin kaikesta pastan pupeltamisesta ja runsasrasvaisesta ruoasta huolimatta olemaan lihomatta Italian reissulla. Kerta on kyllä ihan ensimmäinen (yleensä olen Italiassa lihonut kilo per viikko tahtia :-), jotain on ehkä opittu?

Ajattelin kokeilla jatkaa seuraavat 9 viikkoa seuraavasti:

- punnitus silloin kun huvittaa lähinnä sen tsekkaamiseksi ettei paino ole lähtenyt hurjaan nousuun, muttei välttämättä lukemien ylöskirjaamista
- virallinen paino, rasvaprosentit ja mitat noin joka toinen viikko sellaisena päivänä kun olen mahdollisimman vähän turvoksissa (näen kyllä itse mikä sellainen päivä on :-)
- liikunnat kirjataan ylös jo ihan motivointisyistä ja muistin virkistykseksi (= että muistan koska viimeksi olen tehnyt punttitreenin, koska viimeksi juossut jne.), mutta sykemittaria käytän vain jos huvittaa/siltä tuntuu
- ruoat lasken, jos huvittaa, mutta pääsääntöisesti yritän mennä tuntuman mukaan

Mihin kiinnitän ruokavaliossa erityisesti huomiota:

- kasvisten määrään --> pöydällä aina hedelmäkulho, jossa mahdollisimman erilaisia (= eri värisiä) hedelmiä, lämpimän ruoan kanssa niin paljon erilaisia kasviksia kuin mahdollista (Italiassa opin pari uutta reseptiä, joita voisi yrittää käyttää kevennettynä), ainakin kerran päivässä marjoja esim. rahkan kanssa
- proteiinin syömiseen joka aterialla
- hyvän rasvan minimisaantiin: aamupuuron rasvat, kalaöljykapselit ja vähintään kourallinen pähkinöitä joka päivä

Muu ruokavalion oikeellisuus seuraa itsestään perässä -- kuidunsaanti varmistuu aamupuurolla ja runsaalla kasvisten syönnillä. Viljatuotteista valitsen edelleen pääsääntöisesti vain täysviljatuotteita. Ruokamäärän uskon pysyvän erittäin hyvin kurissa juuri sillä, että panostaa kasviksiin ja proteiiniin (= kylläinen olo aterialla vähillä kaloreilla) sekä tietysti sillä, että yrittää syödä oman kylläisyyden ja näläntunteiden mukaan.

Monipuolista liikuntaa niin runsaasti kuin mahdollista! Keravan (CMS) Forever-sali on vihdoin avattu, joten pääsen tekemään osan treeneistä siellä (odotan erityisesti selkätreeniä koneiden avulla, sekä aerobicejä). Lisäksi mahdollisimman paljon ulkoilua sään salliessa noin niin kuin yleisen mielenterveyden ja yleiskunnon takia. Kun kauhistelin Italiassa kotiinpaluuta pimeään Suomeen, mukana matkassa ollut enoni huomautti, että sisältä katsoen ulkoilma voi vaikuttaa pimeältä, mutta kun sinne menee, huomaa sen olevan vain lempeää hämärää, joka on oikeastaan aika makeeta. Ostoslistalla onkin nyt sitten heijastin (ellei sitä löydy jostain roinalaatikoiden syövereistä).

Eli miten tämä poikkeaa aiemmasta ohjelmasta? Laskemisen ja mittareiden käytön vähentäminen pakottaa kuuntelemaan omaa kehoaan ja myös henkisiä tuntemuksia entistä enemmän. Samoin on pakko panostaa enemmän liikunnan laatuun ja märään -- kuten Patrik Borg Voimala-ohjelmassa sanoi: "liikunta antaa enemmän pelivaraa ruokavalioon".

Viikkoraporteihin ei varmaan enää tule juurikaan taulukoita, mutta aion silti jatkaa jollain tavalla viikkoraportointia -- jos ei muuta niin lyhyesti kertomalla miten viikko on mennyt liikuntojen ja syömisten osalta, millaiset on ollut fiilikset jne. Viralliset paino- etc. lukemat tulevat nyt sitten vain joka toinen viikko (= mahdollinen muutos näkyy paremmin).

Niin ja siis yhdeksän viikkoa näin siksi, että sitten olosuhteet taas joulun etc. takia hieman muuttuvat ja lähestymistapaa on pakko muuttaa -- ehkä.

Olisinko voinut/pitänyt siirtyä tähän systeemin jo heti vuoden alussa? En. Minun luonteelleni laskeminen ja taulukointi sopii ja se on ollut ylipäätään tärkeä motivointitekijä koko tähänastisen elämäntaparemontin ajan. Samalla olen nähnyt mm. miten paljon eri tyyppistä ruokaa mahtuu 1800 kcaliin, paljonko oikeasti pitää/saa syödä proteiinia, rasvaa, kuitua jne. sisältäviä tuotteita saadakseen päivittäiset määrät kasaan, miten isoja annoksia voi syödä kerralla jos syö vain kaksi tai jos syö viisi kertaa päivässä jne. Olen oppinut arvioimaan aika hyvin erilaisten aterioiden ravintosisällön. Ennen kaikkea pitämällä motivaatiota yllä, olen onnistunut omaksumaan terveellisen elämäntavan niin, että se tuntuu epäterveellistä ruokavaliota luontevammalta vaihtoehdolta. Enää ei kaupassa tule edes mieleen ottaa pientä namisuklaata. Sopivankokoiset pasta-/riisiannokset eivät näytä enää säälittävän pieniltä. Keho tuntuu tarvitsevan liikuntaa -- parin päivän liikuntatauosta tulee kehoon levoton olo. Alkoholi ei maistu, kun siitä tulee aina epämiellyttävä olo nousuhumalan jälkeen. Ylipäätään ähky olo tuntuu epäluonnolliselta, sopivasti kylläinen ja juuri ennen ateriaa ihan vähän nälkäinen luonnolliselta.

Toi Italian kokemus -- kaksi viikkoa ilman kokovartalopeiliä, vaakaa ja mittanauhaa extreme-olosuhteissa (noin niin kuin painonhallintamielessä => tarjotun ruoan runsasrasvaisuus ja -hiilihydraattisuus, jatkuva makeille (ja ihanan makuisille) leivonnaisille altistuminen, omalla lomallaan paljon vapaammin herkkuja ostanut ja pupeltanut matkakumppani, alkoholin ylitarjonta jne.) ilman varsinaista vahinkoa painonhallinnalle vahvisti tietysti luottamusta siihen, että pysyvä painonpudotus (= paino on pudonnut ja pysyy poissa) alkaa olla todellisuutta mun kohdalla. Seuraavat viikot lyhenevien päivien painaessa päälle näyttävät onko terveellinen elämäntapa painunut oikeasti riittävän syvälle mun selkärankaan ja voinko mä jatkossakin luottaa pelkkiin tuntemuksiin ja ruokamäärien ja -laadun silmämääräiseen arviointiin. Jännittävää!

2003-10-10T15:39:00.000+03:00

Ja vielä -- huomaa, että oon ollut kaksi viikkoa nettipimennossa -- arvasin oikein, Karita Tuomolasta yritettiin väen vängällä saada ortektikkoa. Tavallaan hyvä, etten päässyt/joutunut itse ohjelmaan, koska olisin saattanut hiiltyä haastattelijan asenteesta ("jos tarkkailet ruokavaliotasi, olet ortorektikko"), tavallaan huono, koska olisin päässyt kerrankin selittämään laajemmalle yleisölle mitä ortorektikko-termi oikeasti tarkoittaa (= ihminen, jolle oman tiukan ja joustamattoman ruokavalion tiukka noudattaminen tuo turvaa ja lohtua ja siitä poikkeaminen hirvittävää ahdistusta).

Jees, nyt pitää jatkaa rästitöiden tekemistä. Varmaan ennen ensi viikkoa en ehdi vastata mihinkään kysymyksiin tms. Meiliäkin oli tullut aika paljon, saa nähdä jaksanko vastata kaikkiin viesteihin. Haluaisin huomauttaa kaikella ystävyydellä, että mulla EI OLE todellakaan aikaa suunnitella kenellekään henkilökohtaisia liikunta- tai ravinto-ohjelmia. Sori.

Mietin myös tämän viikonlopun ajan seuraavan yhdeksän viikon strategiaa. Olisi nimittäin pikkuhiljaa aika siirtyä kokonaan pois laskemisesta omien tuntemusten kuunteluun.

2003-10-10T14:55:00.000+03:00

Toihan oli oikein hyvä toi Voimala-keskustelu ja Patrik oli jälleen kerran oma viisas itsensä. Jos haluatte oikeasti tietää mikä on terveellistä, kuunnelkaa Patrik Borgia, se tietää mistä puhuu, on lukenut paljon ja tutkinut paljon ja ennen kaikkea näkee kokonaisuuden.

Heikkilä ei kyllä vakuuttanut. Meni aika hyvin hiljaiseksi kun todettiin että suomalainen peruna ei ole sama kuin jenkkiperuna ja ettei Suomessa käytetä käytännössä ollenkaan noita kovetettuja kasvirasvoja.

Karita Tuomola vaikutti myös erittäin fiksulta ja asialliselta.

Mutta siis, niille, jotka eivät nähneet ohjelmaa, kertaisin seuraavat tärkeät pointit:

1. Liikunta ja kasvikset (= vihannekset, juurekset, marjat, hedelmät, sienet jne.) ovat terveellisen elämäntavan perusta.

2. On pystytty yksiselitteisesti todistamaan, että tyydyttynyt rasva lisää eräitä terveysriskejä.

3. Suomalainen peruna on erilaista ja siksi huomattavasti terveellisempää kuin jenkkiperuna.

4. Jenkkien ruokailutottumuksista ja niitä seuranneita ravintosuosituksia ei pysty suoraan soveltamaan Suomeen, koska meidän ruokakulttuuri on (vielä) niin erilainen (joskin ikävä kyllä jenkkiytymässä).

5. Täysjyväruis on terveysvaikutuksiltaan merkittävää.

6. Ilman liikuntaa ruokavalion pitää olla todella tarkkaan suunniteltu, mikäli haluaa voida hyvin, liikunnan harrastaminen antaa enemmän pelivaraa myös ruokavalioon.

7. Kasvikset ja täysviljatuotteet ovat ensisijaisesti suositeltavia siksi, että niissä on runsaasti kuitua, vitamiineja ja mineraaleja, ei siksi, että niillä nyt sattuu olemaan alhainen glykeeminen indeksiluku.

8. Useimmat erikoisdieetit toimivat oikeasti siksi, että ne poikkeuksetta suosittavat lisäämään kasviksia ruokavalioon ja karsimaan sokeria ja puhdistettua jauhoa. Ongelmana on se, että olon ja kunnon kohentuessa ihmiset kuvittelevat että koko pseudoteoria on totta (vaikka pelkkä kasvisten lisääminen, sokerin karsiminen ja viljatuotteiden vaihtaminen täysjyväviljaan olisi tehnyt saman -- oma lisäykseni: useimmat dieetit kuten Atkins, Zone, Heikkilän dieetti, kivikausidieetti jne. lisäävät myös proteiinia ruokavalioon).

9. Ihmedieetit vetoavat myös siksi, että ne selittävät perusteellisemmin ja kiinnostavammin omat ruokavaliosuosituksensa (yleensä osin samat kuin viralliset suositukset), kuin viralliset tahot.

ja

10. Atkinsin dieetin nykyversio kohtuullisesti noudatettuna ei ole vaarallinen.

Tohon viimeiseen pointtiin haluan huomauttaa, että Atkins EI SUOSITA tyydyttyneitä rasvoja, vaikka moni Atkinsin dieetillä oleva näyttää niin uskovan ja vaikka Heikkilä niitä suosittaa. Samoin olen sitä mieltä, että teoriat, joilla Atkins perusteli dieettinsä toimivuutta, ovat osin tai eräiltä osin jopa kokonaan vääriä ja harhaanjohtavia.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Atkinsin loppuvaiheen (= loppuelämä) keskimäärin 60 g hh / päivä on liian vähän, mutta en myöskään usko, että monikaan sitä oikeasti noudattaa vaan että jos katsottaisiin oikeasti miten paljon pidempään atkinsin dieettiä noudattaneet saavat lopulta hiilareita kasvisten, maitotuotteiden laktoosin ja täysjyväviljatuotteiden muodossa, määrä on lähempänä (tai todennäköisesti yli) 100 g / vrk.

Perustan väitteeni sille, että normaalina päivänä, jolloin syön suhteellisen vähän viljatuotteita (esim. pelkän aamupuuron) enkä ollenkaan perunaa, MINÄ saan AINA vähintään 150 g hh.

Käytännön esimerkki siitä, miten saa 100 g hilaria kasaan:

3 x 2 dl maitoa
1 prk maitorahkaa

250 g mustikkaa
1 persikka

2 tomaattia
200 g keräkaalia
1 keskikokoinen sipuli
1 isohko paprika

30 g cashew pähkinää

YHTEENSÄ: 913 kcal, 101 g hh, 63 g pr, 28 g rs, 26 g kt
Pelkistä kasviksista (vajaa kilo) 53 g hiilaria

2003-10-10T13:59:00.000+03:00

Home sweet home...

Jees, Italiasta on selvitty takaisin kotiin. Tämän aamun paino näytti 68,9 kg, mutta kun sentit olivat samat kuin ennen matkaa, en vedä tästä vielä mitään johtopäätöksiä, vaan katson maanantaihin asti näyttääkö kiloja oikeasti kertyneen lisää, vai onko lisäpaino esim. täyteen tuupattujen glykogeenivarastojen ansiota.

Hiilihydraattia nimittäin tuli syötyä olan takaa, samoin kuin rasvaa. Proteiinit jäivät vähemmälle, kun unohdin ottaa kotoa mukaan proteiinijauhetta. Hiilarit tulivat ensisijaisesti siis pastasta, hedelmistä ja leivästä sekä aamupalakekseistä ja -voisarvista. Rasvaa tirisivät kastikkeet, juustot ja makkarat sekä voisarvet. Proteiinia sai lähinnä vain päivällisen liha/kalaruoasta, makkarasta ja välipaloina syömistäni rahkaherkuista (Danonen vitalinea-sarjaa, ei löydy Suomesta).

Italialaisia naisia tuli tarkkailtua sillä silmällä niin rannalla kuin kaupungissa. Ei siis arvostellen vaan kiinnostuen siitä, mitä tyypillinen italialainen ruokavalio tekee vartalolle.

Tyypillisesti italialaiset syövät siis aamulla pari keksiä tai yhden voisarvi- tai pullatyyppisen leivonnaisen cappucinon kanssa. Seuraavan kerran syödään isohko lounas, yleensä pastaa ja joskus pastan lisäksi joku liharuoka. Illalla syödään isompi lounas, joka arkena koostuu vähintään pastasta ja erillisestä liharuoasta kasvisten kanssa (siis ensin syödään pasta ja vasta sen jälkeen syödään liharuoka kasvisten kanssa), viikonloppuisin ja juhlavammin syödessä alkupaloista (tyypillisesti grillattuja kasviksia, juustoa, makkaraa), pasta/risottoannoksesta, lihasta lisukkeiden kera (yleensä grillattuja kasviksia, salaatti tms, joskus paistettuja perunoita) ja jälkiruoasta (makea leivos/jäätelö) ja/tai hedelmistä. Aamiainen on ehkä noin 300-400 kcalia, lounas 700-1000 kcalia ja päivällinen helposti yli 800-1200 kcalia. Silmämääräisesti arvioiden päivän energiasta 35-40 % tulee rasvasta, 40-60 % hiilarista ja 5-10 % proteiinista.

Nuoret harrastavat yleensä 3-5 kertaa viikossa jotain ohjattua liikuntaa, tyypillisesti lentopalloa tai uintia (kyllä, ohjatusti). Nuoret, varsinkaan naiset, eivät juo kovinkaan paljon alkoholia (naisten dokaaminen on huonoa käytöstä!). Italialainen elehtii ja liikehtii tunnetusti erittäin runsaasti esim. suomalaiseen verrattuna (= myös tiedostamaton liikunta lisää energiankulutusta).

Nuoret ovat usein hyvin hoikkia, sukupuolesta riippumatta. Miehet ovat suomalaisessa mittakaavassa aika "naruja" -- ts. rasvaprosentti on alhainen, mutta lihakset hyvin kehittymättömät. Naiset ovat samoin erittäin siroja ja hoikkia, mutta rasvaprosentti voi olla silti painoon nähden melko korkea. Naisilla lihaksia ei näy käytännössä koskaan, ei edes vatsassa (vaikka olisivat miten hoikkia).

Iän myötä paino alkaa väistämättä nousta liikunnan vähennyttyä perheen perustamisen ja työelämään siirtymisen myötä. Ne, jotka pysyvät hoikkina, pysyvät hoikkina nimenomaan syömällä mahdollisimman vähän, eivät liikkumalla runsaammin (= lihakset hyvin kehittymättömät). Kaikki vanhemmat ihmiset ovat enemmän tai vähemmän pulskia.

---

Suomalaiselle, säännölliseen syömiseen ja pienehköihin aterioihin tottuneelle paikallinen ruokailukulttuuri tuntuu ongelmalliselta. Kestää aikansa, ennen kuin oppii syömään hillitysti aterian alussa, niin ettei aterian loppuvaiheilla tule liian täysi olo. Erityisen hankalaa ruokamäärän hallinnan kannalta on usein täysin lihaton pasta ennen liharuokaa -- kylläisyyden tunne tulee vasta paljon sen jälkeen, kun pastaa on mätetty naamaan yli oman tarpeen. Asiaa ei auta se, että pasta on usein hyvin rasvaista (vaikka rasva onkin oliiviöljyä), jolloin pienikin pasta-annos sisältää runsaasti rasvaa.

Joka aterialla runsain määrin tarjolla oleva alkoholi (lähinnä viini) ei myöskään edesauta suomalaisesta juomakulttuurista tulleen painonhallintaa. Viinistä saa äkkiä lisää energiaa ja alkoholi "turruttaa" sen verran, ettei välttämättä havaitse ylensyönnistä syntyvää epämukavuutta niin helposti.

---

Miten itse selvisin?

Olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Olin siis ruoanlaittokurssilla täyshoidossa, mikä tarkoitti sitä, että pystyin melko vähän vaikuttamaan aterioiden sisältöön. Varsinkin aluksi tulin syöneeksi nimenomaan pastaa liikaa, mutta loppua kohden aterioiden hallinta helpottui. Alkoholin pidin varsinkin loppuajasta täysin minimissä jo ihan sen takia, että pienikin alkoholiannos teki minut todella väsyneeksi.

Aamiaisella useimmiten skippasin tarjotun pulla-voisarvi-vaihtoehdon ja söin itse kaupasta ostamiani kuitumuroja (ei saa Suomesta, nyyh) maidon kanssa sekä Danonen rahkavalmistetta. Päivällä yritin syödä rahkaa ja hedelmiä, jotta en illalla söisi niin paljon.

Liikunnat menivät semiputkeen. Laskin, että jotta olisin saanut juoda ja syödä niin paljon kuin huvittaa, minun olisi pitänyt liikkua joka päivä kaksi tuntia. Periaatteessa se ei olisi ollut ongelma -- aamulla tunnin lenkki ja biitsillä ollessa vartti uintia joka tunti. Käytännössä se oli ongelma, koska kolmantena päivänä sain vanhoista lenkkareista jalkaani rakon, jonka jälkeen seuraavana päivänä juostessani paljain jaloin rannalla hiekka hiersi iso- ja etuvarpaisiini ihan hervottomat rakot, jotka sattuivat merivedessä uidessa. Mukana matkassa olivat jumppakumit, joilla yritin tehdä edes jonkinlaista lihaskuntotreeniä.

Viimeiset neljä päivää olimme kaupungissa, jolloin ostoskaduilla ravaaminen jäi ainoaksi treeniksi.

----

Matkalla tuli kyllä pohdittua omaa suhdetta ruokaan, terveelliseen ruokavalioon ja laihdutukseen/painonhallintaan. Jatkuva altistuminen erilaisille herkuille, ylenpalttisille ruoka-annoksille jne. herätti taas vanhan syöpön sisälläni. "Mitä väliä sillä on mitä mä täällä syön? Ainahan mä voin laihduttaa tulleet lisäkilot kotona?" Onneksi tällä kertaa mukana oli myös terveellisistä elämäntavoista kiinnostunut Kutri, joka pisti syöpölle kunniakkaasti hanttiin -- herkuista saa kyllä nauttia, muttei ole mitään syytä antaa syömisten mennä överiksi.

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että ensimmäistä kertaa näiden sivujen ylläpitäminen ja ylipäätään oman Kutri kuntoon -projektin julkiseksi tekeminen vaikutti syömispäätöksiini edes jonkin verran.

Vielä New Yorkissa "terveellinen Kutri" vasta-argumentoi "syöppö-Kutrille", että ensimmäinen suupala maistuu kuitenkin parhaalta, että vähempikin riittää, että on turhaa laihduttaa aina uudestaan samoja kiloja vain hetken mielijohteiden takia, jne. Tällä reissulla "terveellinen Kutri" käytti lisäargumenttina sitä, että antamalla itseni repsahtaa överisti lomalla annan minuun aggressiivisesti suhtautuville lisäaseita minua vastaan.

No, noin niin kuin järjellä ajatellen on suunnattoman tyhmää, turhaa ja omaa heikkoutta osoittavaa ajatella mitä joku ajattelee mun repsahduksistani. Tämä tyhmä tunnetila ("mitä muutkin sitten ajattelevat") sai minut tietysti pohtimaan omaa suhdettani teihin, rakkaat (ja vähemmän rakkaat :-) lukijat, omaa suhdettani tähän sivustoon ja oman elämäntaparemonttini yksityisyyttä. Vielä New Yorkin matkalla en siis perustellut itselleni syömisten hallintaa sillä, "mitä muutkin sitten ajattelevat jos repsahdan?" Mistä tällainen muutos on tullut mieleeni?

Ajatusketju on taas hieman poukkoileva, kuten useimmiten mun tapauksessani.

Ekaksi tuli kuitenkin mieleen, että kun mun, Eijan ja Patrikin kirja tulee ulos ensi tammikuussa, mä joudun olemaan enemmän esillä sen tiimoilta. Ja koska kuva vaikuttaa ihmisiin enemmän kuin sanat, ei riitä että mä puhun järkeviä, vaan mun pitää myös näyttää hyvältä.

Media on aivopessyt meidät ihailemaan langanlaihaa naisvartaloa. Tiedän sen niiltä ajoilta, kun itse aloin lukea Muscle & Fitness Hersiä ja Oxygeniä, joiden naiset eivät ole luurangonlaihoja, vaan lihaksikkaita. He näyttivät silloin minun silmissäni niin isolta, vaikka olivat normaalipainoisia ja heidän rasvaprosenttinsa oli todennäköisempi matalampi kuin yhdelläkään mallilla. Toisaalta, kun sen jälkeen aloin tiedostaa oman naissilmäni "vääristyneisyyden", huomasin että kiitos median aivopesun, vasta normaalipainorajojen alarajoilla tai jopa alapuolella olevat näyttivät minusta hoikilta, kun tukevasti normaalipainorajojen "keskellä" (esim. BMI 22) näyttivät siltä kuin olisivat normaalipainorajojen ylärajoilla.

No, on selvää, että epäilemättä mä en ole ainoa, jonka silmät ovat vääristyneet. Niinpä on oletettavaa, että jos ja kun joudun jossain puhumaan elämäntaparemontista ja laihdutuksesta, enkä todellakaan tule olemaan langanlaiha (vaikkakin tukevasti normaalipainoinen ja jopa painoon nähden kiinteä), ihmiset tulevat ajattelemaan "no mutta eihän toi ole itsekään mitenkään hirveän laiha".

Ihmisluonnon tuntien oletan, että mitä paremmassa kondiksessa olen fyysisesti tammikuussa, sen paremmin edustan kirjani sanomaa.

No, tässä taas on kääntöpuolena se, että hirveä teholaihis olisi puolestaan vastoin nykyistä näkemystäni siitä, millainen on hyvä ja terveellinen elämäntapa. Lisäksi tiedän, että mikäli yritän vaatia itseltäni liikaa (kuten esim. 1500 kcalin dieettiä tai paria tuntia liikuntaa päivässä), väsyn hyvin nopeasti, jolloin seurauksena voi olla repsahdus entistä huonompiin elämäntaparemontoihin.

Ratkaisu: jatkaa samaan malliin kuin ennenkin, mutta yrittää välttää esim. lomilla, juhlissa jne. ns. takapakin ottamista.

Esimerkkinä siitä, miten ulkonäkö voi vaikuttaa sanoja enemmän on Antti Heikkilä, jota monet ovat kommentoineet väsähtäneen ja huonokuntoisen näköiseksi, dieetistään huolimatta (tai ehkä juuri siksi). Itse en ole Heikkilää vielä nähnyt missään (on tänään klo 14 uusintana tulevassa Voimalassa), joten mulla ei ole aiheesta omakohtaista näkemystä.

Toinen ajatuskuvio, mitä noi mun "mitä muut sitten ajattelevat" -ajatus herätti oli se, että oikeastaan vasta nyt olen alkanut tajuta, miten moni ihminen käy näitä sivuja lukemassa. Tätä ennen on ollut enemmän sellainen fiilis että mä kirjoittelen juttuja täällä omassa maailmassani johonkin virtuaaliseen avaruuteen ja jotkut virtuaaliset olennot ehkä näkevät nämä, ehkä eivät.

Kolmanneksi tulee mieleen että vaikka mä olen uskonut tähän asti pitäväni tätä sivua vain harrastuksena harrastusten joukossa, se lukijoineen on alkanut ehkä tulla turhan merkittäväksi mulle. Vaikka mä uskon vuorovaikutukseen ja vaikka mun mielestä on hyvä, että muut ihmiset voivat jotenkin vaikuttaa (koska jos ne eivät vaikuta, silloin on oikeasti niin tunnekylmä, ettei pysty vastaanottamaan mitään muilta -- ei pahaa, muttei myöskään hyvää), mun mielestä on tärkeää valita huolella, millaisten ihmisten antaa itseensä vaikuttaa.

Miksi mä antaisin sellaisten ihmisten mielipiteiden, joita ja joiden vaikuttimia ja historiaa mä en tunne ja jotka eivät ennen kaikkea tunne mua kokonaisuutena, vaikuttaa siihen, mitä mä omassa yksityisessä elämässäni teen?

Vastaus: ei ole mitään syytä ottaa vastaan kenenkään muun kuin mun todella hyvin tuntevien ja mulle pelkkää hyvää toivovien ihmisten mielipiteitä musta ihmisenä ja mun elämästäni.

Johtopäätös: pitää tietoisemmin kriittinen suhde näihin sivuihin ja niiden synnyttämiin kommentteihin

No, tällaisia ajatuksia on mielessäni poukkoillut. Nyt alkaa se Voimala-ohjelma, johon muakin muuten pyydettiin, mutta olin (onneksi?) silloin vielä Italiassa. Veikkaan että mulle oli varattu "hysteerisen laskijan rooli", jota nyt esittänee se Karita Tuomola. No, kohta sen näkee.

2003-09-21T02:50:00.000+03:00

Eli tossa suorempi linkki siihen Lauren Greenfieldin kauneutta koskevaan kuvasarjaan. Valitse se "American Beauty" ja tsekkaa slideshow:n lisäksi tekstit, jossa selitetään kuvaajan tekemät havainnot. Mieeeeelenkiintoista! Suosittelen naiseudesta/tyttöydestä/jenkkikulttuurista kiinnostuneita tsekkaamaan myös muut kuvakertomukset.

2003-09-21T01:48:00.000+03:00

Uskomatonta! Siis se, miten joskus kun ottaa jonkun teeman esiin, yhtäkkiä alkaa törmäillä suoraan siihen liittyviin asioihin.

Väsätessäni noita vikoja viikkoraportteja ennen reissua katsoin televisiosta SexTV:tä, jossa yllättäen käsiteltiin "Girl Culturea" valokuvissaan käsittelevää naisvalokuvaajaa Lauren Greenfieldiä. Yksi hänen kuvauskohteistaan oli ollut New Yorkilainen malli, jonka elämää kuvaaja oli seurannut viikon ajan nähdäkseen tuoko valta kauneutta. Ikävä kyllä tossa jutussa ei otettu aiheesta muita kommentteja kuin se, että kauneus toi selvästi jotain etuja: pääsi helpommin klubeihin ja sai helpommin vapaan taksin, mutta vastaavasti menetti yksityisyyttään, kun jengi työntäytyi paljon enemmän seuraan kuin vähemmän kauniilla. Toisaalta sama kuvaaja oli kuvannut lapsia ylipainoisten lasten leirillä ja sielläkin kauneimmat (ja vähiten ylipanoiset?) leirillä poikien suosiossa olevat tytöt muodostivat oman ryhmänsä, johon he eivät ottaneet mukaan vähemmän kauniita ja vähemmän suosittuja ylipainoisia. Ts. (kuvaajan sanoin) he käyttäytyivät yhtä sikamaisesti muita ylipainoisia kohtaan kuin mitä todennäköisesti heidän omissa kouluissaan heitä kohtaan käyttäydyttiin. Samoin kiintoisia oli kuvasarja strippareista, joiden pukuhuoneen peilissä luki "arvostan sitä, mitä teen" ja sitten siinä oli leikattu kuvia erilaisista malleista yms.

Hassua on muuten sekin, että "luin" New Yorkissa käydessäni yhden ton kuvaajan valokuvakirjan (= siinä oli myös tekstiä kommentoimassa kuvia) -- siinä aiheena oli lapsuus ja nuoruus Hollywoodin hienoimmissa osoitteissa. Jälkeenpäin harmitti, etten ostanut ko. kirjaa, mutta siinä vaiheessa matkalaukku oli jo aika täynnä.

--

No, samassa ohjelmassa oli myös juttua kuvaaja Lynn Bianchista, joka ottaa unenomaisia kuvia erikokoisista naisista. Teemana ruoka, kehonkuva jne. Kuvasarjan nimi on "Heavy in White" ja kuvillaan Bianchi yrittää saada meidät ajattelemaan ruumiinkuvaamme, suhdetta ruokaan, ylipäätään naiskehoon jne.

Jees, nyt laittamaan päivityksiä nettiin.

2003-09-20T12:04:00.000+03:00

Heh,

hyvät tiitykset tuli kirjoitettua viime yönä. Juu ei, en ihan itsekään ole varma mikä mun varsinainen pointtini oli. Enkä ollut myöskään kännissä, ainoastaan väsynyt.

Ehkä vähän vois vielä jatkaa tosta kauneusaiheesta. Jokunen viikko sitten tuli juttua Playboyn perustajasta Hugh Hefneristä. Dokkari oli kai Hefnerin itsensä tuottama joten näkökulma oli vähintäänkin Hefiä mairitteleva. Hef on n. 70-vuotias (tai jotain) ja sillä on n. 5-6 nuorta "tyttöystävää", jotka asuvat sen kanssa Playboy-kartanossa. No, menemättä sen kummemmin koko kuvion moraalisiin aspekteihin, yksi hämmentävä juttu mikä pisti silmään oli se, että kun kuvaruudussa koko ajan pyöri hyvin samantyyppisiä vaaleita isosilmäisiä, -suisia ja -rintaisia kaunottaria, hyvin pian (siis n. 5-10 minuutissa) niiden kauneus kärsi jonkinlaisen inflaation. Mitenköhän sen nyt selittäisin? Siis yhtäkkiä niistä naisista ei enää ajatellut "ooh, onpa kauniita naisia" vaan "ooh, onpa kaikki samannäköisiä naisia".

Eilisissä julkkisbileissä oli vähän samankaltainen tunnelma -- kaikki ne geneeriset kaunottaret turruttivat hyvin äkkiä silmän niin, että kaikki (ehkäpä minä mukaanlukien :-D) näytti samalta -- jolloin ainoastaan erikoisemman näköiset, ei välttämättä klassisen kauniit, mutta omista lähtökohdistaan kaiken irti ottaneet kaunottaret osuivat enemmän silmään ja näyttivät tavallaan jopa kauniimmalta kuin samannäköinen blondilauma.

Kauneus on katsojan silmässä. Jokainen äiti on lapsensa silmissä maailman kaunein nainen (omani mukaanlukien :-). Mikä sitten tekee toisesta ruman ja toisesta kauniin isomman joukon silmissä? Onko päähämme asetettu (esim. mainosten ja televisio-ohjelmien voimin) joitain absoluuttisia kauneusihanteita? Mahdollisesti -- tai sitten kaikki onkin vain biologiaa. Jossain (vai olisiko niitä jopa useampi) tutkimuksessa havaittiin, että ihmissilmää miellyttävät eniten tietty matemaattinen säännöllisyys toisen ihmisen kasvoissa. Mitä lähemmäs tätä geometristä ihannetta jonkun kasvot osuvat, sitä kauniimpana häntä pidetään.

Itse olen itseasiassa aikoja sitten ajatellut, että normaalioloissa, siis kun ei puhuta mistään koiranäyttelyä muistuttavista kauneuskilpailuista, pitäisi mieluummin puhua siitä onko joku miellyttävännäköinen eikä niinkään siitä, onko joku kaunis. Väitän, että ihmisiä, joita valtaosa pitäisi kauniina, on huomattavasti vähemmän kuin ihmisiä, joita pidämme miellyttävännäköisenä. Miellyttävä ulkonäkö lähtee mielestäni nimenomaan sisältäpäin: ihmisen ilmeistä, tavasta jolla hän vastaa katseeseen, hymyilyherkkyydestä jne. -- tietynlaisesta läsnäolosta ja tavasta, jolla reagoi muihin. Jotenkin tästä tulee mieleen siskon muutaman kuukauden ikäinen tyttö, joka reagoi hymyllä nimenomaan kasvoihin, jotka hymyilevät.

Miksi ylipäätään kiinnittää mitään huomiota ulkonäköön? Koska se on ensimmäinen asia, mihin muut väkisinkin kiinnittävät huomiota. Ennen kuin olet ehtinyt useammalla lauseella tai teolla paljastaa todellista luonnettasi, ulkonäkösi on ainoa mihin he edes voivat kiinnittää huomiota. Ulkonäölläsi vaikutat siihen, mikä on ihmisten ensivaikutelma sinusta -- myöhemmin vaikutelmaa voi korvata.

No, minun ulkonäköni on muuttunut melkoisesti vuosien mittaan -- olen laihtunut, jolloin kasvonpiirteni ovat tulleet eri tavoin esiin. Poissa on kammottava lyhyehkö afropermanentti ja tilalla pitkät hulmuavat hiukset (= kiitos aikojen, kun ei kertakaikkiaan ollut varaa käydä kampaajalla :-). Poissa on huono iho ja tökeröt meikkausyritykset, jotka eivät korostaneet parhaita puoliani. Ennen kaikkea poissa on hymytön, todennäköisesti aika torjuva ilme, jonka kuvittelin olevan jotenkin salaperäinen tjmv.

Todennäköisesti läheisteni silmissä en ole muuttunut juurikaan ja silloin kun laahustan Prisman käytäviä tukka sekaisin, meikittömänä pilkkihaalareissa, ero entiseen ei ole niin radikaali. Mutta meikatessani ja muutenkin laittautuessani baari-iltaa varten, ulkoinen olemukseni muuttuu melko radikaalisti. Mulle meikkaaminen ja hiusten laittaminen tuo samanlaisia fiiliksiä kuin lapsuusaikojen prinsessaleikit. Nyt vain leikin prinsessan sijaa olevani seksikäs blondi. Kaikkein hauskin leikinvaihe on kotona, kun ihmettelen itseäni peilin edestä ("vau, olenko minä muka tuo?"). Muiden eteen mennessäni olenkin sitten lähinnä ihmeissäni, kun ulkonäön muuttaminen muuttaa niin rajusti ihmisten suhtautumista -- kun itse koen olevani meikin alla täsmälleen sama ihminen kuin ennenkin.

Miten ihmisten suhtautuminen on sitten muuttunut? Kun olen laittautunut, miehet ylipäätään havaitsevat minut herkemmin kuin ennen ja huomio on poikkeuksetta positiivista (siis ainakin siihen asti kun avaan suuni... :-D). Naisten suhtautuminen on vähemmän yksiselitteistä. Itsevarmat, miellyttävännäköiset naiset suhtautuvat selvästi positiivisemmin kuin aikaisemmin. Joidenkin kohdalla tulee jopa mieleen, että "olisiko toi edes huomannut mua jos näyttäisin samalta kuin 10 vuotta sitten". Sen sijaan ihmiset, jotka ovat selvästi onnettomia oman ulkonäkönsä kanssa (kyllä, usein ylipainoiset), suhtautuvat minuun vihamielisemmin kuin ennen. Eivät aina, mutta hyvin paljon useammin kuin ennen. Tämä on itseasiassa vieläkin hämmentävämpää kuin miesten positiivinen huomio. Näitä laitetumpaan olemukseeni lähtökohtaisesti tylysti suhtautuvia, ei-vielä-omaa-kauneuttaan-löytäneitä ihmisiä kohdatessa tekee aina mieli sanoa: "hei, mä tiedän miltä susta tuntuu -- en mä ole aina ollut tämännäköinen -- älä vihaa mua vain ulkonäön takia".

Samalla herää kysymys, miten olen itse mahtanut suhtautua ulkomaailmaan silloin kun koin (ja olinkin) ruma, ylipainoinen ja onneton. Olenko ehkä itse ollut yhtä tyly kuin jotkut kohtaamani naiset? Onko mahdollista, että arkuudestani/heikosta itsetunnosta johtuva torjunta on ajanut mahdolliset ihailijaehdokkaat kauas ennen kuin olen edes avannut suutani? Ehkä, tosin väitän, että tietty mies- ja miksei naisryhmäkin ei normaalioloissa kiinnitä hirveästi huomiota ihmisiin, jotka ovat "heidän tasonsa alapuolella". Ehkä kyse on puhtaasta luonnonvalinnasta -- tai sitten vain lähtökohtaisesti pinnallisesta elämänasenteesta. (Disclaimer: en pidä pinnallista elämänasennetta välttämättä yhtään sen huonompana kuin syvällistäkään.)

Mitä sitten tapahtuu, kun avaan suuni, onkin eri asia. Olen edelleen sosiaalisesti sairaan kömpelö (suku kutsuu mua lihakirveenheiluttajaksi :-) ja koska huomaan edelleen lähteväni siitä, että ihmiset eivät kiinnitä muhun mitään huomiota (koska niin on ollut valtaosan aikuisiästäni), huomaan ihan liian usein käyttäytyväni vielä hieman päällekäyvästi -- ainakin jos vastapuoli on sellainen, johon haluan tehdä vaikutuksen. En tällöin välttämättä käyttäydy aggressiivisesti, mutta niin, etten ehkä anna toiselle tilaa vaan vyöryn (henkisesti) hänen ylitseen puhumalla paljon (ja lujalla äänellä), esittämällä runsaasti nokkelia ja teräviä kommentteja, haastamalla henkilön keskusteluun tai väittelyyn jne. Ulkomaalaisten kanssa tämä harvemmin on mikään ongelma, mutta moni suomalainen on raportoinut ensin säikähtäneensä: "mikä toi tyyppi on". Kornia on tietysti se, että normaalisti, kun minun ei tarvitse enää todistaa mitään, olen hyvin rauhallinen, leppoisa ja leikkisä, annan huomattavasti enemmän tilaa jne. Ts. antamani ensivaikutelma on täysin eri kuin se, mitä todellisuudessa olen. Ikävä kyllä niille, jotka eivät koskaan pääse ensivaikutelmaa eteenpäin (=> hyvännäköinen outo tyyppi).

"Outo tyyppi" on muuten ilmaus, jota todella monet ovat käyttäneet minusta saamastaan ensivaikutelmasta. Siis tyyliin: "eka mä ajattelin että tosi outo tyyppi, mut sitten kun mä opin tuntemaan sua mä tajusinkin että sähän oot ihan tosi nasta mimmi"... :-D

---

Jaaha -- tämäkin meni taas ihme ajatuksenvirraksi. No, mitä ehkä haluaisin teidän, rakkaat lukijat (= nyt kun ehkä jotenkin tajuan teidän olevan siellä... hah hah haa :-D) miettivän on se, millaisen ensivaikutelman te ehkä annatte a) ulkoisella olemuksellanne, b) puheillanne ja käytöksellänne. Ja ehkä sitä, miten kohdatessanne muita teette heidän ulkonäöstään mahdollisesti myös vääriä johtopäätöksiä.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan välillä prinsessaleikkiä tai sikopaimenleikkiä (= laittautuu mahdollisimman kauniiksi / mahdollisimman rumaksi tai mitäänsanomattomaksi). Hämmästykää, miten vieraiden (ja joskus jopa tuttujen) ihmisten käytös teitä kohtaan voi muuttua. Ehkä ihmiset eivät ole olleet niin välinpitämättömiä siksi, että olisitte mitättömiä kokonaisuutena tai ihmisinä, ainoastaan koska ulkonäkönne ei ole kiinnittänyt heidän huomiota. Ehkä joku ei ole ollut sinulle ystävällinen siksi, että pitää sinusta ihmisenä, vaan koska ulkonäkösi (= ei-kaikkein-kaunein-sinä) ei ole muodostanut hänelle uhkaa.

---

Ja kyllä, tämä kaikki todellakin liittyy laihduttamiseen. Moni, varsinkin runsaammin laihduttava, ei osaa varautua siihen, miten ihmisten suhtautuminen heihin muuttuu pelkän ulkonäön muutoksen myötä -- niin hyvässä kuin pahassa. Monelle voi olla shokki huomata, miten paljon heidän ulkonäkönsä oikeasti ratkaisee sen, miten muut (varsinkin vieraammat ihmiset) heihin suhtautuvat. Monelle saattaa tulla katkera olo: "ettekö te näe, että mä olen ihan sama ihminen, jolla te ennen tympeilitte/jota te ette ennen edes nähneet ja nyt olette ystävällisiä". Ikävää, mutta totta.

2003-09-20T02:30:00.000+03:00

HYVIN hämmentävää...

Tulin just Helsingissä jossa olin eka broidin avecina jonkun uuden pintaliitonraflan avajaisissa ja sitten roudasin yksistä kirjanjulkkareista mammani miehineen kotiin (= en yleensä harrasta baarien avajaisia, mutta löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla). No, toi pintaliitorafla oli tietysti täynnä kaikennäköisiä todellisia julkkiksia, siis varsinaista seiskapäiväälehden vakiokamaa. Itse en pidä itseäni minkäänasteisena "julkkiksena", siksi hämmennykseni oli suuri, kun ekaa kertaa joku tunnisti mut mun kotisivujen (tai lehtijuttujen) perusteella -- tai tarkemmin sanottuna kaksi eri ihmistä, joista toinen oli toimittaja (= tunnistaminen ymmärrettävää) ja toinen henkilö, jota nuorempana olen kovasti ihaillut (= tunnistaminen erittäin hämmentävää).

Joo, voi ehkä kuulostaa jostain teistä ihmeelliseltä, mutta oikeasti -- ennen tätä mulle ei ole koskaan kunnolla konkretisoitunut se, että jotkut mulle ihan vieraat (ja vieraaksi jäävät) ihmiset lukevat täällä mun juttujani. Totta kai moni tuttu on kertonut käyneensä mun sivuilla, mutta ne on ihmisiä, joihin olen tutustunut aiemmin. Mutta että joku ihan vieras tunnistaa... Kummallista.

No, noiden tämän päivän kommenttien perustella jotkut pitävät mua jonain kaikkien ulkonäkökeskeisten narsistien virallisena symbolina tms. mikä mun omassa henkilökohtaisessa maailmassa tuntuu todella hassulta -- varsinkin kun kommentoijat olivat oikeasti mua paljon hoikemmassa/trimmatummassa kunnossa olevia tyyppejä ja tod. näk. esim. käyttäneet tänäänkin enemmän aikaa ulkonäkönsä miettimiseen kuin minä (mulla illan vaatevalintojen tärkein kriteeri oli löytää vaate, joka ei haissut liikaa hieltä... :-D).

Okei, myönnetään: Kutri kuntoon -vuoden alussa ja sitä viime vuonna miettiessäni mun ensimmäinen konkreettinen tavoitteeni oli päästä eroon lopullisesti persläskeistä (näin kauniisti sanottuna). Siis näyttää itselleni, että niistä (ja samalla symbolisesti muistakin traumoista) voi päästä eroon. Että kaikki on mahdollista.

Tässä vuoden mittaan tavoite on kuitenkin muuttunut: ulkonäkö on jäänyt toissijaiseksi yleisen hyvinvoinnin ja fyysisen kunnon (= kestävyys, voima, jaksaminen jne.) rinnalla. Tossa eilen illalla just ajattelin jonkun jotain viestiä lukiessani, että "niin, jos nyt tiputtaisin ruokakalorit 1500-1600 kcaliin (= ei olisi vielä liian vähän kulutukseen nähden) ja liikkuisin tunnin päivässä, niin noi loputkin läskit olisivat about kuukaudessa poissa". Muuten hyvä, mutta en HALUA syödä niin vähän. Tunti liikuntaa päivässä sen sijaan on hyvä tavoite jo ihan terveyden kannalta (= kyllä, jotkut lääkärit ovat sitä mieltä että puoli tuntia ei riitä vielä mihinkään eli tunti ei vielä ole edes paljon liikuntaa). Siis minä, joka olen joskus todellakin laihduttanut parissa kuukaudessa 10 kiloa pois syömällä noin 900-1200 kcalia päivässä ilman että on tehnyt heikkoakaan (tai on tehnyt, mutten silloin sitä tajunnut :-D).

Kieltämättä tuntuu todella kummalliselta huomata ajattelevansa näin -- siis tietävänsä, että jos vähän viitsisin vaivata itseäni, voisin saavuttaa nopeasti jotain sellaista, mistä olen haaveillut noin 13-vuotiaasta asti -- mutta en viitsi. Tai ehkä vitsinä onkin nyt se, että kun tietää että halutessaan voi rutistaa noi loput äkkiä pois, nautiskelee siitä, että tekee sen hitaasti, ilman kärsimystä?

Ehkä vuosi sitten jossain lehdessä haastateltiin julkkiksnaisia näiden vartalotyytyväisyydestä (joo, tiedän kirjoittaneeni tästä aiemminkin). Jokainen vastasi, ettei ole täysin tyytyväinen vartaloonsa -- siis upeimmat mallitkin olisivat löytäneet vartalostaan parantamisen varaa. Itse olen jo varsin tyytyväinen vartaloni ulkonäköön ja erittäin tyytyväinen sen suorituskykyyn. Luotan siihen, että loputkin turhat löllyt lähtevät ajan myötä pois.

Tunnen, että tämä vartalo on minä -- eikä vain ahdistava vankila, jonka sisälle minuuteni on vangittu. Rakastan vartaloni voimaa (erityisesti hyppiessäni korkealle ilmaan vain huvin vuoksi! :-), rakastan rasvan alta kuoriutuneita lihaksiani, rakastan kehoni vakautta ja terveyttä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen on ihmeellistä havainta, että minun on hyvä olla itsessäni.

---

Kauneus on mielenkiintoinen kokemus. Koko teini-ikäni olin ruma niin todistajalausuntojen (= mua haukkuvat koulukiusaajat, hyljeksivät pojat ja omat veljet) kuin oman kokemuksen mukaan. Ja nyt myöhemmin omia kuvia katsoessa näen etten kyllä ollut silloin mikään ruusu. Enemmän kuin resursseista kyse taisi kuitenkin olla siitä, miten niitä hyödynsin. Anyway, valtaosan -- ja nimenomaan alkuosan -- elämästäni naisena olen ollut tilassa, jossa en ole juuri (= yhtään) kuullut kehuja ulkonäöstäni. Älykkyydestäni, nokkeluudestani, keskustelutaidostani jne. kylläkin. Niinpä joskus nuorempana ajattelin, että "olisipa hienoa jos joku pitäis mua vaihteeksi kauniina, vaikkei edes älykkäänä". Jokunen viikko takaperin eräs mies sanoi minulle jotain tyyliin: "kyllä me uskotaan että sä olet älykäs, vaikka sä olet niin kaunis" tms. Menin sanattomaksi, koska mitään tällaista en ollut koskaan ennen kuullut.

Ei, en tunne itseäni enää rumaksi, mutta koko tämä "kauniina oleminen" on jotain niin uutta, etten osaa vielä ottaa sitä itsestäänselvyytenä. Kun kohtaan uusia ihmisiä, kohtaan heidät samalla tavalla kuin pitäessäni vielä ruma -- pätien ensisijaisesti älyllä, koska en ole tottunut käyttämään ulkonäköä hyväkseni. Kun ajattelen omia hyviä puoliani, ajattelen aina ensimmäiseksi älyäni, en ikinä ulkonäköäni. Siksi onkin erittäin hämmentävää huomata, miten ihmiset yhtäkkiä arvottavatkin mut ulkonäön kautta -- siis tyyliin: "olet kaunis, se riittää" -- ja ovat jotenkin epäuskoisia, kun esim. kuulevat miten hemmetisti mä olen ehtinyt jo tähän ikään mennessä tekemään kirjoitustöitä, jotka vaativat edes jonkinasteista älykkyyttä.

Kuulin kerran yhdestä hyvin kauniista naisesta sanottavan: "sen ensimmäinen tavoite on todistaa, että se on muutakin kuin kaunis". Itselläni on ehkä ollut vuosikausia tavoitteena todistaa, että olen muutakin kuin älykäs ja nokkela. Äitini, joka nuorena oli hyvin hoikka, kaunis ja kurvikas ja joutui oikeasti potkimaan rumimpia ihailijoita pois (= voitte uskoa miten kiva stoori kuulla 14-17-vuotiaana ylipainoisena, rinnattomana ja finninaamaisena poikien vihaamana... :-D), väitti antaneensa itsensä lihoa huomatessaan ensimmäistä kertaa hänen raskaaksi tultuaan miten ihmiset ensimmäistä kertaa suhtautuivat häneen älykkäänä olentona eikä vain kauniina barbinukkena. Lihomisen (ja muun ulkonäön laiminlyömisen) myötä äitini otettiinkin vakavasti yliopiston tutkijapiireissä -- ainakin siihen asti kun kävi ilmi, että äiti oli salaa kirjoittanut naisten viihderomaaneja... :-D

(* Ja tähän taas disclaimer: aina silloin tällöin joku keksii että "laihdutusintoni" johtuu siitä, että pelkään tulevani samanlaiseksi kuin edelleenkin hyvin ylipainoinen äitini. En ole vielä koskaan pelännyt niin käyvän, koska olemme ruumiinrakenteeltamme, hormonitoiminnaltamme jne. täysin erilaisia -- jos joku lähiomainen on vaikuttanut laihdutusintooni, niin sisarukseni, jotka ovat kaikki erittäin hoikkia -- jopa se veli, joka fysiologialtaan muistuttaa kaikkein eniten mua. *)

Weird... Mihin se perustuu, että ihmistä (= naista) niin helposti arvostetaan JOKO hänen älynsä TAI hänen kauneutensa tähden ja siis aina niin päin, että jos on kaunis, ei voida pitää älykkäänä (eikä niinpäin, että jos olisi älykäs, sivuutettaisiin kauneus)? Vai onko oikeasti edes niin? Ehkä olen vain törmännyt vääriin ihmisiin ja jossain on joukko ihmisiä, jotka uskovat defaultina (= ilman että tarvitsee erikseen joka kerta todistaa) että kauneus ja äly eivät mitenkään sulje toisiaan pois tai oikeastaan edes liity toisiinsa. Että ollakseen älykäs naisen ei tarvitse olla ruma tai että kauneus ei tarkoita automaattisesti tyhjää päätä? Mieti: kun näet jossain kauniin naisen, ajatteletko ensimmäiseksi että "toi on varmaan myös aika älykäs"?

Toisaalta, jos ihminen tottuu selviämään pienestä asti yhdellä "aseella" -- esim. kauneudella, niin onko niin, ettei hän välttämättä viitsi kehittää muita aseitaan (kuten älyä)? Onhan munkin hyvin hankala oikeasti käyttää ulkonäköä hyväksi, kun olen tottunut niin kauan selviämään pelkällä älyllä ja terävyydellä.

---

Jep jep, väsyksissä kirjoitettua sekavaa tilitystä. Ja sitten vastuuvapauslausekkeet: ei, en pidä itseäni mitenkään mielettömän kauniina, mutta katson olevani nykyään lähtökohtiini nähden kauniimpi kuin koskaan ennen (= mikä ei välttämättä todista yhtään mitään :-). Ei, en ole loukkaantunut tms. jos joku oikeasti ajattelee minusta "olet kaunis, se riittää", en vain tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Ei, en pidä itseäni mitenkään huippuälykkäänä, mutta vuosikausia se vähä äly, joka mulla on, on ollut ainoa "aseeni" ihmissuhdemarkkinoilla (ja voin kertoa, ettei se ole ollut mikään kauhean häävi ase :-D). Jne.

Joo enkä oikeasti edes tarkemmin ajatellen tiedä mitä oikeastaan on kauneus, mikä tekee jostain kauniin ja jostain toisesta vähemmän kauniin enkä ole sitä mieltä että kaikkien pitäisi olla kauniita -- tai edes älykkäitä -- saati molempia yhtä aikaa jne. Kunhan pohdiskelin näitä asioita aikani kuluksi ja aivojani vaivatakseni (=> pysyvät toimintakykyisenä pidempään :-D).

Ja sit vielä joku kohottava loppuajatus: toivon, että jokainen nainen voisi tuntea olonsa kotoisaksi omassa kehossaan ja rakastaa itseään sellaisena kuin on -- ja tulla rakastetuksi sellaisena kuin on.

2003-09-16T19:57:00.000+03:00

Miten esi-isät oikeasti söivät?

Lueskelin tota lihavuus - ongelma ja hoito -kirjaa ja silmiin pisti pari uutta juttua.

Jotkut vähähiilarisia dieettejä kannattavathan vetoavat siihen että viljatuotteet ovat kuuluneet ruokavalioomme vasta viimeiset 10 000 vuotta sitten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että esi-isämme olisivat olleet vähähiilarisella ruokavaliolla -- päinvastoin kivikauden ihmisten ruokavalio poikkeaa rajusti esim. Atkinsin dieetistä.

Esi-isämme saivat nykytietämyksen mukaan energiaa seuraavasti [hakasulkeissa nykyihmisten suositeltu saanti]:

40-50 % hiilarista [55-60 %]
30 % proteiinista (käytännössä 2,5-3,5 g/kg/vrk) [10-15 %, 0,8 g/kg/vrk]
20-25 % rasvasta [30 %]
--> 6 % tyydyttyneestä rasvasta [max. 10 %]
100 g kuitua [25-35 %]

Maito- ja viljatuotteita ei ollut, vaan ruoka koostui kasviksista (vihannekset, juurekset, marjat, hedelmät jne.) ja lihasta. Rasvat tulivat samoin kasviksista sekä lihan mukana olleesta rasvasta.

No, itse en ihan kybällä usko että pitäisi palata tohon kivikautiseen ruokavalioon, mutta sieltä voisi ottaa opikseen ainakin ton runsaan kasvisten käytön ja riittävän proteiinin saannin (no, en kyllä suosittaisi ihan NOINkaan isoja määriä proteiinia).

Paljonko raskaus lisää energiantarvetta?

Tätä on kysytty usein, mutta jostain syystä vasta nyt noi suositusmäärät osuivat silmiini tuolta Ravitsemustiede-kirjasta.

Noista määristä on vähän kiistaa -- esim. osa arvioi että energiantarve lisääntyy vain noin 80 kcal/vrk, WHO suosittaa 285 kcal/vrk, mutta Englannissa on suosituksena 240 kcal/vrk. Pari tutkimustulosta kuitenkin todistaisi sen puolesta, että todellinen lisätarve olisi vain 20-30 % noista kahdesta viimeisestä lukemasta.

Lowcarbaajien kandee huomata, että hiilihydraatit ovat sikiön tärkein energianlähde, koska se polttaa lähes yksinomaan niitä.

Ravinto tarpeen lisääntyminen raskauden aikana:

Raskausviikot 0-10:
95 kcal
0,4 g proteiinia
6 g rasvaa
12 g hiilihydraattia

Raskausviikot 10-20:

334 kcal
1,8 g proteiinia
25 g rasvaa
35 g hiilaria

Raskausviikot 20-30:
382 kcal
4,8 g proteiinia
22 g rasvaa
23 g hiilaria

Raskausviikot 30-40:
287 kcal
6,1 g proteiinia
3 g rasvaa
65 g hiilihydraattia

No, mikäli noi energiamäärät on oikeasti arvioitu yläkanttiin, veikkaan että pahiten arvio menee harhaan rasvan ja miksei hiilarinkin määrän suhteen -- proteiinia en ainakaan söisi vähemmän.

--

Imetyksen aikana energiantarve lisääntyy 480-960 kcal imetyksen kokonaismäärästä riippuen. Jos raskauden aikana on kuitenkin kertynyt rasvakudosta (niin kuin useimmilla ehkä on... :-D) niin lisäenergiaa ei tarvita. Tällöin kannattaa kuitenkin huolehtia riittävästä kalsiumin ja miksei proteiininkin saannista (1 dl äidinmaitoa sisältää 1,5 g proteiinia, 3,6 g rasvaa ja 6,5 g hiilaria --> kaikki otetaan imettäjän kehosta... Maitoa erittyy noin 7-8 dl/vrk).

------

Tämmöisiä tietoja syysillan iloksi. (Ja sit vois varmaan tehdä ihan oikeita töitäkin... :-D)

2003-09-13T01:50:00.000+03:00

Vielä juttu verkostomarkkinoinnin logiikasta (sivuaa Herbalifea) :-D.

2003-09-13T01:32:00.000+03:00

Yöks yöks...

Taitaa pukata päälle sama flunssa kuin mikä kummitytöllä ja oikeastaan koko muullakin suvulla on ollut. Inhaa, olen huono sairastamaan. No, täytyy toivoa että mun perustroppisetti pysäyttää taudin heti alkumetreille: zyrtec, burana, 2-3 g C-vitamiinia poretablettina ja vihreää teetä.

Herbalifemyyjät ovat taas aktivoituneet. Olen saanut parilta myyjältä valituksia siitä, että kehtaan kritisoida Herbalifeä. Uutena myyntiperusteluna on heitto siitä, että "suomalainen ruoka on ravintoköyhää" -- ja vain Herbalifen tuotteita käyttämällä voisi päästä "optimaaliseen ravitsemukseen". No hohhoijakkaa, mihinköhän tutkimuksiin noi väitteet perustuvat? :-D Joo, esim. D-vitamiinia täältä voi olla talvisin hankala saada tarpeeksi (en tosin tiedä riittäiskö toi uusi maidon D-vitaminointi jo täyttämään tarpeen), mutta se johtuu pimeydestä, ei niinkään ravinnosta. Joo, voi olla että suomalaiset eivät syö aina täysin terveellisesti, mutta se ei johdu tarjolla olevan ruoan laadusta, vaan yksinkertaisesti vääristä valinnoista.

On myös vaikea kuvitella, miten joku vitamiini- tai proteiinivalmiste voi olla niin paljon ylivoimaisempi laadultaan kuin muut vastaavat tuotteet, että sillä voisi perustella täysin ylihinnoitellun tuotteen... :-) Toisin kuin myyjät mielellään antavat ymmärtää, Herbalife-tuotteet eivät sisällä mitään maagista ainesosaa, joka laihduttaisi kalorivajeeseen nähden nopeammin. Päinvastoin: n. vuonna 1995-96 norjalaisen puolueettoman tutkimuslaitoksen tekemän tutkimuksen mukaan Herbalifen tuotteet eivät sisältäneet edes niitä aineita, joita sen piti sisältää. En löydä referenssiä, mutta muistan tämän niin hyvin siksi, että juuri samaan aikaan käytin itse tuotteita ja jouduin ikävien epäilysten valtaan ko. tutkimuksista luettuani... :-D

Pari huvittavaa linkkiä aiheesta:

Eka
Toka
Kolmas

No, rehellisyyden nimissä pitää huomauttaa, että kun elintarvikevirasto tutki noita eri tuotteita vuonna 2000, Herbalifen sisältö vastasi pakkausmerkintöjä. Kuten sanottua, kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ihmetuote, vaan ylihinnoiteltu vähäkalorinen laihdutusvalmiste (ei, mikään vitamiinisekoitus ei oikeuta ko. tuotteiden hintaa :-).

---

Haluaisin tässä yhteydessä myös puhua kasvisten puolesta, pillereitä vastaan -- joo, monivitamiinipilleri täydentää kivasti ruokavaliota, mutta se ei korvaa tuoreita kasviksia, jotka sisältävät perusvitamiinien ja mineraalien lisäksi myös sellaisia ainesosia, joita on hankala/mahdotonta saattaa pillerimuotoon ja/tai joita ei edes vielä tunneta kunnolla. Toisin sanoen: toivottavasti kukaan ei oikeasti ajattele että: "äh, ei mun tartte syödä kasviksia kun söin ton vitamiinipillerin". :-) Lukuisat tutkimukset todistavat, että nimenomaan runsaasti kasviksia (eikä siis vain tiettyjä vitamiineja) sisältävä ruokavalio on monessa mielessä terveellisempi kuin vähän kasviksia sisältävä ruokavalio. Riittävä kasvisten saanti (= yli puoli kiloa päivässä -- kasvikset= vihannekset, juurekset, hedelmät, marjat jne.) suojaa syöviltä, sisältää erilaisia antioksidantteja jne. Noi voimakkaan väriset kasvikset näyttäisivät olevan erityisen terveellisiä (esim. sininen mustikka ja mustaherukka, punainen tomaatti ja karpalo, tummanvihreä parsakaali ja pinaatti, kirkkaan oranssi appelsiini jne.) -- jossain fitness-lehdessä osui silmään ajatus siitä, että kannattaisi yrittää syödä päivittäin jotain kasviksia jokaisesta "väristä". Ei välttämättä huonompi idea.

---

Mitähän vielä? Kuten vieraskirjaani kirjoitin, väitän että tulevaisuudessa tullaan huomaamaan, että kaikissa noissa "matalahiilarinen vs. korkeahiilarinen dieetti" -tutkimuksissa nimenomaan PROTEIININMÄÄRÄ on se, mikä tosiasiassa ratkaisee. Suosittelen, että jatkossa kun törmäätte noihin "vähähiilarinen dieetti laihduttaa enemmän, säästää enemmän lihasmassaa, parantaa paremmin veriarvoja jne." -tutkimuksiin, katsotte aina ekaksi sisälsikö vertailussa käytetty vähähiilarinen dieetti myös enemmän proteiinia kuin vertailukohteena ollut runsashiilarinen dieetti. Veikkaan ettette tule löytämään yhtään tutkimusta, jossa proteiinimäärä olisi ollut sama ja vain rasva-/hiilarimäärä eri. Veikkaan, että jos jonkun ihmeen kautta törmäätte tutkimukseen, jossa proteiini- ja kalorimäärä olisi ollut sama, laihdutustulokset ovat about samat. Ja tämän kaiken sanon tosiaan vain siksi, että pääsen sanomaan "mitä minä sanoin" sitten joskus viiden vuoden päästä :-D.

Ai niin ja jos joku ei käynyt jo lukemassa niitä hiilarikeskusteluja vieraskirjasta, niin tosiaan, ne pari uusinta tutkimusta, joihin monet vähähiilarista dieettiä kannattavat vetoavat eli "A Low-Carbohydrate as Compared with a Low-Fat Diet in Severe Obesity" ja "A Randomized Trial of a Low-Carbohydrate Diet for Obesity" todistavat itseasiassa ettei vähähiilarisessa dieetissä se vähähiilarisuus/ketoosi ole syy niiden paremmuuteen verrattuna runsashiilariseen dieettiin.

Ensimmäisellä dieetillä (A Low-Carbohydrate...") ihmisille annettiin kyllä ohjeet syödä Atkinsin mukaan, mutta käytännössä he söivät (viimeistään testin loppuvaiheessa) keskimäärin 150 g hiilihydraattia päivässä -- kun Atkinsin oppien mukaan koko loppuelämäksi pitäisi riittää useimmille 40-60 g hh / vrk ja vain todella runsaasti liikkuville 90 g hh / vrk. Tossa toisessa tutkimuksessa (A Randomized...") taas huomattiin että ketoaineiden määrällä virtsassa ei ollut mitään yhteyttä painonpudotuksen nopeuteen. Turha kai sanoakaan, että kummassakin kokeessa vähemmän hiilaria syövä ryhmä söi vastaavasti enemmän proteiinia kuin runsashiilarinen ryhmä ja lisäksi kummassakin tutkimuksessa painonpudotukset vastasivat tehtyä kalorivajetta (ja tutkijat epäilivät suuremman proteiinipitoisuuden johtaneen parempaan kylläisyyteen). (Joo, mulla on molemmat tutkimukset ihan kokonaisina.)

POINTTI: joo, jos koet että vähähiilarinen ruokavalio sopii juuri sinun luonteellesi, ruokamakuusi, elämäntyyliisi jne., niin siitä vaan -- jos huolehdit riittävästä kuidun ja kasvisten saannista ja valitset etupäässä hyviä rasvoja, niin ko. dieetin ei pitäisi olla ainakaan terveille ihmisille vaarallinen.

Vähähiilarinen dieetti on kyllä tutkitusti parempi vaihtoehto kuin vain vähän proteiinia ja rasvaa sisältävä runsashiilarinen dieetti, mutta se EI OLE tutkitusti parempi kuin riittävästi proteiinia ja hyvää rasvaa, runsaasti kasviksia ja kohtuudella hiilareita sisältävä ruokavalio! Ts. älä ala vähähiilariselle vain siksi, että kuvittelet sen olevan laihduttavin ja terveellisin vaihtoehto, sillä sitä se ei ole noin niin kuin universaalisti.

(Ja siis juuri sinulle paras dieettihän on sellainen, joka on pääperiaatteiltaan terveellinen ja "laihduttava" ja joka ennen kaikkea sopii juuri sinun elämäntapaasi, makutottumuksiisi, budjettiisi jne. niin, että voit noudattaa sitä pienin muutoksin koko loppuelämäsi.)
---

Välillä tuntuu hassulta kun jengi alkaa selittää kuinka mä en saisi kritisoida omilla henkilökohtaisilla sivuillani laihdutusmetodeja, joissa mun mielestä on jotain kritisoitavaa. Perusteluna on aina se, että "kun niin moni käy sun sivuillasi ja uskoo sun puheitasi". Eikö se juuri ole syy olla kriittinen? Kokisin itseni aika idariksi jos vaikenisin täällä asioista, joissa mielestäni on jotain mätää. Tai olisin hehkuttamatta asioita, jotka mun mielestä on hyviä. Uskoisin jokaisen lukijan tajuavan, että jo siksi että näiden sivujen nimi on "Kutri.net" eikä "Virallinentotuus.net", nämä edustavat yhden henkilön mielipidettä. OK, voi olla, että esim. moni terveysalan asiantuntija voi valtaosan näillä sivuilla esitetyistä jutuista allekirjoittaa, mutta miksi ihmeessä kirjoittaisin omilla sivuillani juttuja, joihin en itse uskoisi tai joiden takana en voisi itse seistä, kun en edes saa näiden sivujen ylläpitämisestä rahaa vaan päinvastoin joudun maksamaan kotisivutilasta, domainista jne.

---

Vaikka toi mun kirjaprojekti tuli mulle näiden sivujen takia, se on näistä sivuista erillinen projekti ja kaikki siellä olevat jutut ovat sellaisia, jotka myös muut kirjoittajat voivat allekirjoittaa (vaikkeivät allekirjoittaisi ihan kaikkia näillä sivuilla olevia juttuja kuten esim. kuivahieronnan ja rasvauksen ihoa kiinteyttävää vaikutusta ;-).

---

Oon keksinyt uuden vertauksen ruokavalion koostamisesta. Jos te pakkaatte lomamatkaa varten, niin missä järjestyksessä te pakkaatte matkalaukun? Mä pakkaan ainakin ekaksi ihan välttämättömimmät kamat: vähimmäismäärän housuja, paitoja (tai mitä lomakohde edellyttääkään), alusvaatteita, peruskosmetiikan, ihan pakolliset kengät jne. Sen jälkeen mä katson mitä muuta matkalaukkuun vielä mahtuu ja lisään "ekstroja" sen mukaan miten tilaa on -- lisää paitoja, housuja, juhla-asuja, kenkiä jne. Jos olen menossa puhtaasti shoppauslomalle ja tiedän etten jätä matkakohtaaseen mitään (vrt. sukulaisvierailut, jossa matkalaukussa menee myös tuliaisia), mä jätän laukkuun tilaa mahdollisille ostoksille.

No, ruokavalion koostamiseen pätee sama logiikka. Ajatelkaa päivittäistä kokonaisenergiankulutusta matkalaukkuna.

Elimistö tarvitsee joka päivä vähintäänkin proteiinia (liha, kala, kana, kalkkuna, kananmuna, maitotuotteet, soija jne.), joka on elimistön perusrakennusaine. Se ei pysty valmistamaan sitä mistään muusta ruoka-aineesta. Se tarvitsee sitä vaikka makaisit vain sängyssä, koska elimistö on jatkuvan uudelleenrakennusprosessin kourissa: vanohja soluja kuolee ja uusia syntyy. Siksi jokaisen "ruokamatkalaukusta" pitäisi löytyä ainakin riittävästi proteiinia (laihduttaessa 1,25-1,5 g / painokilo tai vähintään 80 g).

Toinen välttämättömyys on nimensä mukaisesti välttämättömät rasvahapot, joita elimistö tarvitsee mm. aivoja, ihoa, solujen toimintaa, hormonitoimintaa jne. varten. Välttämättömiä rasvahappoja ei tarvitse kuin muutaman gramman päivässä (per happo), mutta koska juuri missään rasvassa ei ole 100 % välttämättömiä rasvahappoja, niitä sisältäviä rasvoja pitää syödä useampi gramma päivässä (esim. vähintään 1-2 tl sekä vehnänalkioöljyä että pellavansiemenöljyä tai pari rkl rypsiöljyä JA 6 g kalaöljyä tai pari kalaöljykapselia). Lisäksi kasviksia (vihannekset, juurekset, hedelmät, marjat, jne.) pitää pakata mukaan vähintään puoli kiloa (mieluummin lähemmäs kilo) vitamiinien, kuidun yms. takia. Näillä eväillä pysyy jo edes jotenkuten hengissä.

Sen jälkeen kun olet "pakannut" ruokamatkalaukkuusi välttämättömän määrän proteiinia, hyviä rasvahappoja ja kasviksia + niiden kanssa väistämättä mukana tulleita muita rasvoja ja hiilihydraatteja, voit katsoa miten paljon laukussasi on vielä tilaa (eli kaloreita). Tämän tilan voit sitten täyttää ruoka-aineilla, joita käytetään lähinnä vain energiaksi (tiedäthän, ekstraenergiaa on kivaa olla, vaikka elimistö voi juuri ja juuri tulla toimeen ilman sitä :-): hyvillä hiilihydraateilla (täysjyväviljatuotteet, puurohiutaleet, peruna jne.) ja hyvillä, vaikkei ihan niin välttämättömillä rasvahapoilla (kasviöljyt, pähkinät jne.). Jos tarkoituksena on jatkossa shoppailla uusia vaatteita lomamatkalla, laukkuun kannattaa jättää tyhjää tilaa (= kalorivaje)... :-D

---

No joo, tällaisia ajatuksia C-vitamiini"pöhnässä". Nyt vihdoin ja viimein nukkumaan.

2003-09-09T18:51:00.000+03:00

Pieni muistutus: nyt kun taas lehdissä ja keskustelupalstoilla on hulluna hehkutettu niin vähähiilihydraattisen kuin matalan GI:n dieettien autuutta, haluan huomauttaa pari asiaa:

1. Matalan GI:n ruoka-aineet ovat lähes poikkeuksetta kaloritiheydeltään alhaisia --> syö paljon alhaisen GI:n tuotteita, saat vähän kaloreita --> laihdut helpommin.

Uusimpien tutkimusten mukaan edes nopean hiilarin syönti ei tuo tavallista nopeammin nälkää, ei, vaikka moni niin uskoo. Eri asia on, että runsaasti "tyhjää energiaa" mutta vähän kuitua ja proteiinia sisältävän ruoan syönti tuo syödessä hitaammin (="viiveellä") kylläisyyden tunteen. Jos ette usko, kokeilkaa syödä puolikas suklaalevy (= 100 g) tai reilu 4 broilerin rintafilettä tai 30 tomaattia... (= kaikissa annoksissa noin 500 kcalia). :-)

Vähän ärsyttää toi hirveä GI-hysteria, kun joillekin siitä voi syntyä mielikuva, että hiilihydraatti sinällään olisi jotenkin kamalan vaarallista. Ei se ole, niin kuin ei ole proteiini eikä rasvakaan. Korostettaisiin mieluummin (mitään GI:tä mainitsematta) ruokavalion kokonaisterveellisyttä ja niitä oikeita valintoja: vähärasvaisia maito-, liha-, kala-, broileri-, kalkkuna-, soija-, jne. tuotteita, mahdollisimman vähän käsiteltyä eli täysjyväviljaa, riittävää hyvien kasvirasvojen saantia ja ENNEN KAIKKEA: mahdollisimman runsasta kasvisten (= hedelmät, vihannekset, juurekset, marjat, sienet jne.) saantia.

2. Tutkimuksissa joissa on vertailtu runsas- ja vähähiilihydraattisia dieettejä, POIKKEUKSETTA vähähiilihydraattisella dieetillä on koehenkilöille syötetty huomattavasti enemmän proteiinia kuin runsashiilihydraattisilla dieeteillä.

Mitä enemmän laihduttajan ruokavaliossa on proteiinia --> sitä vähemmän tuhoutuu lihasta (= siis jos kaksi samanlaista laihduttajaa saa yhtä paljon kaloreita, mutta toisen kaloreista isompi osa tulee proteiinista, hänellä säästyy enemmän lihasta kuin vähemmän proteiinia saavalla).

Väitän, että jos laihduttaja laitettaisiin vähähiilihydraattiselle dieetille jossa olisi yhtä paljon proteiinia kuin runsashiilihydraattisella dieetillä, lihasmassaa tuhoutuisi käytännössä saman verran. Ikävä kyllä tällaista tutkimusta ei ainakaan tietääkseni ole tehty. Lähin vertailututkimus on se kuuluisa tanskalaistutkimus, jossa oli kaksi ryhmää, joista toinen sai n. 55-60 % energiaa hiilarista, 10-15 % proteiinista ja 25-30 % rasvasta (en muista tarkkoja lukuja) ja toinen 46 % energiasta hiilarista, 30 % rasvasta ja 24 % proteiinista (kyllä, nämä ovat oikeat luvut). Jälkimmäinen ryhmä laihtui enemmän ja säilytti enemmän lihasmassaa kuin vähäproteiinisempi ryhmä. Rasvamäärät olivat about samat ja hiilarimäärätkin olivat ihan kohtuulliset myös tolla runsasproteiinisemmalla ryhmällä.

Vähähiilihydraattinen dieetti saa elimistön muuntamaan proteiinia hiilihydraatiksi. Jos ruokavaliosta ei saa tarpeeksi proteiinia (= elimistön normaalirakennustarve + vähähiilarisuuden takia syntynyt energiaksimuuntotarve), lihasmassaa aletaan muuntaa energiaksi. KÄYTÄNNÖSSÄ tämä tuskin on yhdellekään lowcarbaajalle ongelma -- vai tiedättekö jonkun lowcarbaajan, joka saisi ALLE 15-20 % energiastaan proteiinista? :-)

---

Eli eli... Rakkaat ihmiset, kun luette noita lehtijuttuja tai törmäätte tieteellisiin tutkimuksiin, yrittäkää olla kriittisiä ja ennen kaikkea nähdä KOKONAISUUS ja kaikki mahdollisesti vaikuttavat tekijät. Muuten menette metsään niin kuin se tyyppi, joka huomasi tilastoista että samalla kun jäätelönsyönti lisääntyi, myös hukkumiskuolemien määrä kasvoi --> väärä johtopäätös: "jäätelönsyönti lisää hukkumiskuolemia".

Matala GI ei vaikuta laihduttavasti --> vähäkalorisuus vaikuttaa.
Ketoosi ei vaikuta lihasmassaa säästävästi --> runsas proteiininsyönti vaikuttaa.
Runsas hiilihydraatti tai rasva ei vaikuta lihottavasti --> yli kulutuksen syöminen vaikuttaa.

2003-09-02T01:40:00.000+03:00

Kun laskelmat ja todellisuus eivät kohtaa...

Tänään kohti Helsinkiä ajaessani aloin miettiä viime aikojen kalorisaldoja ja vaaka-/mittanauhalukemia ja tulin siihen tulokseen, että todennäköisesti peruskulutukseni (= lepokulutus + "arkiaktiivisuus") on oikeasti vain 1800 kcalin luokkaa, eikä suinkaan 2000 kcalia, kuten toivon. Syy: teen istumatyötä kotona, jolloin työmatka on huikeat neljä metriä (= makuuhuoneesta työnurkkaukseen). Asumme sen verran kaukana kaupoista, että sinne on pakko mennä autolla. Vaikka parkkeeraisi auton parkkihallin kauimmaiseen nurkkaan, kävely autolta kauppaan ja kaupassa lisää kulutusta arviolta 20 kcalilla... OK, ramppaan kyllä naapurissa, mutta katsoin tänään huvikseni sykemittarista, että matkalla sieltä tänne (= ylämäkeen) kuluu vain 4 kcal (mennessä tod.näk. vielä vähemmän). Satunnaiset Helsingissä käynnit ja siellä kävelyt ovat kuitenkin niin harvinaisia, että kulutusta ei tule merkittävässä määrin. Jos kulutukseni todellakin on 1800 kcalia, ei ole mikään ihme, että nälän ja kylläisyydentunteita seuraamalla päivän kalorimäärä käytännössä aina jäi 1800 kcalin tienoille.

Mitä siis tehdä? Koska ihan tosiasiallisesti on hankalaa lisätä merkittävässä määrin tota arkiaktiivisuutta, oikeastaan ainoa realistinen toimenpide on korjata laskelmat vastaamaan todellisuutta ja hyväksyä se, että ilman ekstraliikuntaa saan syödä vain 1800 kcalia.

Mitä sitten menetän, jos en harrasta suuressa määrin arkiaktiivisuutta? Kätevän keinon lisätä kulutusta muun toiminnan ohella, siinä kaikki. Joo, olisipa kivaa kerryttää kaloreita ihan huomaamatta, mutta koska se ei käytännössä ole mahdollista, pitää vain panostaa tohon tietoiseen liikuntaan enemmän aikaa ja voimia.

TARINAN OPETUS: jos laskelmat ja todellisuus eivät vastaa toisiaan, on mahdollista, että vika on laskelmissa. Usein on helpompaa korjata laskelmia kuin muuttaa todellisuutta... :-D

2003-08-31T17:46:00.000+03:00

Rrrrrakastan syksyä!

Pääsin ekaa kertaa kunnolla metsässä käymään -- siis yli 50 metriä kotoa (= metsä alkaa talon vierestä :-). Olin metsässä tunnin, poikkesin vähän polulta pois ja mitä löysinkään: yhteensä n. 2 kg herkkutatteja!!! Kauniita, kiinteitä, herkullisia herkkutatteja! Kuka tahansa italialainen olisi kuollut kateudesta... :-) Mitäs noiden kilohinta Stockalla olikaan? 20 euroa? Vai vieläkin enemmän? (Siskon italialainen mies tosin kävi eilen itse hakemassa 10 kiloa tatteja... :-D)

No, liikuntana toi ei varmasti ollut hääviä, mutta sainpahan tattien lisäksi happea ja mielenvirkistystä. Mustikat vetelivät viimeisiään ja puolukat olivat vielä vähän raakoja. Hirvikärpäsistäkin selvisin hengissä vetämällä parhaaseen niksipirkka-tyyliin sukkahousut hiusten suojaksi ja sitten vielä hupparin tiukasti pään suojaksi. On ne kyllä maailman turhimpia ötököitä!

Tarinan opetus: ei muuta kuin sukkahousut päähän ja metsään sieniä metsästämään! :-)

2003-08-28T23:28:00.000+03:00

Puntti- ja muitakin treenijuttuja selkeästi suomeksi: Hermeliinin kehosivut.

2003-08-25T18:41:00.000+03:00

Jees, eli yleisön pyynnöstä olen nyt sitten alkanut pitää tämän viikon osalta ruokapäiväkirjaa kaikilta päiviltä -- myös niiltä vähemmän esimerkillisiltä. Eri asia on ehdinkö/viitsinkö pitää sitä ihan joka päivä... :-) Joo ja samalla nyt kokeilen kunnolla tota Polarin ihan kohta markkinoille tulevaa laihdutussykemittaria. Piruuttani kerroin sille haluavani laihtua 2,6 kg (= 65,5 kiloiseksi) neljässä viikossa (= koska se lupasi sen olevan mahdollista). Yritän noudattaa mittarin antamia kalorimääriä ja katsoa onko toi nyt oikeasti mahdollista vai nou. Eri asia tässäkin suhteessa, viitsinkö sitten kuitenkaan totella mittaria loppuun asti (= laiska mikä laiska :-).

2003-08-24T22:17:00.000+03:00

Heh,

valittelin miehelle "repsahdustani" ja se käski mun käydä lukemassa pari artikkelia T-magista. Heti tuli parempi ja motivoituneempi olo. Suosittelen muillekin...

T.C. Luoma oli siis aikoinaan Bill Phillip:in (? se Body for Life -äijä) kanssa tekemässä Muscle Mediaa, mutta sai kenkää/lähti sen jälkeen kun Billy-boy alkoi tosissaan pyörittää tota bisnestä. Se ja sen samasta lehdestä lähteneet frendit päättivät perustaa lehden, jossa kyllä mainostetaan noita lisäravinteita (koska jostain niidenkin on leipärahansa revittävä), muttei tehdä niiden myynnistä päätarkoitusta.

T.C. Luoman mm. repsahdusta käsittelevä kolumni

Punttia tosissaan nostavien naisten paneelikeskustelun I osa

Naisten paneelikeskustelun II osa

No, vähän tossa naisten paneelikeskustelussa oli epätarkkuuksia ja jopa virheellisyyksiä -- mm. väite siitä, että hiilarit varastoituisivat ensisijaisesti rasvaksi. Väärin, väärin ja väärin! Hiilareita pitää todellakin vetää kerralla 500 grammaa, ennen kuin niitä aletaan muuttaa suoraan rasvaksi -- sen sijaan sillä hetkellä kun elimistösi sulattelee runsashiilarista ateriaa, se käyttää enemmän hiilareita ja vähemmän rasvaa ravinnoksi. Jos ruokavalion ylikalorit tulisivat tarpeeseen nähden turhan isosta hiilarimäärästä, elimistö alkaa nimenomaan varastoida ruokavalion rasvoja, ei hiilaria.

Ai niin ja jos inhoaa lukea tekstiä mustalta pohjalta (kuten minä), niin ainakin Netscapen asetusten väri-kohdasta voi säätää omat suosikkivärinsä "jyräämään" sivun väriasetukset.

Jees, meen tekemään kyykkyä ja tanssimaan.

2003-08-24T18:30:00.000+03:00

No niin,

tänään voin sanoa sitten ekaa kertaa tänä vuonna oikein kunnolla "repsahtaneeni". Sukujuhlissa söin randomina n. 15-20 suklaakonvehtia sekä 5-8 kookospalleroa ilman mitään muuta järjellistä syytä, kuin etten ollut syönyt kunnolla sitten aamun ja että tarjolla ei ollut coctailpalojen lisäksi muuta kuin noi suklaat. Niin plus että samalla kun mätin noita suklaita kaksin käsin suuhuni, puhuin eri ihmisten kanssa. Eivätkä ne todellakaan olleet niin hyviä, että niitä olisi kannattanut niin paljon ahmia!

Nyt on kieltämättä todella tyhmä olo: kaloreita on mennyt jo noin 2000 kcalia, rasvaa on saatu 96 g ja hiilaria 218 g kun taas proteiinia vain 68 g ja kuitua säälittävät 10 g.

No, just nyt tuli mieleen toinenkin syy ahmimiskohtaukseen, mutten aio jakaa sitä teidän kanssanne... Sori :-D. Ihmismieli on ihmeellinen, enkä usko että tämä enää toistuu, ainakaan ihan heti.

Tässä vaiheessa vaihtoehtoja on about kolme:

1. olla syömättä enempää.

2. syödä sen verran, että saa puuttuvat ravintoaineet (lähinnä kuidun) kasaan.

3. harrastaa liikuntaa sen verran, että saa poltettua sen verran kaloreita, että voi syödä sen verran, että saa tarvittavat kuidut kasaan.

---

Niin tai näin, tästä on pakko ottaa opikseen. Ei enää mennä mihinkään syömättä pohjalle ja erityisen varuillaan ollaan tietyissä emotionaalisissa tilanteissa.

Plus että tänään kyllä harrastan vielä jotain liikuntaa -- eräiden tutkimusten mukaan nimittäin elimistöllä kestää adaptoitua jopa viikko tavallista runsasrasvaisempaan ruokavalioon. Adaptoitumista voi nopeuttaa vain liikkumalla enemmän. Adaptoitumisen ajan rasva varastoituu helpommin sinne rasvavarastoihin ja palaa huonommin energiaksi.

2003-08-20T10:50:00.000+03:00

Välillä näinkin:

eilen menin poimimaan vadelmia ja mustikoita ja päädyin 45 minuutin lenkille (josta 15 min "juoksua" eli suomeksi sanottuna lönköttelyä). :-) Kerran näinkin päin.

Lenkille mietiskelin koko tätä elämäntavanmuutosta ja tajusin yhden asian. Aion eää 120 vuotiaaksi (= eri asia onnistuuko). Näin ollen mulla on parhaassa tapauksessa edessäni vielä 92 vuotta. Huonossakin tapauksessa (about keskimääräinen elinikä) mulla on jäljellä n. 40-50 vuotta elämää.

Kun mä n. 20 vuotta sitten aloitin englannin opiskelun koulussa, mä en osannut sanoa kuin "hello" ja "let's go". Vuotta myöhemmin mä osasin puhua vähän enemmän ja jopa ymmärtää yksinkertaisia lauseita, mutta ei ollut puhettakaan, että esim. olisin lukenut kirjan englanniksi, kirjoittanut pitkiä meilejä englanniksi jne. Nyt, 20 vuotta myöhemmin mä pystyn lukemaan/kirjoittamaan sujuvasti englantia. Vieläkin mun ääntämykseni on niin outoa, että jenkit eivät ymmärrä mun kaikkia sanoja, mutta lähtökohtaisesti mä kyllä ymmärrän niitä. Sama juttu tietokoneiden kanssa -- siitä on nyt 14 vuotta kun mä istuin Macintosh-tietokoneen eteen ja ainoa mitä tiesin oli ettei saa painaa "cancel" (= isä tarkoitti delete, mutta sanoi väärin)... :-D Nyt niin mäkkien kuin windows-koneiden käyttö on lastenleikkiä. Niin tai kokkauksen. n. 22 v. sitten tein ekan pastakastikkeen äidin valvonnasta. Repertuaari on laajentunut todella runsaasti sitten niiden ekojen kokkausten.

No miten tämä liittyy laihduttamiseen/terveellisiin elämäntapoihin? Koska mulla on nyt menossa ihan samanlainen oppimisprosessi. Mä en ole ennen osannut syödä terveellisesti, saati liikkua säännöllisesti ja monipuolisesti. Koska ihminen voi oppia vain rajallisen määrän asioita rajallisessa ajassa, miksi mä vaatisin itseäni hallitsemaan terveelliset elämäntavat täydellisesti alle vuoden opettelulla, kun mä en ole vaatinut sitä muidenkaan uusien asioiden kanssa (esim. että mun olis vuoden jälkeen pitänyt kyetä osata lukea paksuja romaaneja englanniksi)? Tää terveiden elämäntapojen omaksuminen on ainakin mulla elämänmittaista oppimista. Tänä vuonna opin perusteet -- tulevina vuosina opettelen soveltamaan niitä muuttuviin elämäntilanteisiin. Ehkä sitten kuolinvuoteellani voin sanoa olevani tämän alan mestari...

Eli kärsivällisyyttä peliin! Kannattaa myös huomata, että rasva voi palaa (lopullisesti pois), vaikkei se aina heti näkyisi painossa. Jos yhtäkkiä aloittaa liikuntaharrastuksen, samalla nostaa syödyn ruoan määrää jne., laihtuminen ei heti näy vaa'assa. Kannattaa katsoa ainakin kaksi viikkoa, mieluiten kuukausi, mitä jostain (terveellisestä) elämäntapamuutoksesta seuraa. Päätös pysyvästä laihtumisesta edellyttää myös ajatustavan muutosta: pitää opetella keskittymään pitkän tähtäimen tuloksiin ja tavoitteisiin. Kärsimätön ihminen voi harhauttaa itseään keskittymällä joka päivä siihen, että onnistuu juuri tänään saavuttamaan tälle päivälle asetetut toiminnalliset tavoitteet -- että syö säännöllisesti, että liikkuu, että ruoanlaatu on hyvää jne. Tulokset seuraavat kyllä perässä -- ja jos esim. kahden viikon jälkeen paino ei vieläkään näytä olevan laskusuuntainen, silloin ne edellisviikot eivät ole menneet hukkaan. Silloin olet kaksi vikkoa "kokeneempi" terveiden elämäntapojen harrastaja, kehosi terveys on parantunut lähtötilanteeseen nähden ja uusien muutosten (liikunnan määrän tai tehon lisäys tai ruoan laadun tarkistus tai määrän vähentäminen) tekeminen on taas hitusen helpompaa.

Jos haluatte laihtua pysyvästi, te ETTE SAA keskittyä PELKKÄÄN LAIHDUTUKSEEN! Laihtua voi miten tahansa, vaikka olemalla kokonaan syömättä. Ei, teidän pitää keskittyä ensisijaisesti elämäntapamuutokseen ja vasta toissijaisesti laihdutukseen. Tämä on käytännössä vain omiin asenteisiin, odotuksiin ja tavoitteisiin tehtävä muutos -- ts. täysin korvien välissä tapahtuva. Kuten sanottua, laihduttajan pahin vihollinen on hänen oma päänsä -- ei yksikään ulkoinen tekijä.

Tsemppiä!

2003-08-18T23:38:00.000+03:00

Tänään taas Itiksen Stockan herkun käytäviä haahuillessa tuli mieleen, miten paljon mä oikeastaan rakastankaan ruokaa. Siis ruokaa yleensä -- ei pelkästään sen syömistä. Mulle tulee vain hyvä fiilis, kun saan ihmetellä kaikki tarjolla olevia tuotteita, haistella tuoksuja, miettiä miltä jokin maistuu jne. Jo silloin kun mä olin vaihtarina Wienissä, mun lempipaikkani oli Naschmarkt -- kiinteä ruokatori lähellä keskustaa. Siellä myytiin kaikkea todella eksoottisista mausteista ja hedelmistä kalaan ja tuoreeseen lihaan. Välillä tulee ihan ikävä kaikkia niitä tuoksuja, värejä ja makuja, mitä siellä haistoin/näin/maistoin. Sitä ennen mä en ollut nähnyt koskaan mitään vastaavaa, koska olin asunut aina maalla ja eksoottisin ruokakauppa missä olin käynyt oli varmaan paikallinen S-market... :-) Muutenkin toi Itävallan vuosi oli mulle ruokalöytöjen aikaa -- sitä ennemn mä olin hirvittävän nirso enkä suostunut mm. syömään muuta lihaa kuin jauhelihaa... :-) Itävallassa tulivat knöödelit js scnhitzelit sitten sitäkin tutummaksi. En kyllä lihonut, vaan päinvastoin laihduin todella hoikaksi, koska mulla ei ollut varaa bussi/metrolippuun enkä uskaltanut yhdet sakot saatuani matkustaa enää pummilla. Kun sen lisäksi olin jatkuvasti myöhässä, tulin kävelleeksi/juosseeksi todella paljon ko. vuoden aikana... :-D Aijai, siitäkin on jo 10 vuotta kun palasin takasin Suomeen. Niin se aika kuluu...

2003-08-17T18:05:00.000+03:00

Hmmm... Viimeinen viikko on ollut painollisesti yhtä vuoristorataa. Eilen paino oli 67,5 kg, tänäaamuna se oli 68,3 kg eli 800 grammaa korkeampi. Todennäköinen syy: edellispäivän kuitusaldo oli huikeat 36 grammaa kuitua (kalorit pysyivät alle 2000 kcalissa). Jossain olen joskus törmännyt väitteeseen, että jotkut afrikkalaiset heimot söisivät yli 100 g kuitua päivässä (per lärvä siis!). Kuulostaa aika uskomattomalta. En pikaisella haulla kyennyt löytämään lähdettä ainakaan netistä -- muistelisin sen kyllä olleen joko joku lehti tai sitten kirja. Tolla nettihaulla tuli ristiriitaisia väitteitä -- joidenkin mielestä on mahdotonta syödä liikaa kuitua, joidenkin mielestä taas liiallinen kuidun saanti vaikuttaa paitsi kaasuneritykseen (= pierettää enemmän), myös haitallisesti suoliston hyvinvointiin. No, en usko että vielä 40 grammaakaan kuitua on liian paljon (ihanteellinen määrä 30-35 g) enkä tiedä missä määrin noi väitteet liiallisen kuidun haitallisuudesta ovat perua niiltä ajoilta kun kuidun kuviteltiin ylipäätään olevan ihmiselle haitallista! :-) Plus että ainakin alle 2000 kcalin dieeteillä ton 30 gramman kasaan saaminen voi jo olla työn ja tuskan takana....

Jees, ulkona on ihana ilma, nyt voisin potkia itseni käymään lenkillä ulkona kun vielä voi (= ei ole lunta ja liukasta).

2003-08-14T01:51:00.000+03:00

Vanha sivujen ulkoasu on kyllästyttänyt jo pidempään, joten kun en tänään jaksanut enää tehdä töitä, tein loppuun aikoja sitten aloittamani etusivu-uudistuksen -- sillä seurauksella että valikot eivät toimi enää ihan täydellisesti... No, fiksaan ne kun kerkiän (= viikonloppuna, kun on tarkoitus harrastaa muutakin päivitystoimintaa).

2003-08-13T13:28:00.000+03:00

Hitsi mä rakastan syksyä!

On lämmintä, mutta silti raikasta, mustikat on isoja, koko kroppa (ja mieli) on täynnä energiaa kesän jäljiltä. Seuraava joulu on taas edellisjoulua lähempänä. Ylipäätään on sellainen olo että on valmiina uusiin haasteisiin.

No, ei mulla ole kyllä mielessä mitään erityisiä uusia haasteita. Jotain uusia lajeja ajattelin kokeilla, mutta syömisiä jatkan vielä Italian reissuun asti 1700-1800 kcalin tienoilla ja liikunnat yritän saada taas jokapäiväisiksi. Kroppa alkaa näyttää jo sen verran kivalta, ettei varmaan tarvitse enää kauaa trimmata tolla kalorimäärällä (ts. kohta voi syödä kulutuksensa mukaan eli huikeat 200-500 kcalia enemmän -- ruoan laadun aion pitää samana loppuelämäni...) varsinaisen "loppusilauksen" uskon sitten tulevan kuukausien ja vuosien mittaan monipuolisella liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla.

Kirjaprojekti on todella loppusuoralla ja on hyvä katsoa luoda katsaus taaksepäin. Mikä on tärkeintä mitä olen oppinut/ymmärtänyt projektin aikana? Ensinnäkin tietysti sen, että kokonaisuus ja suuret linjat ratkaisevat. Elimistömme on hieno ja herkkä värkki, joka pyrkii tasapainoon. Niinpä kaikenlainen kikkailu on turhaa, koska elimistö "sabotoi" esim. yrityksiämme polttaa tavallista enemmän rasvaa. Tämä on tietysti siinä mielessä hyvä, että omaa ruokavaliotaan ja liikuntaohjelmaansa koostaessaan ei tarvitse miettiä "polttaako tämä nyt kaikkein optimaalisimmin rasvaa". Toinen pointti on se, että ruokavaliossa/liikunnassa kaikkein tärkeintä on se, että ne sopivat juuri sinulle -- parhaastakaan dieetistä/liikuntaohjelmasta ei ole mitään iloa, jos sitä ei jaksa noudattaa pienin muutoksin koko loppuelämäänsä -- saati edes laihdutusaikaa.

Mä olen nyt oppinut tämän 7,5 kk:n aikana että mun "sietorajat" ovat loppujen lopuksi aika kapeat -- pidempi aika alle 1800 kcalilla saa laihduttamisen tökkimään. Samoin mun on ihan turha ahnehtia liikaa liikuntaakaan. Tai ylipäätään yrittää "kiirehtiä" (vrt. täysin epäonnistunut "tehodieetti" kokeilu ennen New Yorkin -matkaa :-D). Joo, 1600 kcalilla olisin laihtunut vähän nopeammin ja ihan yhtä turvallisesti, mutta jos siihen pyrkimisestä seuraa innon lopahdus, on parempi vain tyytyä hitaampaan tahtiin, mutta pysyvämpiin tuloksiin. Mä olen oppinut myös kuuntelemaan enemmän omaa kehoani ja tuijottamaan vähemmän laskelmia/mittareita. Yllättäen mun kroppa haluaa terveellistä ruokaa (= voi sen jälkeen paremmin) ja liikuntaa (= se alkaa tuntua levottomalta tai "kutisevalta" pitkään istuessa).

Muuta sälätietoa, joka vähän yllätti: ei tarvitsekaan lämmitellä ennen venyttelyä (vaikka joku saliohjaaja näin mulle kaaauan sitten kertoi) ja Omega3-rasvahapot (joita käytännössä löytyy merkittävässä määrin lähinnä rasvaisesta kalasta ja kalanrasvasta valmistetuista kapseleista/öljyistä) saattavat lisätä perusaineenvaihduntaa peräti 5-10 % sekä vaikuttaa nimenomaan rasvanpolttoon ja mahdollisesti jopa vähentää rasvan varastointia (nämä ovat kuitenkin alustavia tutkimuksia, "totuuden" löytämiseksi täytyy asiaa tutkia vielä enemmän) -- lisäsivät ne sitä sitten kaikilla tai eivät, ne tekevät myös hyvää mm. veren lipidiarvoille, aivoille jne., joten niitä kannattaa kyllä muutenkin syödä. Sen sijaan CLA-öljystä saattaa seurata jotain terveyden kannalta huonoja sivuvaikutuksia eikä siitä näyttäisi muuten olevan terveydellistä hyötyä eli Omega3 voi olla kokonaisuutena parempi vaihtoehto, jos haluaa "rasvoilla" lisätä energiankulutusta... :-D

No, opin mä kaikkea muutakin, mutta en niitä nyt tähän hätään muista. :-) No, tätä kaikkea käsitellään siis yhteensä yli 300 liuskan eli tehokkaasti taitetun 195 (?) sivun ajan tossa kirjassa.

2003-08-08T16:46:00.000+03:00

Nyt on IHAN pakko hehkuttaa!

Kävin just tutustumassa Keravan tulevaan CMS-saliin (Forever Kerava?) ja samalla keskustelemassa yhteistyömahdollisuuksista. Vaikka siellä on remontti vielä kesken, nyt jo saattoi nähdä että salista on tulossa oikein viihtyisä.

Olen kyllä seurannut sivusta tota CMS-salien toimintaa (mm. mun tähänastiset saliohjelmat on tehty Matinkylän Forever:issä [ent. Victoria] -- oikein kiva sali sekin, mutta ikävä kyllä yli tunnin ajomatkan päässä), mutta vasta nyt mulle valkeni MITEN laajat palvelut CMS-klubin jäsenet saavat käyttöönsä.

Esim. nyt jo Hyrylässä salia pitävän ja siis myös tämän tulevan Keravan salin omistavan PR Sport Clubin syksyn tapahtumakalenterissa on mm. hohtokeilausta, jousiammuntaa, mikroautoilua, ratsastusta, luentoja ja laivareissu -- ja kaikki nämä ovat siis jäsenille ilmaisia! Siis salitreenin, aerobicien ja muiden ohjattujen treenien (mm. kuntonyrkkeily ja jooga), henkilökohtaisen ohjauksen ja muilla saleilla treenaamisen lisäksi!

OK, vastineeksi joutuu sitoutumaan jäsenyyteen vuodeksi kerrallaan eikä jäsenyys ole aivan ilmaista (kysykää salilta tarkka hinta), mutta jos käy salilla useamman kerran viikossa ja lisäksi pari kertaa jumpassa, niin äkkiäpä kuukausimaksu on "kuitattu" ja päälle tosiaan lisäksi tulee henkilökohtainen ohjaus ja noi lisähappeningit. Sitouttamisen tarkoituksena on taata salille säännölliset tulot, jolloin salin ja sen toiminnan kehittäminen on helpompaa.

Hyrylän sali sijaitsee käsittääkseni Osuuspankin talossa (?), Keravan salia rakennetaan parhaillaan vanhaan Alkoon (siis siihen Prismaa vastapäätä toisella puolella rataa olevaan rakennukseen). Keravallakin otetaan jo jäsenyyksiä vastaan: puh. 0405344601, avajaiset ovat 6.9. Lisätietoa: http://www.prsport-club.com/

Joo ja ei, en nyt sitten oikeasti hehkuta tätä vain tulevien yhteistyökuvioiden takia... :-D Olen aidosti ilahtunut siitä, että on olemassa yhteisöjä, joihin liittymällä voi oikeasti ylläpitää ja kehittää omaa liikunnallista elämäntapaansa ja joilta saa vastaavasti tukea matkallaan kohti terveempää ja hyvinvoivempaa minää.

Muita löytöjä: sokeriton RedBull, 7,5 kcal / prk (haalistuneen näköinen purkki). Joskus jos pitää olla oikein pirteä ja skarppi vaikka olen väsynyt, saatan juoda noita energiajuomia, koska pidän niistä enemmän kuin kahvista. No, niissä on aina ärsyttänyt suhteellisen runsas sokerimäärä. Onneksi joku on tajunnut tehdä kevyemmän version.

Ja työnteko jatkuu taas...

2003-08-05T19:38:00.000+03:00

Jeps jeps.

Edellinen blogimerkintä oli näköjään herättänyt närkästystä. No, ehkä se oli vähän törkerösti kirjoitettu ruokaa odotellessa.

Pointti on kutakuinkin se, että nykyinen hiilarihysteria, joka tuntuu olevan vallalla niin mediassa kuin joillain netin keskustelupalstoilla tuo mieleen joskus vallinneen rasvahysterian. Hiilari ei ole sen vaarallisempaa kuin rasvakaan -- kohtuudella nautittuna. Ei, vaikka nyt on muotia suhtautua hiilareihin kuin myrkkyyn. Huonosti muotoillulla ja liikaa kirjoitetulla mielenterveyskommentilla viittaan siihen, etten ymmärrä miksi ihmiset menevät mukaan äärimmäisyysjuttuihin ja vielä kerta toisensa jälkeen. No, rehellisyyden nimissä en voi mitenkään tietää, ovatko jotkut nyt hiilareita kyttäävät ihmiset aiemmin olleet rasvaa kyttääviä ihmisiä, vai onko lowcarb-dieetit todellakin ensimmäisiä dieettejä, joka heihin on kolahtanut.

Eli mielenterveys-pointilla en viitannut lowcarbaajiin, vaan siihen kuinka jotkut ihmiset näyttävät paniikissa (niin viestien perusteella vaikuttaa) etsivän aina vain sopivaa dieettiä ja menevät mukaan ääri-ilmiöihin sen ihmeellisemmin kyseenalaistamatta. Ja huomautan että myös täysin vähärasvainen ja erittäin runsashiilihydraattinen ruokavalio on myös ääri-ilmiö. Ja kuten kaikki ääri-ilmöt, uskon että lowcarbaus menee tälläKIN kertaa pois muodista (ekaa kertaa muodissa se oli silloin 70-luvulla).

Joku epäili osuuttani kirjan kirjoittamisessa. Olen ammattikirjoittaja, jolla tiettävästi on sana hallussa (vaikkei sitä kaikkien blogimerkintöjeni perusteella ehkä uskoisikaan). Olen kirjoittanut yhteensä 18 (nuorten)romaania ja ollut kirjoittamassa Salattuja elämiä, Benner & Benneriä, Kotikatua, Laura-sarjaa ja muita pienempiä televisiosarjoja. Olen konsultoinut elokuvakäsikirjoituksia ja opettanut käsikirjoittamista. Olen kirjoittanut novelleja, lehtiartikkeleita ja sketsejä. Siksi olen kirjoittamassa tätä kirjaa ammattilaisten valvonnassa ja ohjauksessa. Samalla lailla olen esim. kirjoittanut spiikkejä kalastusohjelmaan, vaikken tiedä sitäkään vähää kalastuksesta kuin tiedän terveellisistä elämäntavoista.

Terveellisiä elämäntapoja en ole hylännyt missään vaiheessa, en varsinaisesti edes ulkomaanmatkalla, vaikka siellä annoin itseni valita epäterveellisempiäkin ruokia. Syynä tänne raportoimattomuuteeni ei ole innon lopahtaminen vaan yksinkertaisesti helvetilinen kiire. Tänä aamuna paino oli 68 kg ja näytin edelleen turvonneelta, eli näillä näkymin kahdessa viikossa ylimääräistä oli tullut korkeintaan 600 grammaa, mahdollisesti jopa vähemmän.

2003-08-04T19:06:00.000+03:00

Olen vihdoinkin takaisin kotona ja ruodussa. Aamu alkoi puolen tunnin liikunnallisella sessiolla, joka sisälsi sauvakävelyä, juoksua, kävelyä ja uintia. Siitä eteenpäin onkin tullut syötyä terveellisesti ja tehtyä rästitöitä. Koska kahdessa viikossa työt ja käytännön asiat eivät ole ihmeen kaupalla hoituneet itsestään, en varmaan ennen ensi viikonloppua ehdi sen kummemmin ottaa kantaa näihin sivuihin.

Aamupaino oli 68,5 kg -- siis reilun kilon enemmän kuin kaksi ja puoli viikkoa sitten, mutta en aio vetää siitä vielä mitään johtopäätöksiä -- viikonloppu meni häissä Etelä-Pohjanmaalla ja eilen tuli vielä istuttua yhteensä kuusi tuntia kuumassa autossa. Jetlagkin tuntuu kehossa epämääräisenä uupumuksena ja hakattuna olona.

Pakko hehkuttaa, vaikkei tämä laihduttamiseen mitenkään liity: New York on kyllä hieno kaupunki ja sellainen elämys, että se kannattaa ainakin kerran elämässään kokea.

Vielä pari hätäistä huomiota ruoan valmistumista odotellessa: ostoskanavalla mainostettiin Mari Winsor (tms.) Pilates-kasetteja. Toi Mari on oikeasti pätevä Pilates-ohjaaja ja voisi olettaa tuotteiden olevan OK -- mutta MIKSI IHMEESSÄ ostoskanavalla kehuttiin että Pilatesta harrastamalla voit laihtua useita kiloja helposti ja vaivattomasti jne. HALOO! Pilates on monessa mielessä erittäin hyvää liikuntaa (parantaa ryhtiä, litistää mahaa, vähentää kipuja, lisää kehon liikkuvuutta jne), mutta kaloreita se ei polta kyllä juuri lainkaan eikä myöskään kiihdytä aineenvaihduntaa! No, itse en omista videoita eikä noita ole DVD:nä, joten en aio kyllä itse tilata ko. kasetteja. Jos joku ne tilaa, niin älkää nyt sitten uskoko ostoskanavan utopistisiin lupauksiin.

2 dl All Bran Plus muroja sisältää 8 g sokeria, mikä on mielestäni kuitumäärään (12 g samassa annoksessa) nähden pieni haitta. Voin vain kuvitella miten puisilta ko. murot maistuisivat ILMAN sokeria.

Muutenkin pisti jollain palstalla nopeasti käydessä silmään hillitön sokerihysteria, joka muistutti erehdyttävästi joskus vallinnutta rasvahysteriaa. "Voi kauheeta, mä söin 10 grammaa sokeria!" (= kärjistys). Hohhoijakaa, onneksi suomalaisnaisten mielenterveys ei ole mun vastuulla. Toisaalta kävi mielessä, että ehkä joillekin ihmisille vain tuottaa tyydytystä se, että ne saavat pelätä hysteerisesti jotain ruoka-ainetta ja noudattaa jotain dieettiä, joka tekee jostain ruoka-aineesta hengenvaarallista (vaikkei se sitä oikeasti ole)... :-D Mielenkiinnolla odotan mikä ravintoaine seuraavaksi julistetaan pannaan. Toivottavasti ei kuitenkaan proteiinia.

Aspartaamista -- kuten sanottua, aspartaamin vaarallisuutta ei ole mitenkään todistettu. No, tietysti keinotekoisia makeutusaineita ja ylipäätään lisäaineita kannattaa aina varmuuden vuoksi syödä korkeintaan kohtuudella. Käyttämässäni Hermesetas Goldissa ei muuten ole kuin 2 % -- loppumakeus tulee maltodekstriinistä eli maissitärkkelyksestä valmistetusta sokerista (?) ja loppu"massa" liukoisista kuiduista. Näin ollen yhdessä ruokalusikallisessa (n. 1,2 g) Hermesetas Goldia on 0,012 g aspartaamia eli käytännössä ei juuri lainkaan.

Jees, nyt menen syömään broiskua ja täysviljapastaa yrttikastikkeella. Hauskaa alkuviikkoa kaikille!

2003-07-27T21:20:00.000+03:00

Terveisiä New Yorkista!

Olen ollut täällä kohta viikon ja täytyy sanoa, että kaupunki on todella ihmeellinen. Sen sijaan siinä, että amerikkalaiset lihovat, ei ole mitään ihmeellistä: kun tavalliselta vedeltä näyttävässä "maustetussa vedessä" on melkein 40 grammaa sokeria puolessa pullossa, kun aamiaisbagelit ovat ison miehen nyrkin kokoisia, kun muffinssit ovat sitäkin isompia, suklaakeksit melkein leivän kokoisia ja suuret kahvit, limsat, pirtelöt ja jäätelöt jättiläismäisiä, laihana pysyminen on suoranainen ihme. Pari päivää sitten aamutelkkarissa oli puhetta kesäherkkujen annoskokojen kasvusta sekä kalorimääristä. Iso pirtelö oli 1000 kcalia, iso jäätelö erikoisvohvelilla jopa enemmän. Siitä huolimatta tässä kaupungissa valtaosa on normaalipainoisia tai jopa hyvin hoikkia -- siis keskustan alueella. Ehkä rouva Kennedyn (?) aikanaan heittämä viisaus: "koska ei voi olla liian laiha eikä liian rikas", pätee Manhattanin kauneisiin ja rohkeisiin. Alueilla, jossa köyhimmät asustavat tilanne on toinen: vain arviolta joka kolmas on normaalipainoinen ja vanhemmat tädit ovat kauttalinjan todella lihavia.

Vilkaisin nopeasti vieraskirjaa ja joku epäili mun repsahtaneen tms. Reilu viikko sitten perjantaina painoni oli 67,4 kg, eli erittäin jees. Perjantain jälkeen olikin sitten kaksipäiväiset polttaribileet (eivät omani :-) ja sitten lähtö tänne Jenkkeihin. Edellisen merkinnän kyllästymispuheet eivät tarkoittaneet sitä, että olisin luopumassa terveellisestä elämäntavasta, ainoastaan sitä, etten jaksa laskea kaloreita yms. tarkasti. Tai ainakaan ennen tänne lähtöäni jaksanut. Jotenkin mulla on tunne, että täältä palattua laihdutus maistuu taas uudella tavalla. Epäilen, että siitä huolimatta että olen yrittänyt syödä nälän ja kylläisyyden mukaan, en ole syönyt juurikaan jäätelöä tai suklaata tai juonut alkoholia jne., paino saattaa olla jossain 68 kilon tienoilla. Tietysti on tullut käveltyä useampi tunti joka päivä niin, että jalat ovat illalla olleet ihan lopussa, mutta kun nyt kerran täällä olen ollut, olen halunnut kokeilla paikallisia erikoisuuksia kuten muffinseja, bageleita, pannukakkuja jne. jotka EIVÄT ole terveellisimmästä päästä edes vähärasvaisina versioina.

Terveellisempää osastoa on edustanut salaattibaarien ja hedelmien lisäksi proteiinipatukat, joita täällä on aivan uskomattomia määriä. Vähintään puolet niistä ovat kyllä suomalaiseen makuun liian ätläköitä tai muuten "tuhteja", mutta pari uutta suosikkia on löytynyt "Zone"-patukoista (energiasta 40 % hiilarista, 40 % proteiinista ja 30 % rasvasta).

Niin tai näin, tärkeämpää kuin se, mitä syö lomilla on se, mitä syö lomien välissä.

Mitä vielä? Kirjoittamani laihdutusopas alkaa olla loppusuoralla, asiantuntijoiden (Patrik Borg ja Eija Holmala) ruoskinnan jälkeen se lähtee painoon. Kirjassa paino on laihdutuksen psykologiassa, vaikka toki myös terveellisen ravinnon ja liikunnan perusteet esitellään. Aika paljon siinä on samoja asioita kuin näillä sivuilla, mutta täysin uusiksi kirjoitettuna, osin paljon syvemmin ja laajemmin ja osin erilaisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Pääpaino on sen korostamisessa, että jokaisen on löydettävä itselleen sopivin terveellinen elämäntapa, koska paras laihdutusmetodi on sellainen, jota juuri SINÄ pystyt noudattamaan mahdollisimman pitkään ja joka pienin muutoksin muuntuu sellaiseksi elämäntavaksi, jolla painosi pysyy samana ilman ponnisteluja koko loppuelämäsi. Koska ihmiset ovat erilaisia, on selvää, ettei ole yhtä ja ainoaa ruokavaliota tai liikuntaohjelmaa, joka sopii kaikille. Vaikka itse sanonkin, mielestäni kirjasta näyttää tulevan aika hyvä, kannustava, optimistinen, realistinen ja ylipäätään sellainen, josta uskon olevan jokaiselle laihduttajalle hyötyä ja iloa. Koska kirja ei kerro lainkaan minusta eikä laihdutusprojektistani ja mukana on oikeita ammattilaisia, uskon sen kolahtavan myös sellaisiin, joita moni asia näillä sivuillani ja persoonassani ärsyttää. No, näette sitten itse ensi tammikuussa, onko minulla vain liian suuret luulot kirjan onnistumisesta ... :-D Sori hehkutus, mutta olen todella tyytyväinen siihen, millaiseksi lopputulos on muodostumassa. Suosittelen jokaiselle silloin tällöin pysähtymistä ja itsensä kiittämistä asioista, joissa on onnistunut hyvin.

Elokuun ekana maanantaina aion palata taas ruotuun ja todennäköisesti eka viikko on syytä pitää tiukempaa dieettiä. Silloin laitan myös ton viimeisen viikkoraportin (siis sen joka päättyi viikko sitten) nettiin -- en ehtinyt laittaa sitä ennen tänne lähtöäni sinne. Kotiin palaan jo aikaisemmin, mutta vasta maanantaina n. 4.8. elämä rauhoittuu sen verran, että voi palata arkeen. Siihen asti hauskaa heinäkuuta kaikille!

2003-07-11T01:39:00.000+03:00

Multa on usein kysytty, eikö laihduttaminen ja kalorienlaskenta ala jo kyllästyttää. Tähän asti vastaus on ollut "ei", mutta nyt on ollut muutaman päivän ajan sellainen fiilis, että laihduttaminen on viimeisellä sijalla ajatuksissa. En olisi oma itseni, ellen olisi heti yrittänyt analysoida omia fiiliksiäni ja niihin johtaneita syitä.

Viime viikon torstaina ja lauantaina tulin osin itsestäni riippumattomista syistä valvoneeksi aamu 6-8 asti, sillä seurauksella, että unirytmi meni ihan täysin sekaisin. Kumpanakin päivänä -- ja itse asiassa myös niitä seuranneina päivinä myös syömiset olivat sarjassamme mitä sattuu. Tämä alkuviikko on ollut täynnä kaikenlaista sosiaalista häppeningiä ja jokaiseen on tavalla tai toisella liittynyt hyvä, joskin osin aika epäterveellinen (sokeria ja rasvaa...) ruoka. Samaan aikaan seurustelun lomassa olen yrittänyt tehdä töitä. Osin kaikkeen tähän liittyen ruoanlaitto ei ole houkutellut yhtään ja kotona syöminen on ollut lähinnä "mitä helposti syötävää kaapista löytyy" henkistä. Kylässä en ole katsonut aiheelliseksi kieltäytyä mistään tarjotusta. Kalorimäärien en usko nousseen yhtenäkään päivänä yli 2500 kcalin ja useimpina päivinä arvioin sen pysyneen alle 2000 kcalissa. Osana noista päivistä olen jopa saanut laskettua syömiseni, mutta esim. eilisen ja tämän päivän syömisten kalorimääristä mulla ei olekuin epämääräinen aavistus. Samalla on tullut syötyä tavallista enemmän hiilari- ja varsinkin sokeripitoista ruokaa, sillä seurauksella, että olen turvoksissa kuin suolattu sika.

No, rehellisesti sanottuna en ole kovinkaan huolissani. Fyysinen olo on ollut koko ajan suoraansanottuna aika paska, minkä vuoksi uskon paluun terveisiin elämäntapoihin tapahtuvan suhteellisen pian, jolloin tämänhetkinen turvotuskin varmasti laskee parissa päivässä. Se on ollut kiva huomata, ettei missään vaiheessa kuitenkaan ole tullut mitenkään överiksi heitto -oloa, ts. siis "aah, nytpä alan mättää kaksin käsin suklaata ja pullaa naamaan" -tunnetta, vaan kyllästys on ollut ihan tyyliin: "enpä jaksa nyt päivän lopuksi laskea mitä tuli syötyä" ja "enpä jaksa yrittää pysytellä alle 1800 kcalissa -- ja jos menee yli 2000 kcalin, niin se on sitten voi voi". Eniten näissä päivissä "huolestuttaa" proteiinin ja ennen kaikkea kuidun saanti, joka varmasti osaltaan liittyy turvonneeseen/ankeaan oloon. Liikuntaakaan en ole tullut ekstrasti harrastaneeksi, tosin maanantaina käveltiin kolme tuntia ympäri Korkeasaarea ja tiistaina olin muuten fyysisesti aktiivisempi. No, keskiviikkona ja torstaina kyläilimme, jolloin tuli väkisinkin vain istuttua autossa/sohvalla/ruokapöydässä.

Tämän jutun pointti: kappas vaan, kyllä tällaisellakin metodilla voi tulla jossain vaiheessa väsymys, mutta pidän epätodennäköisenä että homma olisi kokonaan lipeämässä käsistä, koska "laihdutuslomailusta" eli täysin epäsäännöllisistä syömisistä ja vähästä liikunnasta on tullut fyysisesti huono olo.

Ai niin -- ja pitää vielä ilolla todeta, että mitään henkisiä morkkiksia en ole nyt lomaillessani saanut -- varmasti osin siksi, ettei ole sellaista tunnetta, että mopo olisi karannut kokonaan käsistä vaan sellainen tunne, että mä tarvitsen nyt vähän löysäilyä tällä(kin :-) saralla, että jaksaisin sitten taas entistä kovemmalla innolla... :-) Kuten vanha sanonta kuuluu: "kokonaisuus ratkaisee". Tärkeämpää kuin se, mitä teet parina-kolmena lomaviikkona vuodessa on se, mitä teet loppuina 49-50 viikkona... :-D

Ja itseni tuntien tietysti heti nyt perjantaiaamuna herään täynnä uutta tarmoa ja intoa... (Kun näköjään mulle aina käy niin, että jos sanon ensin toista "liikunta tuntuu paremmalta kuin koskaan, olen tehnyt omat enkat!", seuraavassa hetkessä tilanne kääntyy päälaelleen "oho, polvi meni paskaksi"... :-D)

2003-07-08T01:47:00.000+03:00

Pitkä aika on taas kulunut. Eka viikko tehodieettiä meni putkeen, toka ei, kun elämä "häiritsi" vähän liikaa laihduttamista... :-) (= vitsi)

Vakavasti ottaen: totesin että ehkä unohdan tehodieetin, koska mun kurinalaisuus ei kertakaikkiaan riitä kiduttamaan itseäni sen enempää kuin mitä olen koko tämän kevään tehnyt. Kornia, kun ottaa huomioon, että olen joskus kituuttanut puolella kalorimäärällä kuin mitä nyt. No, en kyllä silloin kyennyt keskittymään juuri mihinkään.

Eli tästä eteenpäin jatkan samaan tahtiin kuin ennenkin eli en yritä mitään himoliikuntamääriä, kun ne eivät näytä onnistuvan. Toki yritän liikkua niin paljon kuin pystyn/jaksan/viitsin, mutten ota asiasta mitään paineita.

Ai niin, bongasin muistaakseni Verkkoklinikan keskustelusta väitteen, että olisin jotenkin vähähiilihydraattisella dieetillä. Hehhehehhee! No, jos jonkun mielestä 200 grammaa hiilihydraattia on vähän, niin ehkä sitten... :-) Vertailun vuoksi: toi siis vastaa 800 kcalia eli on noin 44 % päivittäisestä energiamäärästäni. Ketoosiin päästäkseen hiilarimäärä saisi olla korkeintaan 100 grammaa, käytännössä jopa huomattavasti vähemmän. Atkinsilla ei ylläpitovaiheessa syödä yleensä 60 grammaa enemmän ja esim. Zonella hiilarimäärät jäävät käytännössä alle 120 grammaan isommillakin ihmisillä. Jos laihdun 65 kiloiseksi, jatkan punttitreenien takia syöden 1,5 g proteiinia / painokilo ja liikun niin paljon, että saan syödä 2500 kcalia päivässä lihomatta, päivittäinen hiilarimääräni noussee "huikeaan" 340 grammaan (rasvasta aion ottaa silloinkin suositellut 30 % päivän energiasta eli noin 83 grammaa). Tällöin noin 54 % päivittäisestä energiastani tulisi hiilareista.

Vielä juoksemisesta: lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikkein tärkeintä on liikunnan ilo. Nyt kun olen liikunnan ilon onnistunut löytämään ja useisiin eri lajeihin levittämään, olen valmis ottamaan myös haasteita vastaan. Juoksu on minulle sellainen. Olen niin monta vuotta uskonut, että fysiologiassani on jotain, mikä estää juoksemisen. Nyt haluan ottaa selvää, onko ongelma mahdollisesti enemmän psyykkinen ja/tai kuntoon liittyvä kuin oikeasti rakenne- tms. kysymys. Kiitos kaikille hyviä vinkkejä antaneille ja oman juoksuunrakastumistarinansa kertoneille. Ehkä minäkin vielä... Tai sitten en. :-) Ja kuten sanottua, opettelen nyt terveellisiä elämäntapoja koko loppuelämää varten, mutta uskon samalla elämänmittaiseen oppimiseen. Vielä joskus elämäni aikana haluaisin kokeilla ainakin seuraavia lajeja kunnolla: krav maga, kuntonyrkkeily, kick-boxing, telinevoimistelu, trapetsitaiteilu (vai liittyykö se tohon telinevoimisteluun?), rantalentis, kallio-/seinäkiipeily (siis muuallakin kuin meidän minikallioilla :-), vaeltaminen (mieluummin jossain hieman Suomea eksoottisemmissa maisemissa kuten jossain Alppimaassa), surfaus (kirjoitetaan entisen kustannustoimittajani mukaan yhdellä f-kirjaimella), purjelautailu (vai mikä se on missä mennään purjelaudan tapaisella häkkyrällä, mutta purjeen kanssa), vesihiihto, lumilautailu, rullaluistelu, korkeushyppy ja ehkä jopa seiväshyppy. Lisäksi olisi kivaa päästä taas pelaamaan jossain vaiheessa futista, lentistä ja pesistä (no okei, ehkä koristakin). Jo ensi talvena ajattelin kokeilla taas pitkästä aikaa hiihtoa ja EHKÄ luistelua, tosin luistellessa olen AINA saanut nilkat kipeiksi, mikä ei ole kivaa, mutta ehkä siihen löytyy ratkaisu esim. hyvistä luistimista tms.

Uskon että ainakin osasta noista tai ehkä jopa kaikista voisin osata nyt nauttia. Tuntuu hassulta, että on vuosien todella passiivisen elämäntavan jälkeen (siis tyyliin yhdenkin pysäkinvälin matkat on kuljettu raitiovaunulla) oikeasti HALUAA liikkua ja kokeilla eri liikuntalajeja. Siis ylipäätään käyttää omaa vartaloaan, tuntea lihastensa jännittyvän, venyvän, ponnistelevan, täyttyvän energiasta. Kokea se fantastinen tunne, kun osaa tehdä jotain tällä keholla, joka niin monta vuotta on ollut vihollinen, ei minä (tai osa minua). Kun katselen kummityttöä, joka on juuri oppinut juoksemaan, ymmärrän hyvin, miltä hänestä tuntuu. En usko, että vielä pari vuotta sitten olisin ymmärtänyt. Tietyllä lailla tunnen siis olevani jälleen kuin pieni lapsi, joka on löytänyt oman ruumiinsa liikunnallisen potentiaalin ja aivan innoissaan siitä, mitä kaikkea voikaan ruumiillaan tehdä. Rakastakaa ruumistanne, rakastatte itseänne!

(Ja nyt tämä keho viedään taas lepäämään... :-)

2003-06-30T00:27:00.000+03:00

En ole koskaan ollut mikään juoksijatyyppi -- paitsi tietty lapsena, kun oli muka aina niin kiire joka paikkaan. Koulussa jo juoksuinto lopahti aika hyvin -- viimeistään silloin, kun ala-asteella jossain koko kunnan juoksukisoissa tulin toiseksi viimeisenä maaliin yleisön buuatessa ja nauraessa...

Vuosi sitten keväällä löysin intervallitreenin ja pikaspurtit. Ne sopivat helposti kyllästyvälle luonteelleni paremmin kuin hyvin -- mutta pidempikestoista juoksua olen alkanut yrittää harrastaa tosissani vasta tänä keväänä tai oikeammin kesänä.

Juoksuharrastustani häiritsee erinäiset asiat:

1. Rauhallinen juokseminen ei tunnu fyysisesti hyvältä.

Tämä tarkoittaa sitä, että juostessa joka askeleella tapahtuva "tärähdys" ja maiseman pieni tärähtäminen silmissä tuntuu epämiellyttävältä. Olen yrittänyt etsiä juoksutekniikkaa, jolla tärähdys olisi minimissään, mutta siitä päästään ongelmaan kaksi:

2. Vähiten inhottavalta tuntuva eli edes jotenkin luonnolliselta tuntuva juoksutyyli nostaa sykkeet välittömästi turhan korkealle.

Olen nyt kokeillut pariinkin kertaan etsiä juoksutekniikkaa, jolla sykkeet pysyisivät mahdollisimman alhaisena. Tällainen tekniikka on todella hidas (siis kävelyvauhtiakin hitaampi) tahti, jolloin tärähtely on maksimissaan ja askel melko lyhyt, mikä vain korostaa kolmatta ongelmaa:

3. Juokseminen käy hermojeni päälle.

Osin tämä johtunee siitä, että koska juoksuni ei ole automaattista, en voi keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen, että askellan suhteellisen säästeliäästi tai jos valitsen miellyttävämmältä tuntuvan, mutta sykkeet kattoon ampuvan tavan, etten juokse liian lujaa.

Aaaargh! Nyt herää kysymys, että mitä ihmettä teen väärin, kun toi (yli parin minuutin) juokseminen on tuollaista helvettiä, että juokseminen on niin sairaan raskasta (kun kuitenkin jaksan tanssia pomppien ja hyppien helposti tunnin) ja että se tuntuu niin kertakaikkisen epämiellyttävältä eikä pätkääkään luonnolliselta?

Vai onko niin, että jokaisesta juoksijasta juokseminen on ollut kamalaa silloin kun he ovat aloittaneet juoksemisen (vrt. jooga), mutta kun he sitten ovat jaksaneet harrastaa sitä riittävän kauan, siitä on tullut miellyttävämpää? Ts. että juoksemiseen "koukuttuminen" vaatii jonkinlaista masokistista luontoa sietää alun inhottavuus?

Tai ehkä on olemassa ihmisiä, joiden fysiikalle (pitkä selkä, lyhyet jalat, enemmän tietynlaisia lihassoluja tms.) juokseminen ei kauhean hyvin sovi.

No, kaiken tämän valituksen jälkeen aion kyllä jatkaa juoksemisen yrittämistä. Tänään juoksin (ainakin muistaakseni) ensimmäistä kertaa elämässäni 25 minuuttia putkeen -- matkaa taitoin vain 2,5 km eli yhtä paljon kuin olisin ehtinyt kävellä reippaasti samassa ajassa tai paljon vähemmän kuin mitä olisin ehtinyt sauvakävellä. Kaloreita kului kuitenkin puolessa tunnissa miltei 100 kcalia enemmän kuin sauvakävellen -- ja vaikka rasvaa oli noista poltetuista kaloreista vain 35 %, kokonaismäärä (noin 10 g) oli sama kuin puolen tunnin sauvakävelylenkillä. Lenkin jälkeen olin täysin kuollut -- niin väsynyt en muista olleeni yhdenkään treenisession jälkeen tänä vuonna.

---

Paino putosi viime viikon lauantaista puoli kiloa, vaikkei liikuntoja tullut niin paljon kuin olin ajatellut. Jostain syystä tänään on koko ajan ollut ihan hirvittävä nälkä, mikä on ihmeellistä, koska periaatteessa noiden termogeenien pitäisi hieman vähentää näläntunnetta ja toisaalta olen syönyt enemmän proteiinia kuin ennen. En tiedä liittyykö ilmiö nyt sitten noihin mun glykogeenivarastoihin ("hiilarivarastoihin") ja/tai leptiini-hormooniin, sillä syötyäni viime keskiviikkona samankaltaisen hirveän nälän "määräämänä" 250 g hiilaria mulla ei sitten kahteen päivään ollut juurikaan nälkä. Toi tämänpäiväinen lenkki poltti siis pääasiassa juuri noita hiilareita, ja nyt illalla on ollut pakko syödä tavallista enemmän niin kaloreita kuin hiilareita (1991 kcal / 245 g hh), joten saa nyt sitten nähdä onko huomenna taas vähemmän nälkä vai ei.

Kummallisinta tässä "hiilarihimossa" on ollut se, että mun tekee vain sairaasti mieli AllBran Fruits -muroja ja Royal Gala omenoita -- ei suklaata eikä varsinkaan pullaa! Siis haloo! Mun ei tee mieli pullaa! Kukapa olisi uskonut, että tämä päivä koittaa... :-D

----

Saisinkohan huomenna ton viime viikon päivityksen tehtyä? Katsomme, saamme ehkä elää :-)

2003-06-28T13:39:00.000+03:00

Viime päivinä olen tullut törmänneeksi seuraavaan ilmiöön: näyttää siltä, että monilla (kaikilla?) muuten ihan fiksuilla ihmisillä on yksi täysin sokea kohta, jonka suhteen he toimivat toisin, kuin mitä neuvoisivat toisia toimimaan samassa tilanteessa. Joku esimerkiksi voi tehdä todella fiksuja havaintoja muiden ihmisten parisuhteista ja antaa hyviä neuvoja niiden laadun parantamiseen, mutta olla täysin kykenemätön näkemään, mikä hänen omassa suhteessaan mättää (esimerkki ei ole viime päivän ilmöihin liittyvä).

No, aloin tietysti miettiä, mikähän mulla mahtaa olla se sokea kohta. Muutaman tahon kanssa asiasta keskusteltuani ja sattumalta edellispäivinä aiheesta palautetta saatuani mun on pakko myöntää tämä itselleni: nämä nettisivut ovat mun sokea kohtani.

Olen luonteeltani avoin ja suhtaudun ihmisiin liiankin luottavaisesti ja sinisilmäisesti. Uskon, että jos laitan itseni peliin, voin vaikuttaa toisten elämään positiivisesti. Saamani (ystävällismieliset) varoitukset yhdistettynä viime päivinä ihmettelemiini muiden ihmisten fiksaatioihin, saivat mut kuitenkin pysähtymään ja miettimään, a) olenko liian avomielinen näillä sivuilla, b) onko mitään järkeä kertoa itsestään näinkään avoimesti kuin mitä mä täällä kerron.

Toisin kuin ehkä voisi kuvitella, en kerro näillä sivuilla ihan kaikkea itsestäni. Moniko teistä tietää mitä töitä mulla on juuri työn alla? Mihin kouluun hain? Mikä on mun todellinen suurin unelmani tai pelkoni? Hirvein nöyryytyksen hetkeni? Jne. Vastaus on: en tiedä.

Mitä sitten hyödyttää kertoa jostain omista vanhoista traumoista, joiden yli on päässyt? Entä tarkkaan ruokavaliostaan ja mitoistaan? Entä pistää ennen-jälkeen valokuvia? Eivätkö pelkät laihdutusohjeet riitä? Vastaus on: en tiedä.

Kuten eräs läheinen henkilö minulle eilen sanoi: mitä suuremman ihmisjoukon kanssa on tekemisissä, sitä todennäköisemmin törmää hulluihin tai pahantahtoisiin. Vaikka valtaosa ihmisistä on kivoja, fiksuja, kannustavia ja hauskoja, kannattaako ottaa se riski, että jossain vaiheessa joku alkaa käyttää antamiani juttuja minua vastaan? Vastaus on: en tiedä.

Tällaisia siis pohdin juuri nyt. Sivuja en aio lopettaa, mutta ehkä välillä on viisasta tehdä toisin kuin monet muut tekevät ja unohtaa omat fiksaationsa ("kyllä mä tiedän mitä mä teen") ja kuunnella niitä ihmisiä, jotka rakastavat mua ja ovat musta huolissaan. Ehkei aina kannata antaa itsestään kaikkea ja toivoa että hyvä palaa kymmenkertaisena takaisin luokseni.

Ja ehkä jokaiselle voisi tehdä välillä hyvää pysähtyä miettimään, mikä itsellä on se sokea kohta ja pitääkö sille tehdä jotain.

Hyvää viikonloppua!

2003-06-21T20:39:00.000+03:00

Ääh, ja heti alan lipsua... :-) Eli kuten ruokapäiväkirjasta käy ilmi, olen jo tänään nauttinut pari lasia viiniä (= alkoholia) hyvässä seurassa ja saman hyvän seuran takia en välttämättä ehdi saada päivityksiä valmiiksi (palaan tämän kirjoitettuani takaisin seuraelämän pariin :-). No, olisipa kiintoisaa tietää, kuinka moni oikeasti nörtteilee netissä näin juhannuspäivänä. Ei myöskään ole sanottua, ettenkö voisi yöllä vielä innostua tekemään noi päivitykset loppuun ja iskemään ne nettiin (taulukot on jo valmiit, mikä on siis yli puolet työstä). Ihmetellään! :-)

Edelleen hauskaa juhannusta kaikille!

2003-06-21T15:41:00.000+03:00

Tänään alkoi uusi tehodieetti syystä että olen kuukauden päästä lähdössä matkalle todelliseen ostosparatiisiin ja haluan silloin mahtua mahdollisimman pieneen vaatekokoon. :-) Tämän päivän aikana päivitän tonne kotisivujen puolelle paitsi noi vanhat viikkoraportit, tämän tehodieetin suunnitelman, joka sisältää hervottoman paljon liikuntaa, mahdollisimman vähän sokerisia herkkuja, ei lainkaan alkoholia sekä eräitä laihdutusvalmisteita buustaamaan aineenvaihduntaa. Ruokamäärää EN aio edelleenkään laskea radikaalisti, koska tarkoituksena on polttaa ensisijaisesti laardia ei lihasta! :-)

Muuta: en päässyt kouluun, johon hain, mikä ottaa päähän, mutta koska mulla on AINA varasuunnitelma bee ja olen muutenkin nopea reagoimaan muuttuneisiin olosuhteisiin, en ole erityisen murheen murtama / katkera. Niin kuin äidilleni totesin, ykkössuunitelma ("pääsen kouluun") ei ollut yhtään sen parempi tai huonompi kuin kakkossuunnitelma ("en pääse kouluun"), ainoastaan erilainen ja olisi toteutuessaan johtanut ehkä hieman erilaiseen (muttei edelleenkään huonompaan/parempaan) tulevaisuuteen. Eli nyt sitten alan vain suunnitella jatko-opintoja nykyisen koulun/koulutusohjelman puitteissa... Tohtoritutkinto, here I come! :-) Toisaalta nyt syksystä tulee huomattavasti vähemmän rankka, joten voin rauhassa reissata ja vaikkapa aloittaa uuden ohjatun liikuntaharrastuksen (Krav Maga ja kuntonyrkkeily kiinnostavat kovasti). Katsomme, saamme ehkä elää.

Kommentoitavaa olisi vielä niin NYT-liitteen Painonvartija-juttuun kuin Hesarin mielipidesivuilla olleeseen hiilarinvastaisuus -juttuun. Todettakoon kuitenkin nyt vain että ihmettelen miksei kukaan (muu) vieläkään kyseenalaista esim. Painonvartijoiden ohjelman todellisia energiamääriä (koska kukaan asiantuntija ei jaksa perehtyä niihin tarkemmin ja on itsekin mennyt halpaan Painonvartijoiden "asiantuntija"-aseman takia???). Ja toisaalta en näe mitään järkeä myöskään siinä, että mennään äärimmäisyydestä toiseen -- runsashiilihydraattisesta dieetistä vähähiilihydraattiseen dieettiin. Oikeasti! Mihin se kultainen keskitie eli kohtuuhiilihydraattinen ruokavalio jäi välistä??? Toisekseen ihmettelen, että miten RAJOITETTUA ruokavaliota joku noudattaa, kun KYKENEE pitämään hiilarit alle 100 grammassa? Mulla tuottaa tuskaa saada hiilarit edes niin alas kuin 150 grammaan jopa sellaisina päivinä, kun en syö lainkaan leipää tai perunaa/riisiä/pastaa. Ai mistä mun hiilarit tulevat? Kaurapuurosta, maitotuotteista (siis sokeroimattomista), marjoista, hedelmistä ja jopa kasviksista. Täyjyvämurot, pieni annos pastaa/perunaa/riisiä tai pari palaa ruisleipää nostavat lukemat äkkiä lähemmäs 200 grammaa. Ja näin siis dieetillä, jolla syön vähemmän kuin kulutan!

Näin ollen päättelen, että ihmiset, jotka syövät alle 100 g hiilaria päivässä eivät käytä lainkaan viljatuotteita, perunaa tai riisiä, syövät hyvin vähän hedelmiä eivätkä käytä juurikaan maitotuotteita. Tai sitten he vain arvioivat syömänsä hiilarimäärän alakanttiin ("kun mä en syö oikeastaan ollenkaan leipää/perunaa/riisiä/pastaa, mä saan varmaan tosi vähän hiilareita").

Tyhmintähän koko jutussa on edelleen se, että hiilareiden hysteerinen välttely perustuu edelleen suhteellisen huonosti tutkittuun glykeemiseen indeksiin -- huonosti siksi, että glykeemisen indeksin koehenkilöryhmät ovat poikkeuksetta pieniä (noin 20 henkeä tai vähemmän -- henkilöiden insuliiniherkkyydet voivat vaihdella suuresti eri henkilöiden ja eri päivien välillä) ja testiolosuhteet ovat poikkeukselliset (yön kestäneen paaston jälkeen syödään vain yhtä ruoka-ainetta sellainen määrä, että se sisältää 50 grammaa hiilihydraattia -- eli esim. porkkanoita useampi kilo, ja testejä tehdään vain muutamassa maassa, jossa tuotevalikoima ja tuotteiden energia/hiilihydraattimäärät ja laadut voivat poiketa rajusti esim. suomalaisista tuotteista).

Kyllä, olen sitä mieltä, että vuosikausia markkinoitu runsashiilihydraattinen ja vähärasvainen ruokavalio on huono (varsinkin jos hiilihydraattimääriä kasvatetaan proteiinin kustannuksella ja rasvamäärät lasketaan poikkeuksellisen alas), mutta olen sitä mieltä, että vähähiilihydraattinen ja runsasrasvainen ruokavalio on täsmälleen yhtä huono pitkässä juoksussa! Miksi, oi miksi, ihmiset ovat niin jurpoja, että kieltäytyvät hyväksymästä sitä tosiasiaa, että ääri-ilmiöt eivät ole ainakaan ravintoasioissa hyviä? Miksi, oi miksi, ihmisten pitää aina löytää joku ihmeellinen, uusi ja poikkeuksellinen ruokavalio, joka kumoaa fysiikan lait ja mullistaa kaiken? Miksi, oi miksi, ihmiset eivät jaksa/osaa/ymmärrä kyseenalaistaa pseudotieteellisiä väitteitä ja ajatella omilla aivoillaan paria askelta pidemmälle? Miksi, oi miksi, ihmiset eivät näe suurta kokonaisuutta, metsää puilta? Sitä, että kaikkein tärkeintä on löytää sellainen ruokavalio ja elämäntapa, jota noudattamalla laihtuu pitkällä tähtäimellä ja pienillä muutoksilla pysyy normaalipainoisena lopun elämäänsä -- ja jota oikeasti PYSTYY NOUDATTAMAAN KOKO LOPPUELÄMÄNSÄ!!!

Aaaaargh! Välillä oikeasti iskee turhautuminen. Sitten tulee taas mieleen, että eihän se kuitenkaan ole mun ongelmani, jos muut pilaavat oman terveytensä/elämänsä etsimällä poppakonsteja, jojo-dieettaamalla, ahmimalla, olemalla liikkumatta, uskomalla markkinamiesten lupauksiin, turhautumalla kerta toisensa jälkeen epäonnistuneisiin laihdutuskuureihin. Tärkeintä on, että pidän huolta itsestäni. Toiseksi tärkeintä on, että pidän huolta kaikkein läheisimmistä ihmisistä. Riittää, että kerron oman kantani, perustelen sen niin hyvin kuin osaan ja elän itse omien oppieni mukaan. Jos muut eivät ota siitä onkeensa, se on heidän ongelmansa. Mikä on tarjottu, se on annettu.

Hyvää loppujuhannusta!

2003-06-17T01:21:00.000+03:00

Pikaraportti:

olen erittäin hengissä, mutta myös kiireessä/hässäkässä. Viime torstaina polvi todettiin vain ns. muljahtaneeksi -- eli polvilumpio oli käynyt osittain poissa paikoiltaan ja telonut siinä ohessa pehmytkudoksia. Paranee itsestään, tosin ikävä kyllä ei vieläkään ole ihan kauhean hyvä (esim. kipeytyi kun seistiin tänään yhteensä 4,5 tuntia Bruce Springsteenin konsertissa... Ja huomenna sama uusiksi.

Uusi havainto: jos kuuntelen vain nälkääni (en mielitekoja, joita tosin ei juurikaan ole ollut), pystyn syömään aika tarkkaan juuri senverran, mitä kulutan. Eli esim. tässä viime viikolla olen syönyt parina päivänä kerralla isomman ruokamäärän eri syistä ja seuraavan kerran nälkä on sitten tullut vasta tavallista pidemmän ajan kuluttua -- ja päinvastoin. Erittäin miellyttävää.

Viikkoraportit kahdelta viimeiseltä viikolta yritän mätkäistä tonne jossain välissä, mutta kuten sanottua, nyt aika moni muu juttu menee niiden (ja tämän sivuston) ohi. No, tuskin tätä kauaa jatkuu, ehkä vielä 3 päivää. Myös vieraskirjaa tulen tod.näk. laiminlyömään sen ajan. Soooooriiiiii.... :-)

Anteeksi, jos joku on odottanut noita kuin kuuta nousevaa, mutta käykää purkamassa turhautumisenne vaikkapa lenkkipolulla tai kasvimaalla! Ja muutenkin nyt on kesä (vaikkei sitä säästä ehkä huomaa), joten pois tietokoneiden ja telkkarin äärestä nauttimaan raittiista ilmasta!

2003-06-06T14:46:00.000+03:00

Ärgh!

Olin eilen keilaamassa, mikä oli oikein kivaa siihen asti, kunnes onnistuin hajottamaan polveni. Nyt ihmettelen että mitenköhän pahasti se meni (ei tunnu ihan järkyttävältä vauriolta, mutta todistajalausuntojen mukaan joskus voi olla että vaurio on iso ilman että se tuntuu siltä) ja yritän keksiä aerobisia treenimuotoja, joita voisi tehdä ilman jalkaa... :-)

Tuolla muuten on hyvä sivusto sauvakävelystä -- tsekatkaa "faktat" jos ette usko että sauvakävely on tehokasta. Sivuilla voin myös teetättää itsellesi sauvakävelyohjelman. Itse sain Exelin perusmalliset sauvat muistaakseni Intersportista huikealla 20 eurolla.

Vieraskirjassa on muuten nyt sitten kommentointia tohon edelliseen juttuun. Ihan varsinaiseksi pointiksi oikeastaan nousi se, että jos sulla on joku liikuntalaji tai muu juttu, jota vierastat kauheasti ts. jota kohtaan sulla on hirveitä ennakkoluuloja, voisi olla hyvä pysähtyä miettimään mihin ne ennakkoluulot ihan loppujen lopuksi liittyy. Itseasiassa tajusin tossa eilen sauvakävellessäni, että periaatteessa mulla on ollut samankaltaisia ennakkoluuloja kuntosalia kohtaan ("siellä käy vain hikisiä äijiä tai naistensaleilla vain laihoja ja trendikkäitä muijia" --> tosiasiassa olen pelännyt mitä muut ajattelevat minusta --> on ollut turhaa, koska salilla kaikki ovat kiinnostuneempia omasta kuin muiden vartalosta) ja liikuntaa ylipäätään kohtaan (kiitos kouluajan traumojen, jolloin liikuntaan assosioitui häpeää ja epäonnistumisen tunteita). Eli itseasiassa siis sauvakävely sinällään ei ole ollut ongelma, vaan ne kaikki asiat, jotka mä assosioin siihen elämäntapaan, jonka mä assosioin liittyväksi sauvakävelyyn -- mikä on todellakin naurettavaa, koska ei ole mitään syytä, miksei sauvakävely olisi ihan samalla tavalla kaikkien laji kuin kävely, juoksu, uinti, jne.

Eilen, kun olin sitten käynyt oman sauvakävelytraumani läpi, kävely oli kaikinpuolin erittäin mukavaa, varsinkin kun täällä oli ihan täysi kesä.

Eilen tuli juteltua erään jalkapalloa aktiivisesti harrastaneen kundin kanssa siitä, miten futiksesta ja joukkuepelin tunnelmasta tulee monille helposti sellainen "addiktio" että senkin jälkeen, kun ei enää voi pelata tosissaan kilpailumielessä, hengaa mielellään mukana valmentajana, huoltajana ja/tai pelaa vähemmän tosissaan seuroissa. Kun ajoin kotiin, kylän äijät olivat pelaamassa paikallisella urheilukentällä naapurikylän äijiä vastaan futista. Alkoi taas ottaa päähän oma sukupuoli. Mikä meissä naisissa on vikana, kun joukkuepeli ei onnistu samassa mittakaavassa kuin miehillä? Jo ala-asteella tytöt alkavat leikkiä enemmän parileikkejä kuin pelata joukkuepelejä. Futis olisi erittäin hyvää ja hauskaa liikuntaa, tykkäsin siitä kovasti ala-asteella -- jopa enemmän kuin pesiksestä. Ei joku satu tietämään mitään kivaa ei-niin-kauhean-vakavasti jotain pallopeliä pelaavaa naisjengiä Järvenpään seudulla? Vastaukset osoitteeseen: kutri@kutri.net.

Joo, nyt olen keksinyt mihin mun jo alkuvuodesta havainnoimani painosykli perustuu (ts. paino on ensin yhden päivän alhaalla, sitten se nousee kolme päivää tasaisesti ja sitten taas romahtaa). Vatsan toimintaan. Olen nyt kahtena viikkona pistänyt erikseen merkille, että vatsallani on outo taipumus toimia täydellä teholla vain joka 3.-4. päivä. Kyllä se välilläkin toimii, muttei ollenkaan samassa mittakaavassa. Jostain (= sarjassamme luotettavia lähteitä) luin, että on ihan luonnollista, ettei kaikkien vatsa toimi joka päivä (ja toisaalta joidenkin vatsa toimii sitten monta kertaa päivässä... :-). Huolestua pitää vasta silloin, jos luntainen rytmi muuttuu jotenkin radikaalisti. Oma vatsani on aina ollut hieman laiska, eikä tälläkään kertaa näyttäisi olevan mitään yhteyttä syömäni kuitumäärän, juomani nestemäärän tai harrastamani liikuntamäärän kanssa (paitsi se, että jos en syö riittävästi kuitua, vatsa ei toimi lainkaan välipäivinä). No, ehkä mun kroppani on vähän joka suhteessa hidas -- mä rusketun viiveellä (= jos otan aurinkoa, menen ensin kalpeaksi ja rusketus "nousee" pintaan vasta seuraavana päivänä), mun luonnollinen kuukautiskierto ilman pillereitä on 30-35 päivän tienoilla, mun maitohampaat vaihtuivat myöhään (osa ei vaihdu ollenkaan) jne. Tietysti toivoa saattaa, että mä myös kuolen myöhään... :-D

2003-06-04T18:52:00.000+03:00

Oooh,

jälleen on viikko vierähtänyt... Tämä viikko onkin mennyt harvinaislaatuisen urheilullisissa merkeissä, olen yrittänyt liikkua sellaiset 1,5-2 tuntia päivässä. Uutuutena on tullut mukaan kohtuullisen kovasykkeinen (keskisyke 140-145) pitkäkestoisempi liikunta lähinnä sauvakävelyn merkeissä... Kyllä, olen todellakin alkanut harrastaa ihan tosissani sauvakävelyä. Kyllä, se on mielestäni edelleen todella typerän näköistä (vaikka näin yhden urheilullisen naapurinäijän sauvovan paikallisella pururadalla täysillä) -- kuten naapurin renkipoika osuvasti totesi: "jäikö sukset himaan -- vai kuluiko ne pois?" :-D No, yritän lievittää tuskaa/häpeää kuuntelemalla raskasta rokkia. Rage against the Machine ja Black Sabbath esim. ovat varsin oivia valintoja ryydittämään niin lykkimistahtia kuin yleistä motivaatiota:

"No escape from the mass mind rape
Play it again jack and then rewind the tape
And then play it again and again and again
Until ya mind is locked in
Believin' all the lies that they're tellin' ya
Buyin' all the products that they're sellin' ya
They say jump and ya say how high
Ya brain-dead
Ya gotta fuckin' bullet in ya head..."
[Rage Against the Machine: Bullet in the Head"]

:-D

Vielä kun laulaa mukana epävireisesti ilmeillään musaan eläytyen, niin kenellekään ei jää epäselväksi, ettei tässä olla mitään tuulipukukansaa... :-D

Ei vaan, mietiskelin tossa eilisellä iltalenkillä, että miten on mahdollista, että vaikka mä kuinka yritän ajatella positiivisesti ja nähdä asian jotenkin toiselta kannalta, niin silti mä en pääse eroon ajatuksesta, että mun ikäisen ja kaltaisen ihmisen on jotenkin noloa harrastaa sauvakävelyä. Siis ihan samalla tavalla kuin... [todella pitkä miettimisaika] no, en keksi muuta vastaavaa esimerkkiä, mutta se vaan kertoo jotain siitä, miten sauvakävelyyn liittyy niin vahvoja ennakkokäsityksiä (siis ainakin mulla). Siis mihinkä muuhun liikuntaan liittyisi niin voimakas keskiluokkaisuuden ja -ikäisyyden leima? Mikä toki on ok, jos ON keski-ikäinen ja -luokkainen.

Toisaalta, mikä mua itseäni pelottaa niin kovasti keski-ikäisyydessä ja -luokkaisuudessa? No, itseasiassa tähän mä tiedän jo vastauksen -- yritin vuosina 94-98 elää epätoivon vimmalla juuri täydellisen keskiluokkaista ja -ikäistä elämää (kyllä, siihen aikaan omistin jopa tuulipuvun :-) -- veljeni kutsuivat mua tuolloin osuvasti tädiksi. Arvomaailmani oli 40-50-vuotiaiden, vaikka olin vasta vähän yli 20 vee. Jälkeenpäin ajatellen se aika oli monessa mielessä todella ahdistavaa, vaikkei sitä silloin tajunnut. Nyt kun "saa" olla taas "oma itsensä" -- kovaääninen, törsäilevä, impulsiivinen, hajamielinen ja epäorganisoitunut hönö, joka saattaa välillä saada varsinaisia megaraivareita, osaa oikeasti arvostaa sitä, ettei kukaan yritä pakottaa mua mihinkään sellaiseen rooliin, johon mä en oikeasti mahdu. Samalla tietysti toivoo, ettei kenekään toisen tytön tarvitsisi käydä samaa kivikkoista polkua läpi kuin minkä itse on käynyt.

OK, lähdin sauvakävelystä, joka siis on hyvää liikuntaa, vaikka näyttääkin hölmöltä, mutta iloinen itsensä häpäiseminen rulettaa, eikö niin. Tämän jutun pointti -- jos sellainen on olemassa -- on kuitenkin se, että elämä on liian lyhyt elettäväksi jonkun toisen ihmisen sulle laatimaa elämää, jonkun toisen ihmisen sulle asettamien vaatimusten mukaan. Jokainen ansaitsee tulla arvostetuksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on. Se ei tarkoita, että kumppanin olisi pakko pitää sun kaikista (huonoistakin) ominaisuuksista, vaan sitä, että se ottaa sut sellaisena kuin olet -- rakastaa sun hyviä puolia ja sietää sun huonoja puolia (eikä yritä muuttaa niitä). Ihan samalla lailla sun on vastineeksi rakastettava kumppaniasi sellaisena kuin se on.

Jos sä koko ajan haluat ja ennen kaikkea yrität muuttaa jotain kumppanissasi -- "kouluttaa sitä" -- niin silloin sä olet väärän ihmisen kanssa tai silloin sulla on omissa asenteissasi jotain korjattavaa. Ja päinvastoin. Jos ikinä kuulet kumppanisi sanovan sulle tai jollekin toiselle susta, että "kyllä siitä ihan hyvä tulee, kun mä koulutan sitä" -- juokse niin lujaa karkuun kuin pääset! Silloin sua ei nimittäin rakasteta sellaisena kuin sä olet, vaan sun kumppanisi rakastaa jotain ihme ihannekuvaa ja yrittää muokata sut sen mukaiseksi.

Tämä liittyy laihduttamiseen ja ylipainoon siten, että ylipaino ja heikko itsetunto kulkevat usein käsi kädessä ja jos sulla on heikko itsetunto, silloin sä saatat alkaa uskoa muiden juttuja siitä, kuinka sun pitäisi olla parempi ja muuttua kelvataksesi muille. Totuus on se, että vaikka sä kuinka yrittäisit muuttua, sä et pysty ikinä muuttumaan riittävästi kelvataksesi kumppanillesi/äidillesi/pompllesi/ystävättärellesi/opettajallesi/ jne. Et ikinä. Älä siis haaskaa aikaa yrittääksesi muuttua joksikin sellaiseksi, mitä sä et ole, vaan yritä tulla siksi ihmiseksi, kuka sä oikeasti olet. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ehdottomasti koko vaivan väärtti!

2003-05-28T22:59:00.000+03:00

Terveisiä "Liikunta ja painonhallinta" -seminaarista UKK-instituutista. Kahdessa päivässä tuli paljon hyvää infoa -- osa oli lähinnä vahvistuksia vanhoille käsityksille, mutta oli myös jotain uutta infoa. No, kirjoitin yli 20 liuskaa muistiinpanoja, joten en ala kaikkea referoida tässä -- varsinkaan, kun osa jutuista vaatii vielä sulattelua... :-)

No, pari "tuliaista" voisin kanssanne jakaa.

Yksi tärkeä syy siihen, että laihduttajilla laihdutus/painonhallinta menee niin helposti pieleen on täysin epärealistisen odotukset. Moni laihduttaja toivoo ensinnäkin ihan liian suuria ja nopeita pudotuksia, ja että laihtuminen muuttaa radikaalisti ulkonäköä, parantaa sosiaalista statusta, itsetuntoa ja henkistä hyvinvointia sekä terveyttä ja toimintakykyä. Osan se toki saattaa tehdä, mutta harvemmin siinä mittakaavassa, kuin laihtuja toimii.

Aivan erityisen surkuhupaisa mutta valitettavasti myös kuvaava oli tutkimus, jossa laihduttajilta kysyttiin ennen laihtumista millaista laihtumista he pitäisivät toivottavana, millaista tyydyttävänä ja millaista epätyydyttävänä.

Tässä tulokset:

Toivottava pudotus olisi ollut 32 % lähtöpainosta (eli esim. 100 kg --> 68 kg)
Tyydyttävä pudotus olisi ollut 25 % lähtöpainosta (eli esim. 100 kg --> 75 kg)
Epätyydyttävä pudotus olisi ollut 17 % lähtöpainosta (eli esim. 100 kg --> 83 kg)

Arvatkaa paljonko koehenkilöt laihtuivat huolellisesti suunnitellun dieetin aikana?

He laihtuivat 8 % (kyllä, kahdeksan prosenttia) lähtöpainosta -(eli esim. 100 kg --> 92 kg). Tulos on terveyden kannalta jo sangen positiivinen, mutta epäilemättä jokainen tunsi tulleensa petetyksi. Kuka heidät oli pettänyt? He itse, koska olivat luvanneet itselleen jotain, mitä oli mahdotonta realistisesti saavuttaa.

Toinen hyvä pointti on se, että useimmissa tutkimuksissa ei ole kyetty löytämään eroa ylipainoisten ja laihtuneiden saati laihtuneiden ja normaalipainoisten painoon suhteutetuissa lepokulutuksissa -- ts. kenenkään lepokulutus ei ollut mitenkään tavallista alhaisempi. Joissain tutkimuksissa on oltu havaitsevinaan, että painoon suhteutettu lepokulutus olisi tavallista matalampi laihtuneilla, mutta syynä siihen voi olla sekin, ettei ole dieetin jälkeen kyetty palauttamaan ruokamäärää riittävän korkealle tasolle (ts. sellaiselle tasolle, jossa paino ei vielä nousisi, mutta lepokulutus olisi noussut takaisin normaalille tasolle). Vähennettäessä ruokamäärää lepokulutuskin siis laskee, mutta tosiaan palaa painoa vastaavalle tasolle kun ruokamäärä nostetaan normaalitasolle. Se, mikä erotti laihdutustuloksen säilyttäneet uudelleenlihoneista oli fyysisen aktiivisuuden määrä (ja oletettavasti myös ruokavalio, mutta sitä ei tässä yhteydessä käsitelty).

Painonhallintaa haikailevien kannattaa vähintään säilyttää laihdutusaikana (toivottavasti) omaksuttu fyysinen aktiivisuus (ts. arkiliikunta ja erillinen liikunta) -- terveellisen ruokavalion lisäksi. Osa tutkijoista oli sitä mieltä, että painonhallinta edellyttäisi ruokavalion terveellisyydestä / ruokamääristä riippuen 60-90 minuuttia keskirasittavaa liikuntaa päivittäin (kovemmalla teholla tehtyä liikuntaa luonnollisesti vähemmän). Osa ei ollut ihan samaa mieltä, mutta aivan varmaa lienee, että mitä aktiivisempi on fyysisesti laihdutuksen jälkeenkin, sitä helpompaa painonhallinta on.

Tosta määrästä tuli mieleeni, että käytyämme yhdessä lenkillä ja nähtyään miten vähän mä jaksan juosta putkeen (tyyliin 1 km) Eija Holmala suositteli mulle pidempiä, rauhallisempia ja tasatahtisempia treenejä mun rakastamien lyhyempien (30 min), kovemmalla keskiteholla tehtyjen ja usein intervalleja sisältävien treenien lisäksi sydämen sykealueen (? en muista tarkkaa termiä) laajentamiseksi. Plääh. En henk.koht. hirveästi välitä kävelystä/juoksusta kun se on niin tyyyyyylsääää, mutta ehkä pitää kehittää joku tapa tehdä noista lenkeistä mielenkiintoisempia -- tyyliin ajaa Hesan keskustaan kävelemään, mennä täällä metsään kävelemään (sitä mä olen kyllä jo koettanut, OK silloin tällöin), yrittää löytää jotain TODELLA hyvää musaa lenkille mukaan tms. Kävelysauvat mä ostinkin jo alkuviikosta, kun suht edulliset osuivat käsiin. POINTTI: pitäisi harrastaa treeniä eri sykealueilla ja ylipäätään eri intensiteetillä (= monipuolista treeniä). Kyllähän mä sen tavallaan jo tiesinkin, mutta tiedosta sisäistämiseen on vielä pitkä matka...

Ai niin, tiistaiaamuna paino oli 69 kg, eli viidessä kuukaudessa meni 5 kg. Ihan jees. Pitäisi iskeä noi viimeviikon tulokset tonne, taulukko on jo valmiina, mutten jaksa muuntaa sitä enää tänäiltana HTML-taulukoksi.

Joo ja sisko sai eilenaamuna pienen, mutta pippurisen ja täysin terveen tyttövauvan! Siskon synnytystä jännittäessä en ole tullut nukkuneeksi viikkoon kunnolla -- jouduin pitämään kännykän öisin auki, mistä seurasi, että AINA joku vakuutusmyyjä tms. taho soitti mulle heti 8 jälkeen -- kun mä olin ensin mennyt nukkumaan jossain kahdelta (kyllä, olen ilta-/yöihminen ja sängystä nousun jälkeen herääminen ja unimaailmasta todellisuuteen palaaminen kestää mulla yleensä kaaaauaaan :-). No, maanantaina mulla on yhdet pääsykokeet, eli varmaan siihen asti nukun vielä huonosti, mutta sitten toivottavasti sitäkin paremmin... :-D

2003-05-22T23:52:00.000+03:00

Kävin pienellä iltakävelyllä. Ulkona on kevätilta kauneimmillaan: Puissa on lehdet hiirenkorvalla. Pelto ja ojanpientareet ovat tuoreen vihreitä. Kauempana naapurin maanviljelijä äestää peltoaan. Laskeva aurinko kultaa traktorin perässä kohoavan pölypilven...

Tänään olen vaihteeksi tuntenut olevani poikkeuksellisen onnellinen. Se onni tulee pienistä asioista. Kauniista säästä, raikkaasta ilmasta. Siitä, että voi nähdä kilometrien päähän eikä joudu tuijottamaan vastapäisen talon seinää. Uudesta hyvästä ruokalöydöstä. Uusista tarinaideoista. Kummitytön kikatuksesta. Isästä hitsaamassa innoissaan autotallilla taas jotain uutta teknistä keksintöään. Siskon isosta mahasta, jossa sykkii elämä. Pikkuveljestä lainaamasta kirjaa kirjaesitelmää varten. Äidistä, joka on tyytyväinen saatuaan ison urakan valmiiksi. Ihanasta puolisosta, jonka viereen käpertyä katsomaan lempisarjaa.

Onnellisuus tekee minut haikeaksi. Haluaisin elää tätä elämää ikuisesti. Toivon, että tämä hetki ei menisi koskaan ohitse. Olo on kuin hauskalla leirillä. Toisaalta nauttii suunnattomasti joikaisesta hetkestä hauskojen ihmisten kanssa, odottaa innoilla seuraavaa aamua/päivää/iltaa/yötä ja sen mukanaan tuomia uusia seikkailuja ja yllätyksiä eikä halua missata minuuttiakaan, mutta toisaalta on jo valmiiksi surullinen siitä, että tietää leirin lopun ja uusista ystävistä luopumisen lähestyvän.

Sitten maallisempiin asioihin. Kuvasimme eilen pikkuveljen kanssa "Kutri.tv":n ekaa osaa -- ts. videopätkää, jonka aion laittaa tonne sivuille, sen jälkeen kun pari kohtaa on kuvattu uusiksi ja se on editoitu. Teemana oli "Kuningasliike kyykky" -- mikä tarkoitti sitä, että demonstroin erilaisia kyykkyjä ja askelkyykkyjä otsa hiessä sellaiset 15-20 minuuttia. No, tänään takapuoli on ollut kipeämpi kuin ikinä! Tarinan opetus: jos haluat pyllyn kipeäksi, tee 15 minuuttia erilaisia kyykkyjä... :-D

Jos murehtii omia selluliittejään ja kadehtii elokuvatähtien ja mallien täydellisiä vartaloita, kannattaa käydä tsekkaamassa kaupassa uusin naisten semi-fitness-lehti Zest ja sivu 100. Siellä on meheviä paparazzikuvia mm. Jennifer Lopezin, Sharon Stonen ja -- ylläriylläri -- Kate Mossin vähemmän kiinteistä alavartaloista!!! Olenko vahingoniloinen? En ole, mutta juttu oli ihan hyvä muistutus siitä, että niitä täydellisiä vartaloita, joita noissa mainoksissa yms. huolellisella valaistuksella, oikealla kuvakulmalla ja kuvankäsittelyohjelmalla täydellisiksi tehdyissä kuvissa voi nähdä, ei oikeasti ole olemassakaan... :-)

Vieraskirjassa on ollut keskustelua yhteiskunnan keinoista laihduttaa suomalaiset. Lisää hyviä ideoita kaivataan!

2003-05-21T02:57:00.000+03:00

Olin jo sängyssä makaamassa, kun yhtäkkiä mua alkoi ottaa todella päähän.

Suomalaiset ovat lihavampia kuin koskaan. Tämä on paitsi kaikkia koskettava kansantaloudellinen ongelma, niin myös monien oma henkilökohtainen tragedia (vai onko jonkun teistä mielestä esim. aikuisiän diabetes jotenkin hupaisa juttu?). Käsi ylös, jonka mielestä asialle ei tarvitse tehdä mitään.

Veikkaan, että tosissaan kukaan ei ole sitä mieltä, että kaikki on tämän asian suhteen OK vaan jokainen meistä tietää, että asialle "tarttis tehdä jotain". No, tietysti aina joku normaalipainoinen voi ajatella, että "joo, miksei läskit laihduta". Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen.

Tällä hetkellä meidän yhteiskunnassamme huomattavasti enemmän asioita edesauttaa lihomista kuin laihtumista. Alati suurentuvat ruokien pakkauskoot, kalliit kevyttuotteet ja halvat runsaasti (tyydyttynyttä) rasvaa ja/tai sokeria sisältävät tuotteet, kiire ja stressi, suuret automarketit, jne. jne. Televisiokanavien määrän lisääntyminen on merkinnyt lisääntynyttä ohjelmatarjontaa, yhä useampi (teidät kaikki tämän lukevat mukaanlukien) viettää entistä enemmän aikaa tietokoneen ääressä. Jne.

Tilannetta ei ainakaan paranna jutut, joissa liikkumisesta ja/tai laihduttamisesta tehdään kauhea mörkö. Oikeasti. Kenen etua palvelee se, että aletaan varoittaa liiasta laihdutusinnosta? Ne muutamat, joilla homma on OIKEASTI mennyt yli, tuskin korvaansa enää lotkauttavat. Sen sijaan jotkut sohvaperunat voivat ottaa tämän oikeutuksena olla liikkumatta ja laihduttamatta: "ettei vaan homma lipeä käsistä".

Aaaaargh!

Miksei mieluummin tehdä juttua siitä, MIKSI niin monet joutuvat aloittamaan joka kevätlaihdutuskuurin? Miksei kysytä, miksi on niin vaikeaa tehdä luonnostaan terveellisen elämäntavan mukaisia päätöksiä? Miksei lehdissä voi olla pelkästään juttuja siitä, kuinka laihdutaan pysyvästi? Miksei "viisi kiloa pois juhannukseksi" -tyyppisiä juttuja ole kielletty lailla?

Miksi liikunnasta on tehty niin helvetin vakava ja kamala suoritus, joka on PAKKO tehdä, koska niin kuuluu tehdä ja että laihtuisi ja näyttäisi hyvältä? Mihin katosi liikunnan ilo? Liikunta liikunnan vuoksi, siksi, että on kivaa käyttää lihaksiaan, kun vielä voi? Että on kivaa keinuttaa lanteitaan musiikin tahtiin? Että on kivaa loikkia ja pomppia ja hyppiä? Että on kivaa kirmata kuin vasikka kevätlaitumella? Että tuntuu hyvältä venytellä? Että on hauskaa välillä haastaa itsensä ponnistelemaan?

Mieti: jos länsimaissa jatketaan samaan malliin kohti helpompaa, nopeampaa ja vaivattomampaa elämäntapaa, me kaikki istumme kohta läskeillä perseillämme parisataakiloisina sähköpyörätuoleissa katsomassa telkkaria, samalla kun kolmannesta maailmasta tulevat ihmiset roudaavat meille ruokaa kotiin. Ei siksi, että meidän olisi pakko istua pyörätuolissa, vaan koska silloin meidän ei tarvitse rasittaa itseämme. Eikun hetkinen! Siis miksi me istuisimme, kun voimme maata -- eli ehkäpä me sittenkin MAKAAMME kolmesataakiloisina moottoroiduissa sähkösängyissä odottamassa, että joku tulee syöttämään meitä. "Luksusta!"

Joo hei, en ole tyhmä -- toimittajat tekevät työtään, yrittävät saada huomiota ja ehkä herättää keskustelua. Sensaatio myy, ikävä kyllä. Negatiiviset jutut myyvät, ikävä kyllä. Mutta miksi ei sitten puututa todellisiin ongelmiin? Eivätkö ne ole riittävän kiinnostavia tai erikoisia? Miksi tehdään mieluummin juttu liiallisuuksiin menevästä kuntoilusta kuin liiallisuuksiin menevästä syöpöttelystä tai liikkumattomuudesta, josta voi helposti seurata terveydellisiä ongelmia? Miksei tehdä juttua, jossa kysytään miksi on lihottu niin, että joutuu aloittamaan laihdutuksen joka kevät uudestaan? Miksei kysytä miksemme me kaikki ole aina hyväkuntoisia? Miksi kansa on lihomaan päin? Miksi liikunta ei ole jokaiselle muuten terveelle ihmiselle itsestäänselvyys?

Tiedän, että tämän lukee myös sellaiset ihmiset, jotka eivät VOI liikkua, vaikka kuinka haluaisivat. He voisivat kertoa meille, jotka voimme kävellä ja ehkä jopa juosta, hyppiä ja kiipeillä, miten kiittämättömiä ääliöitä me olemme, kun emme joka päivä nauti siitä, että voimme niin tehdä.

Jutun pointti? Tarvitseeko kolmelta yöllä enää keksiä mitään pointtia?

No, jotain sellaista ajan takaa, että eikö niin, että jokainen meistä haluaa olla mahdollisimman terve ja niin hyvässä kunnossa, että voi elää mahdollisimman pitkään mahdollisimman terveenä? Eikö niin, että jokainen meistä olisi mielellään energinen ja hyväntuulinen? Eikö niin, että toivomme muille samaa?

OK, olen idiootti idealisti ja hölmö uneksija, mutta jos me kaikki ottaisimme järjen käteen ja miettisimme hetken mitä haluamme ja mikä kaikki estää sitä saamasta ja alkaisimme tukea toisiamme ja ehkäpä jopa nousisimme kapinaan (ok, se voi olla liikaa vaadittu), niin olisiko muka mahdotonta saada suomalaiset kansana laihtumaan normaalipainoiseksi, löytämään liikunnan ilon ja rakastamaan itseään ja ehkä jopa toisiaan (no, jos nyt aluksi edes itseään)? Ei se varmasti helppoa ole, mutta hitto, jos suomalaiset ovat onnistuneet pistämään kampoihin Neuvostoliiton armeijalle ja onnistuneet maksamaan järjettömät sotakorvaukset ja uudelleen asuttamaan kokonaisen maakunnan väen, niin miksemme me nyt voisi onnistua muuttamaan yhtä typerää yhteiskuntaa (= MEITÄ ITSEÄMME!) terveellisemmäksi ja terveemmäksi? Askel askeleelta, pienin teoin, toisiamme tukien, itseemme uskoen -- siten me VOIMME onnistua!

2003-05-20T20:22:00.000+03:00

Aaaargh!

OK, Nelosen uutisiin EI kannata mennä haastateltavaksi.

Miten mut briiffattiin: "me halutaan tehdä juttua sun kotisivuista, kun siellä on ollut niin paljon kävijöitä". Yeah, right!

Haastattelun aikana toimittaja yritti koko ajan vetää juttua siihen suuntaan, että eikös tästä laihduttamisesta ja kuntoilusta nyt ole kamalasti haittaa elämälle ja eikös toi nyt mene neuroottiseksi jne. Ihmettelin vähän, mutta vastasin kerta toisensa jälkeen kieltävästi. Ei, ei vie järjettömästi aikaa -- paljon vähemmän aikaa mä käytän kuntoiluun ja ruokavalion miettimiseen kuin esim. netissä surffaamiseen TAI telkkarin katsomiseen. Ei, nettisivujen tekeminenkään ei vie järjettömästi aikaa, koska olen ammattikirjoittaja ja kirjoittaminen on mulle yhtä helppoa kuin hengittäminen. Ei, tarkoituksena ei ole laskea koko loppuelämää kaloreita yms. vaan tavoitteena on tila, jossa oikeiden valintojen tekeminen käy ihan yhtä luonnostaan kuin väärien. Ei, en toivo ihmisten tekevän kaikkea niin perinpohjaisesti kuin minä -- päinvastoin, ideana on, että mä teen tän homman nyt viimeisen päälle, paljon perinpohjaisemmin kuin muut, ja samalla kehitän yksinkertaisempia, mutta yhtä toimivia systeemejä, joista jokainen voi koostaa itselleen sopivan systeemin. Eli mä teen raskaan/ankean duunin ja muut saavat kerätä työn hedelmät.

Oma lukunsa oli tietysti kuvakulmavalinnat -- miten ne reidet/pylly olikin saatu niin moneen lähikseen, että varmasti näyttävät isommalta kuin ovat? *nauraa päätään pudistellen*

Mä en vain voi ymmärtää, että miksi väenvängällä yritetään tehdä terveellisistä elämäntavoista jotain pahaa ja kamalaa? OK, on pieni joukko ihmisiä, joilla se menee pahasti yli, mutta vähintään yhtä paljon on jengiä, joilla menee syöminen ihan överiksi. Tai veikkaanpa että esim. ahmimishäiriöisiä on enemmän kuin liikunta-addikteja.

No, veikkaan että tossa tapahtui Nelosen toimittajilla moka -- ne olivat päättäneet tehdä jutun överiksi menevästä laihduttamisesta/kuntoilusta, sitten kuvittelivat mun kotisivujen perusteella että olen liikunta-addikti tms., eivätkä harmikseen saaneet musta puristettua kunnollista kommenttia siitä, että mun homma menisi sinällään överiksi. Toi mitä sanoin "en toivo että muut tekevät niin tarkasti" tms., oli mun sanomisista lähimpänä niiden juttua. Ai niin ja mua siis haastateltiin noin vartti ja sit siitä revittiin toi kommentti.

Se tietysti ihmetyttää, että onko tosiaan positiivisten juttujen tekeminen niin ehdoton "moka", ettei totakaan voinut vetää sitä kautta, että laihtua voi vähemmälläkin stressillä jne.

Olipa hyvä muistutus taas (joidenkin) toimittajien moraalista ja toimintametodeista. No, all publicity is good publicity vai miten se meni. Jos ton jutun perusteella pari uutta naista eksyy näille sivuille ja alkaa miettiä onko kituuttamisessa ja jojoilussa mitään järkeä vai ei, niin toi oli nöyryytyksen väärtti. :-D

2003-05-20T12:46:00.000+03:00

Mut voi bongata tänä iltana Nelosen uutisista puhumassa näistä sivuista.

2003-05-20T00:54:00.000+03:00

Olenko lievästi huono ihminen, kun en saa aikaiseksi tehdä noita viikkopäivityksiä (tietojen siirtäminen taulukoihin on vain niin tyyyyylsääääää :-/ )? Aionko tuntea siitä huonoa omaatuntoa? No EN! Sorry beibit, toivottavasti kenenkään maailma ei nyt kaadu noiden viikkopäivitysten viivästymisen takia.

No niin, just kun pääsin viime viikolla väittämään vieraskirjassani, että ei ole alkanut projekti kyllästyttää kertaakaan yhtään, niin heti seuraavalla viikolla (= nyt) on havaittavissa lievää uupumista... :-D Juu ei, ei puhettakaan että antaisin periksi, lähinnä vain huvittaa itseni.

Toisaalta viime päivinä on tullut syötyä vähän liian vähäproteiinisesti ja vastaavasti liian runsashiilarisesti ja/tai -rasvaisesti. Oon pysynyt kaloreiden rajoissa, ruoka on ollut lähinnä terveellistä, hiilarit suht hitaita ja rasvaa käytännössä pelkkää hyvää rasvaa, mutta silti... No, en aio ottaa tästäKÄÄN itselleni mitään turhia paineita.

Yksityiselämän puolella on ollut vähän hässäkkää -- ei varsinaisesti mitään dramaattista, traagista tai oikeastaan negatiivista, mutta ylipäätään hässäkkää, jänniteitä ja juttuja, jotka ovat vaatineet tavallista enemmän huomiota. Esimerkkinä toissayö, kun tuli valvottua miehen kanssa aamukuuteen jutellen mitä positiivisimmassa hengessä mm. noista viimeaikojen tapahtumista/ilmiöistä, mutta ymmärrettävästi seuraava päivä meni ns. pipariksi... Toisaalta ei ole kyllä tullut juteltua pitkään aikaan noin perinpohjaisesti kaikesta mahdollisesta. Mukavaa huomata, että puheenaiheet eivät ole vieläkään (reilun kolmen vuoden intensiivisen yhdessäolon jälkeen) loppuneet.

No, kornia (?) kyllä, tänäaamuna tsiigailin taas kroppaani sen Fazerin I love -mainoksen hengessä (siis sen, jossa se täti tsiigailee itseään peilistä): "aika kiva". Niin ja totesin, että enpä taida jaksaa/viitsiä muuttaa systeemiä, kun tää tuntuu edelleen hyvältä. Niin ja siis tässä välissä pitää huomauttaa, että siis toi mun väsymykseni kohdistuu lähinnä kalorien laskuun ja juttujen ylös kirjaamiseen, ei niinkään liikuntaan eikä varsinkaan terveelliseen ruokavalioon! Tänään käytiin Itiksen Stockan Herkussa löytöretkeilemässä -- tarkoituksena keksiä/löytää (meille) uusia tapoja tehdä suosikkiruoka-ainettamme broileria. Mukaan tarttui seesaminsiemenöljyä, ketjap-kastiketta, seesaminsiemeniä ja kik-herneitä. Ai niin ja jotain marokkolaista maustetahnaa, jonka nimeä en tähän hätään muista.

Jees, huomenna ajattelin taas paneutua paremmin tohon proteiininsyöntiin -- olisipa hassua, jos sen myötä into taas palaisi -- ts. että proteiininsaanti vaikuttaisi myös välillisesti mun mielialoihin. Toisaalta juuri tällä sekunnilla tajusin, että okei, toi sääkään ei ole kyllä ollut täällä päin mikään inspiroivin ja olen tunnetusti herkkä ilmanpaineenvaihteluille... (sarjassamme aina hyviä selityksiä :-D.

Niin ja vielä: yhden selvän yhteyden olen huomannut jo aikoja sitten -- jos olen väsynyt, mun tekee tavallista enemmän mieli hiilaripitoista ruokaa kuin jo mä olen pirteä. Eikä siis välttämättä edes mitään pullaa tai karkkia, vaan esim. omenoita, AllBranPlus -muroja yms. Hassua.

Ai niin -- jotain positiivista, kahden (?) päivän jälkeen koti on edelleen siisti! Ihmeiden aika ei ole ohi! *poistuu nauraen nukkumaan*

2003-05-18T01:53:00.000+03:00

Jees,

joku ihmetteli tuolla vieraskirjassa miten mulla riittää aikaa kaikkeen. Ei mulla riitäkään! Olisivatpa päivät 30 tuntisia... No, muutama päivä sitten tuli miehen kanssa riitaa mun (ja sitä kautta kodin) epäsiisteydestä -- miesparka yrittää turhaan siivota, samaan aikaan kun mä onnistun saamaan kämpän alle puolessa tunnissa kaaokseen... :-)

Mun (nykyisen) elämän pääperiaatteita on, että jos jokin ottaa päähän, sille tehdään jotain -- niinpä kolme viimeistä päivää olemme aamusta iltaan koonneet uusia Ikea-huonekaluja, siivonneet ja järjestäneet kämppää uuteen uskoon -- olemme yrittäneet aikaansaada ratkaisun, joka tekee mulle sotkemisesta vaikeampaa ja siivoamisesta helpompaa. Aika näyttää oliko ratkaisu onnistunut. Ahkeruutta on auttanut Internet-yhteyden toimimattomuus (= palveluntarjoajalla on ollut ongelmia) -- plus että huvitti taas todeta oma projektiluontoisuuteni -- kun siivotaan, niin siivotaan sitten kunnolla. Ei puhettakaan "vähän joka päivä" -henkisestä asennoitumisesta. No, nyt on koti kunnossa ja tänään olen ekaa kertaa moneen päivään harrastanut muutakin kuin hyötyliikuntaa. Keittiöstä tuli luksushyvä, olen siihen ihan onnessani! Samalla löytyi runsaasti säilykkeitä yms. kuivatuotteita, joita en muistanut meillä olevan. Niitä olisi tarkoitus hyödyntää lähiviikkoina.

Uusimmassa Muscle & Fitness Hersissä oli juttua siitä, miten ei kannata jämähtää samoille ruokaurille -- ts. syödä päivästä toiseen aina vain samoja safkoja. Vaikka ruoka on terveellistä, sen ei tarvitse missään nimessä olla tylsää. Noita omia ruokavarastojani järjestellessäni aloinkin miettiä uusia ruokalajeja ja tänään kokeiltiin sitten couscousia. Tuli hyvää! Laitan reseptiä tonne ruokapäiväkirjaan kun ryhdistäydyn (= toiveissani se tapahtuu huomenna -- todellisuudessa...?), samoin pitäisi iskeä nettiin noi mun viikkoraportit viime ja toissaviikolta sekä vastailla kysymyksiin. Joo-o, miksei vuorokaudessa voi olla niitä 30 tuntia? :-)

2003-05-14T15:52:00.000+03:00

Elisalla on ongelmia koneidensa kanssa, joten en pääse kotoa nettiin vaan olen muualta täällä vain nopeasti käymässä...

MUTTA, olen taas oppinut/oppimassa jotain uutta. Uusin väite, jota tässä nieleskelen, on se, että jos laihduttaa pelkästään liikuntaa lisäämällä (ts. syö juuri niin paljon kuin ennen laihduttamista eli peruskulutuksensa verran), polttaa pelkkää rasvaa -- olettaen että ruokavalio on muuten OK, ruoan määrä ei lisääny, saa riittävästi proteiinia jne. Hmmmm?

Sen sijaan aina kun aletaan vähentää syömistä, poltettaisiin rasvan ohella jonkin verran lihasta -- mitä isompi vaje tehdään ruokavaliolla, sitä isompi osuus kadonneista kiloista olisi lihasta. 1000 kcalin päivittäisellä ja 7000 kcalin viikottaisella vajeella pudotus olisi 1 kg, josta 75 % olisi rasvaa ja 25 % olisi lihasta. 500 kcalin vajeella vastaavat lukemat olisivat 450 grammaa, josta 85 % olisi rasvaa ja 15 % lihasta. HmmmHmmmm?

No, nythän on niin (mm. Ravitsemustiede ja Lihavuus -- ongelma ja hoito -kirjojen mukaan) että 1 kg rasvaa (myös kehossa) olisi energiarvoltaan 9000 kcalia ja 1 kg rasvatonta kehonosaa (lihakset, luut, elimet) keskimäärin 1000 kcalia. Näin ollen jos laihdutat pelkkää rasvaa (liikuntaa lisäämällä), yhden kilon pudotus vaatisi 9000 kcalin vajetta.

Ihan noin yksinkertaisesti homma tuskin menee, sillä mitä enemmän kehossasi on ylimääräistä rasvaa, sitä mieluummin elimistösi käyttää sitä (eikä lihasta) ravinnokseen. Vastaavasti meillä normaalipainorajojen sisällä laihduttavilla lihaksen menetysriski on jo melkoinen pienemmilläkin kalorivajeilla.

Mikseivät kaikki sitten laihduta vain liikkumalla? No, jos 70 kiloinen viimeisten kilojen laihduttaja haluaa polttaa kilon rasvaa kohtuureippaasti kävelemällä (n. 5 km/), saa pistää töppöstä toisen eteen peräti 36 tunnin ajan -- eli viikossa tämä tekisi 5 tuntia päivässä. Vauhdikkaalla aerobicillä tai samantyyppisillä treeneillä mitä itse harrastan aamuisin yhden rasvakilon polttamiseen menisi vajaat 18 tuntia, eli yli 2,5 tuntia päivässä. Toisaalta vajaa 1,5 tunnin vastaava rutistus riittäisi puolen kilon laihduttamiseen. Hmmm?

Ajattelin kyllä ensi viikolla kokeilla asiaa tutkiakseni moista rykäisyä, mikäli kykenen itseni riittävästi siihen motivoimaan. Eli silloin söisin noin 2000 kcalia päivässä ja yrittäisin liikkua 500-1000 kcalin edestä / päivä. Saa nähdä viitsinkö/ehdinkö.

Ai niin ja eilisestä EI tullut krapulaa! :-D

2003-05-14T01:04:00.000+03:00

Oijoi,

olipa kivaa nauttia pitkästä aikaa ALKOHOLIA hyvässä seurassa -- eli rakkaimmat opiskelukaverini valmistuvat nyt maisteriksi (minä vasta syksyllä, nyyh :-/ ) ja pitihän niitä mennä juhlimaan! Harkitsin etukäteen kovasti että juonko mitään vai en, mutta sitten ajattelin, että kun tämä oli eka kerta pitkiin aikoihin kun nähdään ja todennäköisesti seuraavaa kertaa saadaan taas odottaa, päätin nostaa muutaman maljan poikien kunniaksi.

Loppujenlopuksi kaloreita kertyi tälle päivälle noin 2400 kcalia (joista n. 600 alkoholista), eli yhden päivän laihdutus "kuittaantui" tällä.

Positiivista oli kuitenkin se, että osasin juoda todella sivistyneesti -- ts. jokaista lasillista kohden join noin 4-5 kertaisen määrän vettä ja about pienen lasin viiniä 1-1,5 tuntia kohden (yhteensä noin 4 pientä lasillista + tuoppi light siideriä). Tulos: tasainen pehmeä hiprakka, ei edes varsinainen humala. Näin dieetillä ja vain harvoin alkoholia juodessa kun tulee helposti vedettyä liian kovat kännit todella pienillä alkoholimäärillä -- tästä on surullinen esimerkki viime keväältä omista kandi-juhlistani, kun olin kaksi tuntia papereiden saannin jälkeen sammumispisteessä... :-D Lisäksi syömiset pysyivät kurissa (entinen Kutri olisi painunut lopuksi Hesburgeriin syömään Megahampurilaisen, joka on noin 1000 kcalia... :-). Eli hyvä minä! Nyt vain pitää toivoa, ettei aamulla ole liian kurja olo... :-D No, näin paljon en ole juonut sitten viime marraskuun, joten sallittakoon tämä.

2003-05-12T00:48:00.000+03:00

Tänään syötiin italialaishenkistä äitienpäivälounasta ja muisteltiin Sardiniaa -- ehdoton lempipaikkani, jonne on pakko päästä syksyisin itseään grillaamaan (viime vuonna missattiin, harmitti). Tänä vuonna tulee varmaan kaikkien aikojen parhaat biitsikuvat... :-) Pakko mainostaa takuulla hyvää reissua, joka on varmasti hintansa väärtti (ja jolle käsittääkseni on vielä muutama vapaa paikka -- kyllä, olen itsekin menossa sinne :-): Italian kieli-, kulttuuri ja kokkauskurssi. Järjestänä siis Sardiniassa asunut ja sardinialaisen kanssa naimisissa oleva supertehokas siskoni. Ai niin, ja tuolla olevia biitsikuvia EI siis ole kuvakäsitelty (nyyh, miksei syksy ole jo täällä? Miksei Suomessa ole tuollaisia biitsejä ja uskomattoman lämmintä merta?:-).

2003-05-10T16:58:00.000+03:00

Peppu ratkaisee -- baarissa ja bailuissa pariutuessa

[eli kaikki se, mitä jäi Ilta-Sanomien jutusta tilanpuutteen takia pois... :-)]

Baariskenessä ja pariutumismarkkinoilla ikävä kyllä ulkonäkö (ja perse ) ratkaisee -- ja miksei ratkaisisi, koska eihän jossain baarissa jonkun ekaa kertaa tavatessaan voi tietää mitään kenenkään todellisesta luonteesta, vaan on täysin sen ulkonäön varassa. Alkuperäinen kysymys oli: "onko lihavilla vaikeampaa". En pysty sanomaan mitään siihen, onko lihavilla noin niin kuin kokonaisuutena ottaen yhtään sen vaikeampaa tai helpompaa kuin laihoilla -- kun ei se laihuuskaan ole mikään onnen tae ja päinvastoin. Tosin väittäisin, että jos henkilö A on ensin ylipainoinen ja sitten laihtuu, eikä elämässä mikään muu muutu, elämä normaalipainoisena ON helpompaa (kun ei hikoiluta, vaatteet ei hinkkaudu reisistä puhki, ei ole niin kömpelö olo, jaksaa paremmin jne.).

Sen sijaan väitän, että yksi paikka, jossa ylipainoisten itsetuntoa todella koetellaan, on baarit ja muut paikat, joissa tutustutaan uusiin ihmisiin -- siellä ikävä kyllä juttu menee niin, että laihemmilla käy parempi flaksi. Ts. väitän, että jos olisi kaksi identtistä kaksosta, joista toinen olisi ylipainoinen ja toinen ei ja he menisivät baariin, niin sillä normaalipainoisella kävisi parempi flaksi.

Olen ollut todistamassa tätä baariskene-ilmiötä a) pyöreänä, b) nyt hoikkana, ja olen saanut havainnolleni vahvistuksen puhuttuani lukemattomien (normaalipainoisten) miestuttujeni, veljieni etc. kanssa. Se, että ulkonäkö ratkaisee kumppanin etsimisen ensivaiheessa niin paljon on mielestäni ehdottoman väärin, ja olen itsekin itkenyt ja raivonnut nyt normaalipainoisena tajuttuani tämän karun "luonnonlain" (= koska olin niin loukkaantunut "entisen minäni" vuoksi), mutta siihen on vaikea puuttua, koska ihmisten seksuaaliset preferenssit ovat niin sisäsyntyisiä. Tai ainakaan itse en keksi mitään tapaa sanoa miehille (tai naisille): "sun pitää pitää tällaista ja tällaista ihmistä seksikkäänä". Tässä välissä haluan huomauttaa, että monet näistä miehistä eivät myöskään pidä anorektisen laihoja naisia lainkaan seksikkäinä, vaan perusihanne näyttäisi olevan kiinteä, kurvikas, iloinen jne. Hiustenväri, pituus yms. -ihanteet sen sijaan vaihtelevat.

No, tällä en tarkoita sitä, ettei ylipainoinen voisi saada juuri sitä itselleen sopivinta ja ihaninta kumppania -- työpaikat, koulut, harrastuspiirit, Internet, jne. ovat loistavia paikkoja tutustua toisen sisäiseen maailmaan ja rakastua siihen. Tällä tavoin mäkin olen saanut "iskettyä" niin entisen kuin nykyisen mieheni. Vaikka jollain hoikalla olisi kymmenen ehdokasta enemmän kuin pyöreämmällä ystävällään, se ei tarkoita että yksikään näistä miehistä olisi oikeasti ihanteellinen/mukava/jne. kumppani. Usein jopa päinvastoin. MUTTA, jos satut olemaan se pyöreä tyttö, ja näet vain miten frendeillä on vientiä etkä voi mitenkään tietää millaisia ne kavereita vokottelevat kundit ovat todellisuudessa, niin totta hitossa se ottaa itsetunnon päälle. Sitten vielä jos sattuu olemaan niin tyhmä kuin minä nuorempana ja luulee, että vika on jotenkin mun koko persoonassa (kun kotona on opetettu että sisäinen kauneus ratkaisee), niin äkkiä tuntee itsensä todella paskaksi ja epäonnistuneeksi yksilöksi, vaikka kyse ei ole missään vaiheessa ollut mistään muusta kuin siitä, että mulla on ollut kaksi kertaa niin leveä perse kuin ystävättärillä. Noin niin kuin kärjistäen.

Ja tätä vastaan mä haluaisin taistella -- on selvää, etten mä kykene vaikuttamaan miesten naismakuun ja ihannenaiskuvaan, mutta mä haluaisin sanoa kaikille niille nuorille hieman pulskemmille mimmeille, jotka käyvät baarissa ja ihmettelevät miksei heillä käy flaksi, että vika ei ole heissä ihmisinä vaan heidän perseessään JA miesten preferensseissä. Ja ettei määrä ole mikään laadun tae, vaan jopa päinvastoin ja että he voivat löytää ihannemiehensä, jos vain pääsevät tilanteeseen, jossa pääsevät esittelemään todellista luonnettaan, sillä siinä vaiheessa kun aletaan katsoa tuleeko seurustelusta jotain vai ei (ts. kestääkö suhde vai nou), siinä vaiheessa lähes pelkästään se sisäinen kauneus ratkaisee. Tai sitten he voivat pistää sen perseen helposti kondikseen ja valita parhaat päältä. Ikävä kyllä silloin voi joutua pussaamaan aika montaa hyvännäköistä sammakkoa, että löytää sen oikean prinssin... :-)

Mitä omaan perseeseeni tulee, niin miksipä en sitä vetäisi tiukkaan kondikseen, jos se kerran on mahdollista poikkeuksellisen terveellisesti syöden (ja paljon... katsokaa vaikka ruokapäiväkirjaani jos ette usko), liikunnasta nauttien ja ylipäätään paremmin voiden -- ei tämä, ei tapahdu hetkessä, mutta mulla ei ole mihinkään kiire.

Ylipäätään haluan jälleen kerran huomauttaa, että miksi aina sivuutetaan se tosiasia, että jos syöt niin paljon kuin kulutat, juuri sellaisia ruokia, joita elimistösi tarvitsee ollakseen mahdollisimman terve ja vahva ja harrastat liikuntaa, joka tuo sinulle iloa ja vahvistaa koko kehoasi, nukut tarpeeksi jne., myös kroppasi on hyvässä kunnossa. Ja että (runsas) ylipaino kertoo käytännössä aina siitä, että syöt epäterveellisesti ja liikaa.

Tällä en tarkoita sitä, että mielestäni kaikkien ylipainoisten pitäisi laihduttaa. Ei, mielestäni jokaisella on oikeus näyttää juuri siltä miltä haluaa. Eri asia on, kuinka moni ylipainoinen haluaa oikeasti näyttää siltä miltä näyttää. Laihduttamisessa ei ole mitään vaikeaa, eikä laihtuakseen tarvitse olla kitukuurilla -- tekemällä oikeita valintoja ja hyväksymällä sen, että terveellinen laihtuminen VIE aikaa (eikä yritä saada viidessä viikossa viittä kiloa pois ja sitten luovuta kun se ei onnistukaan) -- saa vaivattomasti hyväkuntoisen vartalon, paremman terveyden, lisää elinvuosia ja lisää energiaa.

Toisaalta, jos nykyiset elämäntapani tekisivät kroppani pahemmannäköiseksi mutta toisivat samanlaisen olon kuin mitä ne nyt tuovat, valitsisin terveelliset elämäntavat (enkä siis kroppaa, jonka saadakseen pitäisi kitua, tehdä pahaa vartalolleen, ottaa terveydellisiä riskejä etc.).

Kannattaa myös huomata, että iltapäivälehtiartikkelit ovat ensisijaisesti viihdettä ja toimivan viihteen tekemisen perussääntö on "push it to the extreme" -- eli kärjistä, kärjistä ja kärjistä. :-D Eli Olvi mainoksen sanoin: "älä ota sitä vakavasti".... :-)

2003-05-10T00:40:00.000+03:00

Kevät on ihanaa aikaa! Maalla on mukavaa! :-)

Tein nyt illalla kävelylenkin auringonlaskun aikaan. Linnut lauloivat kuin viimeistä päivää, ilma oli raikas ja hyvällä tavalla kostea, maa ja metsä tuoksui tuoreelle ja kasvulle...

Mun on pitänyt jo pari päivää "mainostaa" aivan loistavaa liikuntamuotoa -- metsäjuoksua yhdistettynä kalliokiipeilyyn! Tein sitä nimittäin nyt illalla taas 10 minuuttia, mutta sitten alkoi hämärtää sen verran, että palasin suosilla takaisin tielle.

Joskus aiemmin mainostin täällä Housegymnasticsin sivuja. Harrastamani "metsäaerobinen" on samantyyppinen juttu, mutta ulkona. En tiedä mitä te teitte lapsena, mutta minä ja sisarukseni juoksenneltiin meidän kodin takana olevassa metsässä ja kiipeiltiin siellä olevilla kallioilla. Ei mikään ihme, että mä olin silloin niin laiha! :-) Syke nousee todella hyvin kun hyppelee kiveltä kivelle ja kiipeää jyrkkää rinnettä lähestulkoon kontillaan. Samalla tulee treenattua eri lihasryhmiä, notkeutta ja tasapainoa. Plus se on hauskaa ja virkistävää ja ainakin mulla tarjoaa mahdollisuuden päästä takaisin lapsuuden hyviin fiiliksiin. Hyvä liike alleille, jaloille ja vatsalihaksille: laskeudu alas jyrkkää kallion rinnettä niin, että selkäsi on kohti kalliota ja tuet itseäsi käsien lisäksi jaloilla. Kiveltä kivelle tai kannolle hyppiminen vahvistaa koko kroppaa ja parantaa tasapainoa sekä tietysti polttaa sikana kaloreita!

Eilen aamulla halusin taas saada jotain vaihtelua aamutreeniin. Niinpä kävelin eka 10 minuuttia 3,6 kilon medicine ballia ilmaan heitellen ja välillä askelkyykkyjä tehden ja samalla palloa heitelleen. Sitten menin spurttailemaan reiluksi kymmeneksi minuutiksi veljieni motocross-radalle (paljon pieniä "kukkuloita" muutaman sadan neliömetrin alueella). Välillä hyppelin isolle kivelle ja kävelin ja juoksuspurttailin pellon ympäri. Lopulta kävelin vielä vajaat 10 minuuttia samalla tavalla kuin aluksi.

POINTTI: ei ole pakko aina junnata samaa tylsää kävelylenkkiä vaan voi yrittää lisätä tahtia/vastusta/vaihtelua vaihtamalla tahtia (= intervallit), ottamalla apuvälineitä mukaan (myös hyppynaru on ihan ykkönen) ja vaikka menemällä metsään.

2003-05-06T01:10:00.000+03:00

Tuli mieleen kysymys, johon en aluksi löytänyt mistään luotettavasta lähteestä vastausta. Eli KUINKA paljon enemmän lihaskudos painaa kuin rasvakudos (ts. paljonko oikeasti painaa litra/kuutio rasvakudosta tai lihasta)?

--- Tuntia myöhemmin ---

Ehdin jo tossa välillä huhuilla oikeita vastauksia, kun en ekaksi löytänyt googlettamalla mitään, mutta kun keksin oikeat hakusanat: muscle, density ja kg/l, niin johan alkoi löytyä relevanttia infoa:

Eräästä tieteellisestä tutkimuksesta, jossa tutkittiin liikunnan vaikutusta keskivartalolihavuuteen yms.

"For adipose tissue (fat) and skeletal muscle, volume units (L) were converted to mass units (kg) by multiplying the volumes by the assumed constant density for fat (0.92 kg/L) and fat-free skeletal muscle (1.04 kg/L) (32)."

Eli mitäs tästä voi päätellä? 1 litra lihasta painaa 1,04 kg (mutta onko olemassa jotain muuta lihasta kuin "fat-free skeletal muscle"?), 1 litra rasvaa 920 grammaa. Näin ollen 1 kg lihasta on 9,6 dl, 1 kg rasva on 10,9 dl. Näin ollen lihaksen tilavuus olisi 88 % rasvan tilavuudesta.

Ilmeisesti lihaksen tiheys ja sitä kautta paino voi vaihdella henkilöittäin. Sama koskee luustoa, jonka keskitiheys olisi jonkun tahon mukaan 1,8 kg/litra. Punttitreeni ja paljon tärähdyksiä (?) sisältävä aerobinen treeni (vrt. tennis, hyppiminen) tekevät luista vahvempia eli tiheämpiä eli painavampia. Millainen vaikutus luiden tihentymisellä on vaakaan, sitä en tiedä.

No, jos mulla on arviolta 20 kiloa rasvaa kropassani, se tarkoittaa että mun laardit vievät tällä hetkellä noin 21,8 litran edestä tilaa. Hmmm... Pitäisi varmaan pistää 21 litraa vettä johonkin säkkiin, niin ymmärtäisi minkäkokoisesta määrästä on kyse.

Jos mä onnistuisin tuhoamaan 5 kiloa rasvaa ja hankkimaan 5 kiloa lihasta tilalle, mun täsmälleen samanpainoinen kroppani veisi 0,65 l vähemmän tilaa. Hmmmm... Äkkiseltään ei kuulosta paljolta, mutta jos ajattelee, että toi määrä siveltäisiin tasaisesti esim. mun ongelmakohtiin ja otetaan huomioon se, että lihaskudos on "muodokkaampaa" kuin rasvakudos, jota maan vetovoima vetää puoleensa, niin ulkonäöllinen ero ei olekaan niin pieni.

Toisaalta viiden rasvakilon merkitys merkitsee 5,45 litraa pienempää kroppaa, kun taas 5 lihaskilon menetys merkitsee "vain" 4,8 litraa pienempää kroppaa.

No jaa, jos ihan rehellisiä ollaan, niin olen itse kuvitellut lihasmassan ja rasvan tilavuuseroja huomattavasti suuremmiksi. En ole ainoa: eräällä bodaussivulla väitettiin että lihas olisi tilavuudeltaan vain viidesosa lihaksen tilavuudesta. Näin ei kyllä nyt näytä olevan. Nyt olen liian väsynyt miettimään pitää pidemmälle vietyjä johtopäätöksiä tästä aiheesta. Hyvää yötä!

2003-05-01T14:58:00.000+03:00

Voisinkin hieman täsmentää itseäni.

Ensinnäkin, kun puhun riittävästi proteiinia sisältävästä dieetistä, en TODELLAKAAN tarkoita mitään Atkins-henkistä viritystä vaan pelkästään sitä, että kun ihminen alkaa syödä vähemmän kuin kuluttaa (= laihduttaa), hänen proteiinin tarpeensa lisääntyy. Jos ruokavaliossa ei ole tarpeeksi proteiinia, elimistö alkaa syödä itseään -- ts. tuhota lihasmassaa. Elimistö EI pysty tekemään proteiinia rasvasta tai hiilihydraatista. Ravitsemustiede-kirjassa suositellaan laihduttajille vähintään 80 grammaa proteiinia / vrk, mutta muissa tieteellisissä lähteissä on todettu, että vasta 1,5 g proteiinia / painokilo / vrk riittää takaamaan sen, ettei lihasmassaa menetetä liikaa. Käytännössä tämä tarkoittaa useimmilla laihduttajilla, että n. 24-30 % päivittäisestä energiasta tulee proteiinista. Suosittelen kaikille laihduttajille lisäksi riittävää hyvän rasvan saantia (käytännössä muuten vähärasvaisessa ruokavaliossa 2-6 rkl hyviä kasvirasvoja koko kalorimäärästä ja ruokalusikan koosta riippuen) ja hyviä hitaita hiilihydraatteja (täysviljatuotteet yms. kuitupitoiset hiilihydraatin lähteet).

Toisekseen, kun puhun punttitreenistä, en tarkoita että kaikkien pitäisi ryysätä salille. Esim. itse treenaan kotona käsipainoja, levytankoa, jumppapalloa ja noita medicine balleja hyödyntäen. Tärkeintä vastusharjoittelussa (= "punttitreeni") on, että liikkeet ovat niin raskaita, ettei niitä jaksa tehdä yhteenpötköön kuin max. 12-15. Jos jaksat tehdä jotain liikettä yhtenä sarjana enemmän, silloin liikkeeseen pitää saada enemmän vastusta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esim. jos kyykky ilman painoja alkaa tuntua liian helpolta, voit tehdä sen yhdellä jalalla (laita toinen jalka sohvalle antamaan tasapainoa), jos sekin tuntuu helpolta, ota käsipainot käyttöön jne.

Tossa on pari hyvää perusliikettä, jotka ottavat ensisijaisesti alakroppaan ja osin myös keskivartaloon:

Askelkyykky
Taka-askelkyykky
Kyykky

Treeni:

1. Tanssi pari biisiä lempimusaasi tai marssi paikallasi vaikka telkkaria katsoen 5-10 minuuttia.
(2. Venyttele varsinkin jalka- ja pakaralihaksia 15-30 sekuntia.)
3. Tee kutakin liikettä kolme sarjaa (eli 8-12 toistoa peräjälkeen, tauko, 8-12 toistoa peräjälkeen, tauko, 8-12 toistoa peräjälkeen) kummallekin jalalle. Pidä n. minuutin tauko liikkeiden välillä. Jos 12 toistoa tuntuu liian helpolta, ota käsiisi säilykepurkit, limsapullot, painavat kirjat tai syliisi lapsi tai vaikka syliisi painavia esineitä täynnä oleva reppu. Käytä luovaa mielikuvitusta! Käsipainot ovat myös kätevät, samoin medicine ball, joka on n. koripallon kokoinen, mutta muutaman kilon painoinen pallo.
4. Tanssi lopuksi vielä pari biisiä lempimusiikkiasi tai marssi paikallasi vaikka telkkaria katsoen 5-10 minuuttia.
5. Venyttele 15-30 s. jokaista lihasryhmää.

Kokonaisuudessaan tämä ohjelma vie noin 30-45 minuuttia elämästäsi eli esim. Salkkarien, Sinkkuelämän, Kotikadun, Teho-osaston tms. sarjan verran. Voit tehdä treenin katsoen samalla telkkaria, joskin olisi huomattavasti tehokkaampaa, jos liikettä tehdessäsi keskityt ajattelemaan niitä lihaksia, joita treenaat.

Tee tämä pari kolme kertaa viikossa (välissä aina yksi kokonainen päivä). Punttitreenin ei tosiaankaan tarvitse olla varsinkaan alkuun sen ihmeellisempää.

Liian isojen lihasten pelko on turhaa. Ensinnäkin naisten on todella paljon vaikeampaa saada lihasmassaa kuin miesten. Toisekseen lihakset eivät kasva yhdessä yössä, vaan vähitellen, jolloin siinä vaiheessa, kun olet tyytyväinen lihastesi kokoon, voit lopettaa painojen lisäämisen ja pidentää sarjoja. Kolmanneksi: jos kävisi sellainen ihme, että yhtäkkiä huomaisit saaneesi liian isot lihakset (toivot vaan! :-), niistä eroon pääseminen on huomattavasti helpompaa kuin läskistä eroon pääseminen. Vähennä treenaamista ja lisää aerobisen treenin määrää ja voilà! -- lihaksesi ovat taas pienemmät! :-) Tämä johtuu siitä, että lihaksesi uudistuvat jatkuvasti. Jos haluat pitää lihaksesi isoina, sinun pitää syödä jatkuvasti riittävästi uutta proteiinia lihasten rakennusaineeksi ja lisäksi tarjota riittävästi vastusta lihaksillesi, että ne tajuavat pysyä isoina.

Huomaa, että lihaksesi ovat yhtä fiksut kuin rasvavarastosi. Jos et rasita niitä, ne ajattelevat: "ahaa, meitä ei tarvita, voidaan pienentyä". Jos rasitat niitä, ne ajattelevat: "pakko kasvaa, että jatkossa näiden taakkojen kantaminen ei olisi niin raskasta". Samalla tavalla jos elimistösi saa riittävästi muttei liikaa ruokaa, rasvavarastosi ajattelevat "jaaha, näyttää siltä että ruokaa tulee riittävästi, voidaan tuhota varastot". Jos syöt liian vähän, rasvavarastosi menevät paniikkitilaan: "apua, nälänhätä uhkaa, säästömoodi päälle, että tullaan näillä vähillä varastoilla toimeen mahdollisimman pitkään". (No joo joo, oikeastihan elimistösi ei ajattele mitään, mutta tajusit varmasti pointtini. :-)

Ja vielä tosta tahtomisesta. Yleensä elämässä joutuu aina priorisoimaan. Joissain elämäntilanteissa joutuu priorisoimaan enemmän kuin toisissa. Jos elämä on kovin kiireistä esim. ylitöiden, lasten yms. takia, on selvää, ettei säännöllinen liikunnanharrastaminen ole samanlainen itsestäänselvyys kuin jos saa itse määrätä työaikansa eikä joudu pitämään huolta lapsista. Tällöin joutuu käyttämään enemmän luovaa mielikuvitusta, mikäli edelleen oikeasti haluaa saada kropan todella hyvään kuntoon. Jos ei ole valmis priorisoimaan ja järjestelemään elämäänsä hyväksyy sen, että tässä elämäntilanteessa ei ole mahdollista saada ihan niin hyvää kroppaa, kuin haluaisi, mutta että normaalipainoonkin pääseminenkin riittää -- ja että tämäkään elämäntilanne ei kestä ikuisesti -- lapset kasvavat, työpaineet yleensä hellittävät jossain vaiheessa (viimeistään eläkeiässä) jne.

Olen siis sitä mieltä, että aina ei voi eikä jaksa tehdä kaikkea. Välillä on pakko jättää jotain tekemättä. Ja se on täysin OKEI! Uskon, että kaikelle on aikansa ja paikkansa. Toisaalta uskon, että jos ei voi tehdä jotain täydellisesti tai tehdä kaikkea, voi silti tehdä jotain, eikä esim. ajatella "okei, koska en nyt ehdi vetää läpi täydellistä elämäntaparemonttia, oikeine ruokavalioineen, punttitreeneineen ja aerobisine treeneineen, en tee mitään", vaan voi ajatella "okei, en nyt ehdi vetää läpi täydellistä elämäntaparemonttia, mutta voin hieman petrata ruokavaliotani, tehdä telkkarin edessä askelkyykkyjä ja aamuisin tanssia pari biisiä lapseni kanssa". Kun sitten vihdoin elämäntilanne helpottaa niin, että voit keskittyä itseesi täysillä, voit huomata, että ottamalla pieniä askelia ja tekemällä pieniä muutoksia, oletkin itseasiassa vuosien aikana tehnyt melkein koko remontin. Ero tällaisella lähestymistavalla kertarysäysremonttiin on aika -- jos pystyy panostamaan kerralla kaiken, saa nopeampia tuloksia, mutta toisaalta hitaampi lähestymistapa voi tuottaa pysyvämpiä tuloksia, kun asia opitaan asia kerrallaan.

Lopuksi haluan muistuttaa, että mikäli olet perfektionisti ja/tai liian kiltti tyttö, joka jatkuvasti huomaa tekevänsä enemmän kuin muut ja yrittävänsä enemmän kuin muut, nyt voisi olla hyvä hetki miettiä, olisiko sittenkin järkevämpää opetella hieman rentoutumaan ja toisaalta sanomaan ei. Täydellisyyteen pyrkimisessä on omat hyvät puolensa, mutta silloin kun siitä seuraa pelkkää turhautumista, uupumista ja masennusta, kun ei onnistukaan saavuttamaan täydellisyyttä (koska kukaan ei voi sitä koskaan saavuttaa), silloin hyvä asia kääntyy itseään vastaan. On mahdollista, että tämä on viimeinen elämämme. Haluatko oikeasti viettää sen murehtimalla niitä asioita jotka ovat jääneet tekemättä tai joita et onnistunut tekemään täydellisesti ja tuntien syyllisyyttä kaikesta mahdollisesta, minkä kuvittelet että sinun olisi pitänyt tehdä, vai opetteletko mieluummin nauttimaan jokaisesta onnistumisesta ja tekemään asioita, joita oikeasti haluat tehdä? Kannattaa myös huomata, ettet voi elää kenekään muun elämää -- eikä kukaan muu voi elää sinun elämääsi.

2003-05-01T02:07:00.000+03:00

Lueskelin tuossa sivusilmällä elokuvaa katsoessa sellaisiakin keskusteluryhmiä, joihin en itse osallistu syystä tai toisesta. Verkkoklinikan keskusteluryhmässä on ollut kovasti juttua PCO:sta eli monirakkulaisesta munasarjasta (?). Googlettamalla löytyi viisi vuotta vanha, mutta harvinaisen selkeä artikkeli aiheesta. Juttu sai mut miettimään, että PCO-naisten jos kenen kannattaisi harrastaa punttitreeniä -- jos niillä on liikaa testosteronia, ne saavat helpommin lihaksia --> lihakset auttavat painonhallinnassa ja laihduttamisessa. Tästä oireyhtymästä en tietääkseni itse kärsi, onneksi. Ilmeisesti kuitenkin laihdutus on kaikkein tehokkain "hoitomuoto" PCO-oireyhtymään. Ko. oireyhtymään liittyvä insuliiniresistenssi tarkoittaa käytännössä sitä, että nopeat hiilihydraatit eli vaalea leivän ja sokerin syöntiä pitää erityisesti rajoittaa ja että lisäkeannokset (riisi, pasta, peruna) kannattaa pitää oikeasti pieninä. Siinä mielessä Paikkarien "syö niin paljon aterialla perunaa kuin jaksat" -suositus on huono, että peruna on nopea hiilihydraatti. Parissa pienehkössä perunassa ei vielä ole ihan kauheasti hiilihydraattia, joten ne voi syödä huoletta, mutta 3-4 keskikokoista perunaa alkaa olla jo ehdottomasti liikaa insuliiniresitenssistä kärsivälle -- varsinkin jos aterialla ei tule muuten nauttineeksi reilusti proteiinia (lihaa, kalaa, kanaa jne.) ja/tai rasvaa, jotka hidastavat hiilihydraattien imeytymistä. Ts. jos kärsit insuliiniresistenssistä ja tapanasi on syödä paljon perunoita yhdellä kertaa tavallisen lihakastikkeen kanssa, voi olla että tämä näennäisterveellinen ateria itseasiassa on suorastaan epäterveellinen sinulle.

Välillä kuulee väitteitä, että suomalaiset söisivät lautasmallin mukaan. Muuten hyvä, mutta olen nyt taas vaihteeksi vieraillut kouluissa ja ns. työpaikkaruokaloissa (joista yksi oli sairaalan pitämä lääkärien yms. tahojen ruokala). Tarjolla oleva ruoka oli poikkeuksetta erittäin hiilihydraattipitoista -- proteiinilähteitä oli todella niukasti (esim. pastakastikkeessa oli vain kinkunpala siellä, toinen täällä). Aijaijai. Yritä sitten syödä siinä oikean lautasmallin mukaan (1/4 osa proteiinia, 1/4 lisäkehiilihydraattia, 2/4 kasviksia), kun proteiinia ei parhaalla tahdollakaan saa tarjolla olevista ruoista edes puolia siitä mitä pitäisi. Sellainen kastike, jossa "sattumia" on hyvin harvassa on oikeasti ravintoarvoltaan yhtä tyhjän kanssa.

Välillä kuulee väitteitä, että suomalaisten lihomisessa olisi jotain ihmeellistä -- onhan tilastojen mukaan esim. rasvan käyttö vähentynyt. Olen vuosikausia harrastanut ihmisten ostosten bongaamista ja yrittänyt kuvitella ostosten perusteella millaista elämää kukakin elää. Esim. millaista elämää elää vanhempi setä, joka ostaa piimää, ruisleipää ja tupakkaa? Entä tyylikkäästi pukeutunut nainen, jonka ostoskärryistä löytyy aurinkokuivattuja tomaatteja, ciabatta-leipää, kalliita erikoisjuustoja jne.? Siis pieni ajatusleikki, jonka oikeutan itselleni sillä perusteella, että ammatissani tarvitsen tällaisia pieniä yksityiskohtia ja tapoja kertoa ihmisten elämästä. No, yksi johdonmukainen havainto, jonka olen vuosien varrella tehnyt on se, että ylipainoisten ihmisten ostoskoreissa lähes poikkeuksetta näkyy syy heidän ylipainoisuuteensa -- varsinkin silloin, kun kumpikin pariskunnasta on lihava. Toki kohdalle voi sattua myös ihmisiä, jotka esim. ovat juuri aloittaneet laihdutuskuurin, mutta kumma kyllä, heitä osuu kohdalle yllättävän vähän. Toisaalta, kyllä laihempienkin ihmisten ostoskoreista voi löytyä samoja epäterveellisiä tuotteita kuin lihavien, mutta ehkä he eivät sitten syö niitä niin paljon tai liikkuvat vastaavasti enemmän, etteivät ole lihoneet. POINTTI: tilastot kertovat vain keskiarvon, eivät sitä, mitä yksittäiset ihmiset syövät ja miten heidän ruokavalionsa vaikuttaa heidän painoonsa/kuntoonsa. Vaikka tilastollisesti suomalaiset näyttäisivät syövän vähemmän rasvaa kuin ennen, ylipainoiset syövät silti edelleen niin paljon että ovat lihoneet/lihoavat/eivät laihdu. Ja kyllä, silloin kun itse olen ollut lihomaan päin, niin paljon useammin ostokoristani on löytynyt suklaalevy, pullaa, pekonia, täysrasvaista sinihomejuustoa jne.

Patrik Borg on heittänyt hyvän läpän: jokaisella laihduttajalla tulee laihduttaessa vastaan ongelmia -- onnistujat ovat niitä, jotka pystyvät ratkaisemaan nämä ongelmat. Amerikkalaiset sanovat: "if there's a will, there's a way", eli jos on tahtoa, on tie [onnistumiseen]. Jos haluat oikeasti laihtua, löydät ratkaisut ongelmiisi. Tsemppiä!

2003-04-28T23:55:00.000+03:00

No, nyt moni on pyytänyt ruokapäiväkirjojani nähtäväksi, että perustin uuden blogin niitä varten. Se on osoitteessa: http://kutri.blogspot.com/safkat/ ja aukeaa jostain syystä järkyttävän hitaasti ainakin tänä iltana.

2003-04-27T15:20:00.000+03:00

Ai niin ja vielä semmonen juttu, että toi sivuillani oleva "Naisten rasvaprosenttimittari" antaa aika erilaisia lukemia kuin toi "Yleinen rasvaprosenttimittari", varsinkin niille, joilla on vielä ylipainoa. Koska se yleinen mittari laskee rasvaprosentin lääkärien käyttämällä kaavalla ja se Naisten rasvaprosenttimittarin kaava on vain joku netistä löytynyt, veikkaan että yleinen rasvaprosenttimittari on lähempänä totuutta. Sen sijaan miesten rasvaprosenttimittari saattaa olla miesten kohdalla rehellisempi. Naistenhan EI siis kannata laskea sillä rasvaprosenttiaan.

No, joka tapauksessa noi mittarien lukemat ovat parhaimmillaankin vain suuntaa-antavia ja lähinnä huviksi tarkoitettuja (= ei kauhean vakavasti otettavia).

2003-04-27T14:24:00.000+03:00

Äääh,

nyt alkaa mennä hermo tietokoneisiin -- kirjoitin äsken pitkän sepustuksen ja kun lähdin etsimään lisäinfoa, Netscape tilttasi ja koko testi tuhoutui. Tässä ohessa yritän fiksata omaa konettani, joka pimahti toissailtana. Näyttää siltä, että saan sen koko ajan vain sekavampaan kuntoon. "Jee". No, onneksi on kaikki tärkeä turvakopioina, ei vain jaksaisi alustaa koko kovalevyä uudestaan (= ongelma on käyttöjärjestelmässä, joka tilttasi sähkökatkosten takia).

Mitäs kaikkea mä kirjoitinkaan?

Niin no, kun (JOS?) saan ton koneeni taas kondikseen, laitan päivitykset viime ja toissaviikolta. Tosin viimeviikolta mulla ei ole tarkkoja ravintotietoja, kun en niitä jaksanut (taudin aikana ja muutenkaan) laskea. En kuitenkaan syönyt eilistä lukuunottamatta yhtenäkään päivänä yli 2000 kcalia (eilen ehkä just ja just 2500 kcalia) eikä painokaan ole merkittävästi noussut). Tänään olen palannut jo ruotuun ja huomenna olisi tarkoitus aloittaa Toukokuun tiukka rutistus -- vähän vähemmän kaloreita ja hiilareita, lisää liikuntaa ja proteiinia. Siitä lisää kunnon suunnitelmassa -- edelleen olettaen että saan ton koneen järkiinsä.

Tässä kai tärkeimmät tältä erää? Ai niin, paitsi että jenkkien Fitness-lehti pääsi just mun mustalle listalle. Jos näette sen kaupassa, tsekatkaa sivun 125 malli. YÄÄÄÄÄH! Siis aivan hirvittävät anorektikkohenkiset käsivarren (= kyynärpää paksumpi kuin käsivarsi) -- muutenkin laiha kuin mikä, mutta vatsalihaksia ei näy. En voi sille mitään, mutta tollainen malli ns. Fitness-lehdessä saa mut näkemään punaista. No, ton julkaisija onkin yleiskustantaja, ei fitnessiin ja kehonrakennukseen erikoistunut kustantaja (kuten esim. Shapella). Jennifer Lopezilla on muuten hyvät käsivarret, tai oli ainakin eilen katsomassani Angel Eyesissa -- ok, lihaserottuvuus olisi ehkä voinut olla parempikin, mutta mimmillä on oikeasti habaa! Respect! :-) Ja haluan edelleen huomauttaa, että onhan se Jenniferin pylly aika iso, mutta on se kyllä kiinteä ja pyöreäkin! Muoto on mun nähdäkseni varsin lattari-henkinen. Vielä pyöreämpi pylly on muuten Maribel Verdú:lla, "Ja äitäs kanssa" -leffan pääosan esittäjällä.

2003-04-23T22:08:00.000+03:00

Jälleen esimerkki annoskokojen kasvamisesta -- telkkarissa mainostettiin BigBig Macejä. Kävinpä huvikseni tsekkaamassa ton uutuuden ravintotiedot ja tsekkasin sit samalla muidenkin vastaavien tuotteiden tiedot:

H= Hesburger
M = McDonalds
C = Carrols

pr = proteiinia
hh = hiilihydraattia
rs = rasvaa

H Megahampurilainen: 1096 kcal, 44 g pr, 55 g hh, 76 g rs
M BigBigMac: 730 kcal, 40 g pr, 59 g hh, 36 rs

C Clubburger: 659 kcal, 34 g pr, 46 g hh, 37 g rs
H Kerroshampurilainen 658 kcal, 27 g pr, 30 g hh, 41 g rs
M BigMac: 530 kcal, 28 g pr, 44 g hh, 27 g rs
H Kevyt kerroshampurilainen: 447 kcal, 27 g pr, 30 g hh, 18 g rs

M Quarter Pounder 530 kcal, 32 g pr, 36 g hh, 29 g rs

H kanahampurilainen 664 kcal, 20 g pr, 46 g hh, 44 g rs
M Chicken Premier: 515 kcal, 33 g pr, 43 g hh, 22 g rs
C kanahampurilainen, 500 kcal, 27 g pr, 42 g hh, 24 g rs
H Kevyt kanahampurilainen 489 kcal, 20 g pr, 46 g hh, 25 g rs
M McChicken: 440 kcal, 20 g pr, 39 g hh, 23 g rs

Eli mitä tästä opimme? Ehkä vähän yllättäen McDonald's on kautta linjan "kevyempi" vaihtoehto kuin Hese (joka nykyään myy noita Carrolsin tuotteita). Erityisesti pistää silmään, että Mäkin tavallinen kanahampurilainen on kevyempi vaihtoehto kuin Hesen kevyt kanahampurilainen. Sen sijaan Hesen kevyt kerroshampurilainen on ehdottomasti kevyin kerroshampurilaisvaihtoehto, mitä on tarjolla. Lisäksi yksi jännä "löytö" on se, että jos haluaa "törsätä" 530 kcalia hampurilaiseen ja pysyä mahdollisimman pitkään aterian jälkeen kylläisenä, silloin McDonald'sin Quarter Pounder on parempi vaihtoehto kuin saman puljun BigMac (= enemmän proteiinia ja rasvaa, vähemmän nopeita hiilareita).

Mahatauti on onnellisesti ohi, vaikkakin vielä tänään on ollut hutera olo. Olin koko päivän kaupungissa duunissa ENKÄ jaksa nyt alkaa vääntää noita taulukoita viime viikosta. Sooooriiii. Tänä aamuna paino oli muuten kornit 68,2 kg. No, en juhli, kun tiedän sen nousevan kun pääsen taas liikkumaan ja syömään normaalisti.

Sekin on mielenkiintoista, että tänäänkään, kun ruoka ei ole juuri maittanut, juuri rasvaiset ja proteiinipitoiset ruoat ovat tuntuneet ällöimmältä vaihtoehdolta ja hiilaripitoiset kaikkein houkuttelevimmilta. Tai no, maitotuotteet kuten vähärasvainen jugurtti menevät kyllä alas. Lisäksi vatsaan ei meinaa mahtua juuri mitään, kun jo tulee täysi olo.

En ole jaksanut laskea kaloreita tänäänkään, mutta arviolta ne jäivät sellaiseen 1000-1500 kcaliin. Huomenna toivottavasti olo on sen verran parempi, että pääsisin jo lenkille. Tosissaan varmaan pääsen palaamaan ruokavalioon vasta lauantaina -- silloin ajattelin aloittaa sen hieman (mutta vain hieman :-) tiukemman kuukauden kuurin.

2003-04-22T23:27:00.000+03:00

Sarjassamme asioita, joita aidosti inhoan: sairastaminen.

Olipas harvinaisen hirveä mahatauti. Kauhean paljon ei tullut mitään ulos (ts. ei tarvinnut ihan koko ajan olla vessassa), mutta vatsakrampit olivat ihan omaa luokkaansa. Kuvitelkaa maailman kauhein krapula potenssiin kymmenen. Toisaalta on mielenkiintoista huomata, miten joku kipu voi olla niin kokonaisvaltaista, että se sulkee kaikki muut aistit ja myös ajattelun tavallaan pois.

Sekin oli mielenkiintoista, että lopuksi peräsuolesta tuli käytännössä vain nestettä ulos. Siis ihan kuin juomani vesi olisi valunut suoraan suolistoni läpi imeytymättä matkalla mihinkään. Eipähän tarvitse mennä suolihuuhteluun... :-)

No nyt on olo jo parempi, vaikka päivällä oli pari hetkeä, jolloin aloin epäillä etten selviäisi hengissä... :-) Tosin nyt teen mieheni hulluksi pierunhajuisilla röyhtäyksillä ja vatsa pitää todella mielenkiintoista murinaa...

Ruoka ei ole maittanut (= en ole kokenut näläntunnetta vatsakrampeiltani), joten päivittäiset kalorimäärät ovat jääneet parina päivänä ehkä noin 500-1000 kcaliin -- en ole jaksanut laskea -- ja valtaosa niistä on Jaffa originaalin sokerista saatuja hiilareita. En kyllä ole kauheasti kuluttanutkaan sängyn pohjalla maatessani (tai no, periaatteessa kulutan 1500 kcalia vaikka vain makaisin liikkumatta).

Toivottavasti huomenna olen taas niin kunnossa, että voisin treenata. Sää on ollut niin ihana, että on ottanut todella lujaa päähän maata sängyssä (kun ei ole oikein voinut edes istua, kävelystä tai juoksusta puhumattakaan).

Jees, nyt olen niin puhki, etten jaksa tehdä mitään yhtään monimutkaisempaa, niinpä varmaan isken noi viime viikon päivitykset tonne vasta huomenna. Sängyssä maatessani ehdin pohtia sen verran, että ajattelin vetää toukokuun alkuperäisen suunnitelman mukaisesti hiukan tiukemmalla dieetillä. Käytännössä tämä tarkoittaisi 1700 kcalia (huuh, huikea 100 kcalin miinus! :-) ja kahta aerobista päivässä -- yhtä puolen tunnin aamuaerobista (jonka siis olen tehnyt viime aikoina muutenkin) ja illalla sit toista 15-60 minuutin aerobista (tehot aion säätää treenin pituuden mukaan eli pidempi treeni iisimmin ja päinvastoin). Tämä siis salitreenien lisäksi. Katsotaan josko olisin niin reipas, että laittaisin jopa jotain ruokapäiväkirjoja tolta ajalta. No, en lupaa mitään.

Niin joo, päivän teemaan liittyen: Gastrolabin sivut joilta en kylläkään löytänyt selitystä sille, mitä sellaista tollainen viruksen aiheuttama mahatauti itseasiassa tekee mun suolistossa, että maha tulee niin järkyttävän kipeäksi. Ts. tekeekö se suolen sisäpinnan jotenkin erilaiseksi ja miten se saa mun vatsani kramppaamaan. Vastauksia viisaammilta mielihyvin vastaanotetaan! :-) Mutta tuolla Gastrolabin sivuilla oli ainakin sellainen kuvamatka halki suoliston. Kiintoisan näköistä.

2003-04-21T18:23:00.000+03:00

Olen sen verran kovassa mahataudissa, että huonovointisuudeltani en jaksa juuri mitään tön pidempää kirjoittaa --> projektipäivitys tulee joskus myöhemmin. Viime viikko ei mennyt ihan putkeen, mutta olen ajatellut ottaa siitä(kin) opikseni. Mutta aiheesta enemmän myöhemmin.

2003-04-12T11:55:00.000+03:00

Päivitin just radikaalisti tota Paino-artikkelia eli jos olet käynyt lukemassa sen edellisyön tai tämän aamun aikana, suosittelen, että käyt lukemassa lisäykset! :-)

2003-04-12T01:59:00.000+03:00

Ai niin -- monelle näyttää edelleen tuottavan hämminkiä noi eri laskurien antamat kalorilukemat (pitäisköhän tästä aiheesta kirjoittaa seuraava juttu).

Ei, ne eivät kaikki valehtele, vaan laskevat erilaisia kulutuksia hieman erilaisilla kaavoilla.

Perusaineenvaihdunta eli lepokulutus = paljonko kulutat pelkästään hengissä pysymiseen eli jos makaisit koko päivän liikkumatta (ja ajattelematta) sängyssä
Peruskulutus = paljonko kulutat päivän aikana normaaliaskareissa ilman ekstraliikuntaa (perusaineenvaihdunta + syöminen, juominen, työnteko, siivoaminen, jne.)
Kokonaiskulutus = paljonko kulutat päivän aikana kaikenkaikkiaan (peruskulutus + ekstraliikunta)

Otetaanpa nyt esimerkiksi sitten minun tietoni eri laskureilla:

28-vuotias nainen, 173 cm, 70 kg, päivittäin aktiivinen

Kutri.netin laskuri

Perusaineenvaihdunta eli lepokulutus: 1517 kcal
Peruskulutus: 1983 kcal

Fitness-lehden perusaineenvaihduntalaskuri
Perusaineenvaihdunta eli lepokulutus: 1525 kcal

Sydänliiton laskuri

Kokonaiskulutus (jos laitat vapaa-ajan aktiivisuudeksi muuta kuin "ei lainkaan aktiivinen" = laskee jo oletetut ekstraliikuntakalorit mukaan): 2592 kcal
Peruskulutus (jos laitat vapaa-ajan aktiivisuudeksi "ei lainkaan aktiivinen" = ei laske oletettuja ekstraliikuntakaloreita mukaan): 1982 kcal

Energynetin energiantarvelaskuri

Kokonaiskulutus (jos laitat vapaa-ajan aktiivisuudeksi MUUTA kuin "1 hyvin matala" = laskee jo oletetut ekstraliikuntakalorit mukaan): 2898 kcal
Peruskulutus (jos laitat vapaa-ajan aktiivisuudeksi "1 hyvin matala" = ei laske oletettuja ekstraliikuntakaloreita mukaan): 2254 kcal

Energynetin kokonaisenergiankulutus laskuri, joka kysyy kuinka monta minuuttia olet harrastanut edellispäivän aikana minkäkinlaista liikuntaa.

Kokonaiskulutus (edellispäivän liikuntatietojeni mukaan): 2221 kcal

----

Noista laskureista siis ainoa, jonka tulos todella poikkesi muista oli Energynetin energiantarvelaskuri. Muut laskurit olivat kutakuinkin linjassa keskenään.

Kannattaa huomata, että aina kun laskurissa kysytään päivittäisen aktiivisuutesi määrää, silloin laskuri antaa tulokseksi joko peruskulutuksesi (ei ekstraliikuntaa, yleensä vaatii, että määrittelet vapaa-ajan aktiivisuutesi minimiin) tai kokonaiskulutuksesi (sisältää myös ekstraliikunnan). Jos laskuri kysyy vain ikääsi, sukupuoltasi ja painoasi (ja joissain tapauksissa myös pituuttasi), se laskee perusaineenvaihduntasi eli lepokulutuksesi.

Sen perusteella, mitä olen nyt saanut ruokavaliotani, liikuntakalorikulutustani ja painoani seuraamalla selville on se, että normaalisti, niinä päivinä kun teen puoli tuntia aamuaerobista kulutukseni menevät about seuraavasti:

Perusaineenvaihdunta eli lepokulutus: n. 1500 kcalia
Peruskulutus (ilman ekstraliikuntaa siis): n. 2000 kcalia
Liikuntakalorit: n. 200 kcalia (perusaineenvaihdunnan osuus vähennetty)
Kokonaiskulutus (peruskulutus + liikunta): n. 2200 kcalia

Ja sama vielä varmuuden vuoksi taulukossa:

	Perusaineen- vaihdunta eli lepokulutus	Peruskulutus (ei ekstraliikuntaa)	Kokonais- kulutus
"Todellisuus"	n. 1500 kcal	n. 2000 kcal	n. 2200-2500 kcal (liikuntamäärästä riippuen)
Kutri.net	1517 kcal	1983 kcal	--
Fitness-lehti	1525 kcal	--	--
Sydänliitto, vapaa-ajan aktiivisuus; "ei lainkaan aktiivinen"	--	1982 kcal	--
Sydänliitto, vapaa-ajan aktiivisuus: "päivittäin aktiivinen"	--	--	2592 kcal
Energynet, Energiantarvelaskuri, Aktiivisuusluokka 1 hyvin matala	--	2254 kcal (= ihmeen korkea)	--
Energynet, Energiantarvelaskuri, Aktiivisuusluokka 3 kohtuullisen korkea	--	--	2898 kcal (= ihmeen korkea)
Energynet, kokonaisenergian- kulutuslaskuri	--	--	2221 kcal

Tulikohan nyt selväksi? :-)

2003-04-12T01:33:00.000+03:00

Kuten joku teistä jo ehkä huomasi, sivujani on taas päivitetty. Vaaka-addikteille ja painohysteerikoille omistettu juttu Eroon vaa'an vallasta sisältää useita esimerkkejä siitä, miksei vaaka kerro koko (tai usein edes osa-)totuutta.

Lisäksi laitoin tonne punttitreeni-juttuun yleisön pyynnöstä kuvauksen nykyisestä punttitreeniohjelmastani.

Pirtelöreseptejäkin olen kirjannut, mutten ehtinyt saada vielä niitä tänne nettiin, mutta nimimerkki Pyllerön blogistani "löytämä" ja vieraskirjaani kirjaama perusresepti on tosiaan edelleen se, mitä käytän. Käyttämääni halpaa ja maustamatonta Fastin Whey 3 -heraa saa mm. Prismoista ja Ikivireä -kaupoista (myydään valkoisessa paperipussissa, jossa on sini-musta-etiketti). Ei, noi Fastin herat eivät ole välttämättä kaikkein "hienoimpia" ja kyllä, olen kuullut niistä kaikenlaisia kaupunkitarinoita, mutta tällaiselle tavalliselle ei-vielä-niin-tosissaan-bodaavalle, ne kelpaavat ihan hyvin lisäproteiiniksi. Lisäksi käytän vaniljanmakuisiin pirtelöihin Twinlabin muovipurkeissa myytävää Triple Whey Fuel (tms.?) -heraa (saa myös Ikivireä-kaupoista yms. paikoista).

Jees, nyt nukkumaan, että saisi huomenna matalat vaakalukemat hyvinnukutun yön jälkeen... ;-D

2003-04-08T23:49:00.000+03:00

Katsoin just Neloselta "Karkkimaahan kadonneet" -dokkarin, jossa oli erittäin paljon hyviä pointteja ja hyvää asiaa. Ohjelma sai kuitenkin mut ajattelemaan uudestaan asioita, joita aiemmin tällä viikolla tullut Voimala sai ajattelemaan.

Miksi missään ei todeta, että jos syöt terveellisesti (KTL:n ja terveysjärjestöjen suositusten mukaan) ja riittävästi (= kulutuksesi verran) ja harrastat liikuntaa suositellut 0,5-1 h / päivä ja suosit arkiaktiivisuutta, silloin myös kroppasi on hyvässä kunnossa? Ts. jos pidät elimistöstäsi mahdollisimman hyvää huolta, se paitsi toimii hyvin (= särkee mahdollisimman vähän, ei sairastele, on pirteä ja elinvoimainen), myös näyttää hyvältä.

Tällä ajan nyt takaa sitä, että noita ohjelmia katsoessa median suhde ruokaan ja ulkonäköön tuntuu edustavan kahta ääripäätä:
1) Ole mahdollisimman laiha, laihduta, kieltäydy herkuista, kiduta itseäsi.
2) Palkitse ja hemmottele itseäsi ja lähimmäisiäsi (jatkuvasti ja jopa ilman syytä) herkuilla, ja kapinoi nykyistä naisihannetta vastaan hyväksymällä kaikki läskisi.

(Kyllä, nämä olivat kumpikin äärimmäisiä kärjistyksiä.)

Miksei kukaan mainosta kultaista keskitietä? Sitä, että elämä kandee jakaa arkeen ja juhlaan? Sitä, että aikuisillakin olisi karkkipäivä (kun kerran lapsillakin on)? Sitä, että kannattaa syödä tarpeeksi, liikkua sopivasti ja hemmotella elimistöään terveellisellä ruoalla? Sitä, että on ihan okei VÄLILLÄ hemmotella myös mieltään herkuilla, kuitenkin kohtuuden rajoissa? Sitä, että jos joka päivä on yhtä mässäysjuhlaa, silloin se ei tunnu juhlalta, vaan muuttuu arjeksi? Sitä, että jos arkena elämä on vähän kurinalaisempaa, juhla tuntuu juhlavammalta?

No, rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että välillä lehdissä näkee jopa tällaisia juttuja, mutta kummasti ne hukkuvat teini-ikäisten anorektisen laihojen mallien kuvien, suklaaherkkuohjeiden ja "täydellisten supernaisten" haastattelujen väliin. Miksi mediassa sitten haetaan ääri-ilmiöitä? Meidän takiamme. Tuossa tämänpäiväisessä ohjelmassakin lehtikustantaja totesi, että parhaiten myyviä lehtiä olivat sellaiset, joissa oli itsensä anorektisen laihaksi laihduttanut Portia de Rossi tai itsensä hieman tuhdimpaan kuntoon päästänyt Mel C kannessa.

Kyllä, me, yleisö, haluamme sirkushuveja, spektaakkelia, ihmetapahtumia... Kuten lehtikustantaja sanoi ohjelmassa: "jos käytämme normaalipainoisia malleja, saamme valituksia alan ihmisiltä ja lukijoilta". Vanha käsikirjoittajien sääntö on: "push it to the extreme". Mitä äärimmäisempi tapahtuma, sitä viihteellisempi se on. Siksi lööpeissä ei lue koskaan "Liisa Virtanen elää tavallisen mukavaa elämää."

Money makes the world go around -- ja me voimme olla varmoja, että media ei tule muuttamaan myyvää linjaansa. Mitä me voimme sitten tehdä? Voimme yrittää ignoroida median tarjoamia naiskuvia ja suhtautua niihin sellaisena kuin ne ovat -- viihteenä, jolla ei ole juurikaan tekemistä todellisuuden kanssa. Lehtien kuvat on käsitelty kuvankäsittelyohjelmilla kauniimmiksi ja täydellisemmiksi, monet mallit pysyvät hoikkana todella epäterveellisillä ruokavalioilla ja joskus jopa huumausaineilla, lehtiartikkeleissa kerrotaan reippaasti kaunisteltu kuva "supernaisista" (ts. jätetään puhumatta heidän peloistaan, heikkouksistaan jne.) jne. Miksemme siis suhtautuisi näihin juttuihin samalla tavalla kuin suhtaudumme vaikkapa X-files-televisiosarjaan? Toinen vaihtoehto on olla lukematta lehtiä ja katsomatta televisiota. Kolmas vaihtoehto on siirtyä lukemaan sellaisia lehtiä, joiden mallit eivät ole langanlaihoja (esim. hieman aikuisemmille naisille suunnattu Madame on mielestäni hyvä vaihtoehto -- sporttisemmille suosittelen Muscle & Fitness Hersiä). Neljäs vaihtoehto on yrittää kehittää itsetuntoa niin, että ulkopuoliset paineet eivät tunnu missään. Joo, jokainen näistä vaihtoehdoista on helpommin sanottu kuin tehty, mutta silti houkuttelevampaa kuin koko elämän ajan itsensä huonoksi tunteminen.

2003-04-07T13:33:00.000+03:00

Jees, ja jotta asiat olisivat oikeassa mittakaavassa, laitoin tonne nyt sitten jo jotain ennen- ja jälkeen kuvia.

2003-04-06T03:59:00.001+03:00

Lumen ja jään halki kohti kotia ajelevaa miestä odotellessa, ehdin lukea Outi Alanteen Neiti N -kirjan ja pohdiskella sitä, miten kivaa elämä nykyään on ja miten paljon kivemmaksi se tuntuu koko ajan vain muuttuvan. Sinänsä hassua, kun tietää miten masentunut, onneton ja/tai tyytymätön sitä on kerran jos toisenkin elämässään ehtinyt olla... :-) [Jos elämä olisi elokuvaa, tätä kirjoittaessani mieheni ajaisi kolarin, mutta onneksi elämä on elokuvia ihmeellisempää ja näin ei käy *manaa pahan pois* :-) ].

Viikonlopun iltapäivälehdessä (en muista kummassa, kun selasin ne äkkiä äidin autossa läpi) kyseltiin julkkisnaisilta, ovatko he tyytyväisiä kroppaansa. Joku vastasi jotain tyyliin "kukaan nainen ei voi olla koskaan tyytyväinen kroppaansa -- joka muuta väittää valehtelee". Itse en ole samaa mieltä. Uskon, että on mahdollista olla tilassa, jossa aidosti pitää kropastaan. Alan nimittäin itse muistuttaa epäilyttävästi sitä Fazerin I love -tuoteperheen mainosta, jossa keski-ikäinen, ei-langan-laiha tai ei-mallikroppainen nainen katselee itseään kokovartalopeilistä joka kulmasta ja lopuksi toteaa tyytyväisenä hymyillen "aika kiva". OK, alakropassa on vielä ylimääräistä rasvaa tuhottavana, mutta sieltä alta paljastuvat upeat muodot alkavat tulla esiin. Olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen erittäin moneen elämänalueeseeni. Esim. nykyiseen parisuhteeseeni olen ollut täydellisen tyytyväinen jo toista vuotta ja sitä ennen olin siihen erittäin tyytyväinen (täydelliseen tyytyväisyyteen pääsin vasta kun pääsin omista traumoista eroon). Yksi avain omasta vartalosta pitämiseen on oman ideaalikroppakäsityksen muuttaminen. On selvää, että tästä vartalosta ei siroa ja gasellimaista saa ilman luukirurgiaa ja samaa tarvittaisiin myös reisi/selkä -pituussuhteiden muuttamiseen. Sen sijaan että yhä vieläkin itkisin langanlaihoja valokuvamalleja katsoessani sitä, etten voi saada sellaista kroppaa, olen etsinyt itselleni uusia, realistisempia ja myös terveempiä esikuvia. Näyttää siltä (jo ihan sisarusteni perusteella), että pystyn saamaan lihasmassaa. Miksi en siis tavoittelisi lihaksikasta, sopusuhtaista ja toimivaa vartaloa, jos se kerran on tavoitettavissani? No, rehellisyyden nimissä ihanteidenmuutosprosessi ei minun kohdalla mennyt niin, että jonain aamuna olisin herännyt ja todennut ihanteitteni vaativan päivitystä, vaan niin, että mieheni toi kotiin Muscle & Fitness -lehtiä ja myöhemmin aloin itse ostaa Muscle & Fitness Hers -lehtiä ja niitä lukiessani tulin vähitellen aivopestyksi pitämään luonnollisen lihaksikasta naisvartaloa kauniina ja pelkkää luuta ja nahkaa olevaa vartaloa rumana. Anyway, koko tämän pitkän vuodatuksen pointti on se, että uskon, että jonain päivänä olen täysin tyytyväinen kroppaani. Sitten sitä pitää vain ylläpitää... :-)

Toinen iloinen ja positiivinen havainto on se, että kun olen alkanut hahmottaa ruokavaliota kokonaisuutena, enkä vain tuijota sitä, miten paljon jossain tuotteessa on kaloreita ja rasvaa (tai vielä pahempaa -- pointseja! ;-) ruokavalioni on monipuolistunut. Ennen vanhaan esim. runsaasti kuitua, vitamiineja, hivenaineita ja (hyvää) rasvaa sisältävät mantelit eivät olisi mitenkään mahtuneet ruokavaliooni, nyt ne ovat suorastaan hyvä valinta. Sama koskee myös mm. tempo fitness -leipää (runsaasti proteiinia, kuitua ja hyvää rasvaa), muita pähkinöitä, eräitä erikoismaustettuja (ja hyviin kasviöljyihin säilöttyjä) tonnikaloja, pestoa, erilaisia öljyjä, tortilloja, jne. Ostin jopa Stockan hulluilta päiviltä James Oliverin, sen alastoman kokin, keittokirjan, jossa jokaisessa ruoassa käytetään runsaasti oliiviöljyä. Tämähän ei ole mikään ongelma (enää), eikä varsinkaan sitten kun siirryn laihdutusruokavaliolta normaaliruokavaliolle. OK, annoskoot on pidettävä hallinnassa, mutta toisaalta silloin kun ruokamäärä on rajoitettu, jokaisesta suupalasta osaa nauttia enemmän!

Ai niin, korjauksena tohon 3.4. kirjoitettuun viestiin -- silloin selluliitit eivät juurikaan näkyneet, mutta tänä aamuna ne taas näkyivät. Liekö valaistuksessa "vika"? :-)

2003-04-06T03:59:00.000+03:00

2003-04-03T23:59:00.000+03:00

"Myytit kaatuuuu...." (lauletaan Pahat Pojat -leffan tunnarin sävelellä).

Jaahas, Patrik Borg on jälleen kirjoittanut Keho.netiin ansiokkaasti urbaanilegendoja teilaavan artikkelin. Kuinka ollakaan, joukkoon mahtuu myös sellaisia myyttejä, joiden nimeen olen itse ollut valmis vannomaan... :-)

Tänään olen mm. kehittänyt Pyhimyksen rahkapiirakkaa (pohjana mysliä). Kunhan saan reseptin hiottua kohdalleen, pistän sen tänne. Tänään totesimme yhdessä miehen kanssa, että peppuni on muuttunut merkittävästi parempaan suuntaan! Ja selluliititkaan eivät näy enää seistessä. Jee!

Eilen vetin ihan tajuttomat lipat pihallamme (= kaaduin) sillä seurauksella että vasen kämmen oli koko eilisen aamupäivän tajuttoman kipeä. Lonkan jonkun jänteen olin onnistunut venäyttämään jo toissapäivänä liukastellessani mäkeä alas. Eilen ennen tuota kaatumisonnettomuutta onnistuin kolhimaan itseäni muutenkin mm. imurilla ja kaukosäätimellä kun siivosin. Johtopäätös: siivous vaarantaa terveyden... :-) Tänään kun tein käsitreeniä, huomasin että myös olkapää oli saanut eilisessä tällissä kipeää. :-( Saa nähdä miten huominen jalkatreeni sujuu ton lonkan kanssa.

Ostin uusia CD-levyjä innoittamaan aamutansseja. Nyt kun ulkona on taas liukasta ja kamalaa, on pakko treenata sisällä eikä juoksumatollakaan juokseminen just nyt hotsita. Ostin pari ihan hyvää ibiza ja Ministry of sound -kokoelmaa, mutta valitettavasti myös "Beach Party" -nimisen neljästä CD:stä koostuvan kokoelman, joka ei sisältänytkään alkuperäisversioita vaan joidenkin kamalien Miamilaisten hissiorkesterien järkyttävät versiot ko. biiseistä. No, onneksi koko setti maksoi vain 7 euroa ja ehkä sitä voi käyttää joskus vaikkapa liian pitkään viipyvien vieraiden karkottamiseen... :-)

Olen näköjään siirtymässä pikkuhiljaa kuuskytluvun puolelle, mikä on varsin mukavaa sekin.

2003-03-27T23:06:00.000+02:00

Ai niiiin... Ja tuolla mun "postilaatikossa" on vino pino uusia keskusteluryhmähakemuksia, joita en ole ehtinyt lukea/käsitellä (ainakin reilun viikon ajalta). Ts. jos et ole kuullut hakemuksesi jättämisen jälkeen musta mitään, niin se ei tarkoita ettei hakemustasi ole hyväksytty vaan etten ole vielä lukenut sitä! Soriiiii... :-) Huomenna yritän ryhdistäytyä, kun ei pitäisi (poikkeuksellisesti) olla mitään ihmeempää menoakaan.

2003-03-27T20:38:00.000+02:00

Nonniin,

nyt on sitten vihdoin ja viimein viikon 11. päivitys netissä. Olin unohtanut kokonaan, että mun piti käydä välillä koulussakin kääntymässä. No, yritän saada seuraavan päivityksen jo lauantaina nettiin eli tod.näk. se on siellä sitten sunnuntaina. Tai sitten ei... ;-) Juu, olisihan se kauhean lukijaystävällistä päivittää kaikki heti jne., mutta kun tätä nyt omalla kustannuksella ja ajalla teen, niin enpä viitsi liikaa stressata. Soooriiii... (Fintelligentsin samannimisen biisin sävelellä -- broidini btw tekivät siihen videon ja mieskin vilahtaa videolla levy-yhtiön pomoa esittämässä:-).

2003-03-27T01:49:00.000+02:00

Heh,

tulin just Hesasta, missä meni koko päivä ja ilta. Muutama oli ihmetellyt missä viikkoraporttini viipyy. Ei, into ei ole lopahtanut painonnousun tai minkään muunkaan myötä (varsinkaan kun rasvaprosenttien avulla laskettu rasvamäärä näyttäisi edelleen olevan laskussa ja taas on mennyt lantiolta ja reisistä senttejä! Jee! :-), mutta tässä on ollut vähän muuta hässäkkää (mm. ostin mieheni kanssa maanantaina talon, olin koko tiistain koulussa jne... :-). Osin taitaa toi "deadlinen" poisjättäminen (huom! yleisön pyynnöstä! :-) vaikuttaa -- kun ei ole luvannut mitään tiettyä päivityspäivää, ei yritä pusertaa kiireessä mitään.

No, tänään miestä kaupungissa odottaessa ehdin jo aloittaa viikkoraportin kirjoittamisen (siihen siis menee yhteensä n. 45-60 tyyyyylsäääää minuuttia, koska joudun eka kirjoittamaan kaikki tiedot käsin FileMakerista Exceliin ja sitten tekemään varsinaisen nettisivun jne.), joten varmaan saan sen aamulla lätkäistyä nettiin.

Sori viivästys! :-) Tässä onkin yksi huonoista ominaisuuksistani -- täydellinen ajantajun puute. Ehkä siirryn takaisin deadlineihin, vaikka sitten niistä hieman (kuitenkin max. päivän) lipsuisin... :-)

äsin siirtämään ensin

2003-03-23T23:09:00.000+02:00

Pikalaihdutuskonsti: itsestäänruskettava voide! :-) Rusketus saa kropan näyttämään hoikemmalta kuin kelmeän valkoinen iho, mutta solarium ja aurinko lisäävät ihosyöpäriskiä. (En kyllä menisi takuuseen siitä, etteivätkö noi itsestäänruskettavat voiteet voisi sitä myös tehdä.)

Eli tulinpa tuossa ruotsinristeilyllä sortuneeksi itsestäänruskettavaan kasvovoiteeseen ja vartalosprayhyn. Muistissa olivat vieläkin teini-iän itserusketuskokemukset -- oranssi (ja laikukas) lopputulos ja keltaiset kämmenpohjat! Tällä kertaa biothermin ja lancomen (?) tuotteilla tehty "rusketus", huolellisen kuorinnan ja rasvauksen jälkeen tietenkin, oli niin luonnollinen, ettei mies huomannut mitään ihmeellistä (paitsi "hoikkuuteni" :-) ! (Itse näen kyllä sävyeron -- ja sen tulin itse asiassa jo viikko sitten varmistaneeksi pienellä "koepalan" värjäyksellä -- väriero oli luonnollisuudestaan huolimatta huikea ja väri kesti viikon). Ihan hauskaa turhamaisuutta, en sitten tiedä voiko tähän(kin) jäädä koukkuun? :-)

Kuten arvasinkin, paino nousi sen jälkeen kun aloitin taas treenaamisen (tämän viikon virallinen tulos 70,5 kg eli 300 g enemmän kuin viikko sitten ja 700 g kuin alin saavutettu tulos), mutta jännitettyä hauista lukuunottamatta sentit olivat vähentyneet tai pysyneet ennallaan. Samoin rasvaprosenttivaa'an ja käsimittarin mittaama rasvakilomäärä oli taas hieman laskenut.

Kävin tossa läpi ruoka- ja treenipäiväkirjoja ja totesin, että ainakin seuraavilla asioilla näyttäisi oleva yhteys painon äkilliseen (siis useampi sata grammaa yhdessä vuorokaudessa) nousuun:

1. Punttitreeni -- lähes poikkeuksetta paino on ainakin pari sataa grammaa korkeampi seuraavana päivänä.
2. Huonosti nukuttu yö -- sitä seuraa käytännössä aina turvotus.
3. Äkillinen kuitujen lisäys -- siinä vaiheessa kun kuitumäärä menee reippaasti yli 35 g myös paino nousee seuraavana ja sitä seuraavana päivänä.
4. Useamman päivän vähähiilarisen kauden (alle 180 g) jälkeen syöty runsashiilihydraattinen päivä (yli 250 g) -- yleensä noin korkeat hiilarimäärät tosin saan kasaan vain syömällä karkkia ja/tai vaaleaa jauhoa sisältävää pullaa/leipää.
5. Kuukautisia edeltävät päivät.
6. Hiilihappopitoisten juomien juominen edellisenä päivänä (jos ei yleensä juo niitä).

Pointti: jos et kestä äkillisiä painonnousuja, kandee välttää em. asioita :-) Ei vaan, kaikkein fiksuinta on mielestäni "vapautua vaa'an vallasta" ja alkaa seurata painonpudotusta ensisijaisesti juuri mittanauhalla, peilillä (jos kykenee näkemään itsensä sellaisena kuin on) ja mahdollisesti rasvaprosenttimittareilla. Tosin rasvaprosenttimittareista pihdit aliarvioivat rasvan määrään ja yliarvioivat menetettyä rasvaa (= kertovat sun olevan vähärasvaisempi kuin olet) ja vastaavasti sähkövirtamittarit (?) yliarvioivat rasvan määrää ja aliarvioivat menetettyä rasvaa (= kertovat sun olevan rasvaisempi kuin olet), mutta antavatpahan jonkinlaista viitettä siitä, mihin suuntaan ollaan menossa.

Muutenkin suosittelen huomion siirtämistä sieltä vaakalukemasta omaan oloon, suunnitellun ruokavalion/liikuntaohjelman noudattamiseen ja ylipäätään niihin (toivottavasti positiivisiin) fiiliksiin, joita uudet elämäntavat sinussa herättävät. Ja niitä, jotka vieläkin haluavat mieluummin olla mahdollisimman kevyitä kuin mahtua mahdollisimman pieneen kokoon haluaisin muistuttaa siitä, että aiotteko jatkossa myös kantaa rinnassanne lappua, joka kertoo miten vähän painatte? :-) Tällä tarkoitan sitä, että kyllä on mahdollista, että jos oikein syömällä ja liikuntaa (ja varsinkin punttitreeniä) harrastamalla pääsette pienempään kokoon kuin koskaan ennen, saatatte silti painaa suhteellisen paljon. Lihasmassa ja lihaksiin kertyvä neste (= ei sama asia kuin kokovartalo turvotus) lisäävät painoa, mutta vievät huomattavasti vähemmän tilaa kuin läski. Tätä ei voi painottaa mitenkään liikaa.

Ai niin ja aika moni kertoo haluavansa kiinteytyä -- eikö niin, että kiinteytyminen tarkoittaa sitä, ettei läski lölly ja mieluummin hieman (vatsa)lihaksiakin kuultaisi ihon alta (vrt. Madonna, Britney Spears, Anastacia, Jennifer Lopez, jne.)? No, voin kertoa, että kaikki em. naiset harrastavat punttitreeniä ja aerobista liikuntaa kroppansa kuntoonsaamiseksi. Sen lisäksi he myös syövät valtaosan ajasta terveellisesti (tosin esim. Britney on bongattu roskaruokaa syömässä), mutta sellaista kroppaa EI saa pelkällä ruokavaliolla.

Esimerkkinä Britneyn treeniohjelma kesältä 2001 -- treeniä n. 90 minuuttia 5-6 päivänä viikossa, tavoitteena lisätä kestävyyttä ja voimaa tulevaa konserttikiertuetta varten (Britneyn personal trainer Bobby Stormin kertomana jenkkien Fitness-lehdessä syyskuussa 2002):

Lämmittely: 10 minuuttia juoksumatolla kävelyä
Venyttely: 10 minuuttia ohjaajan avustamana, erityisinä kohteina jalat, alaselkä ja rinta.
Vastusharjoittelu: 30-40 minuuttia
--> runsaasti erilaisia vatsalihasliikkeitä (jopa 5 x 150 toistoa)
--> rintatreeniä
--> ojentajatreeniä
--> olkapäätreeniä
* Useissa liikkeissä käytettiin apuna jumppapalloa parantamaan keskivartalon koordinaatiota.
Aerobinen treeni: 25-40 minuuttia intervallitreeniä juoksumatolla tai ellipsi-laitteella (siis se hiihtohenkinen vehje?)
Venyttely: 5-10 minuuttia

No, noilla staroilla on apuna tietysti omat liikunnanohjaajat ja parhaimmillaan jopa ruokakonsultit. Viestini, varsinkin teille nuorille neideille, jotka haaveilette Britneyn ja kumppanien kropasta on kuitenkin seuraava: tiukka dieettaaminen on väärä tapa, kova treenaaminen oikeaan ruokavalioon yhdistettynä on se, mikä on tehnyt noiden tähtien kropat, ei nälkäkuurit (noin kovaa ei jaksa edes treenata, jos ei ole syönyt kunnolla). Joo ja sitten sen treenaamisenkaan kanssa ei saa mennä överiksi -- lihakset ja liikuntainto kasvavat levossa (samaa lihasryhmää ei saisi rasittaa punttitreenillä 2 vuorokauteen ja rankka aerobinen treeni kannattaa ajoittaa eri päiville kuin rankka punttitreeni -- kävelyä sen sijaan voi harrastaa vaikka joka päivä).

Ihan kaikille, joilla ei ole todellisia liikuntaesteitä (= muuta kuin kouluaikaiset traumat/oma laiskuus/muut henkistä laatua olevat syyt), suosittelen liikunnanilon ahkeraa etsimistä. Se voi löytyä ihan pienin askelin: aamu-/iltatanssilla kotoa, vartin pikalenkistä aina kun uuvuttaa, vatsatanssista, uimahallista tai jumppapiiristä. Kun olette löytäneet pitkään piileskelleen liikunnan ilon, voitte alkaa levittää sitä myös sellaisiin liikuntalajeihin, joita olette aina kuvitelleet vihaavanne. Hyvänä esimerkkinä on omalla kohdallani juoksu. Vielä pari vuotta sitten kiljuin kiukuspäissäni miehelleni, että "mä en ikinä ala harrastaa liikuntaa, enkä ainakaan juoksua". Nyt pienet juoksuspurtit raikkaassa ilmassa (tai vaikka vain kotona juoksumatolla) täyttävät minut valtavalla ilolla (niin tyhmältä kuin se kuulostaakin :-)! Hei, mähän pystyn juoksemaan, hei, mähän pääsen ihan sikalujaa! :-)

Liikunnan ja elämäniloa!

2003-03-19T11:08:00.000+02:00

Ellien "kannustavalla ja positiviisella" keskustelupalstalla löydettiin taas uusia huonoja ominaisuuksia musta... Koska olen niin itsekeskeinen hirviö, josta on huvittavaa huomata, millaisia tunteita sivuni ja persoonani muissa herättävät, laitan vastaukseni (syytösten kera) tännekin. :-D

-------------------------------------

Hah hah haa! :-D Ja nyt mä olen itsekeskeisen selittelijän lisäksi myös valittaja? Juu kamalaa valittamista jos kärsii hammaskivuista ja suree todella rakkaan ja tärkeän eläimen kuolemaa. Mitähän mä muuten olen valittanut? :-)
No, epäilkää mua rauhassa vaikka skitsoksi, jos se jotenkin helpottaa teidän omaa elämää, itselleni on tärkeintä, mitä millaisena mua kunnolla tuntevat läheiset mua pitävät. ;-D

PH kirjoitti: "Kutri on kovin herkkä ihminen, kun rakkaan hevosen lopettaminen saa hänet päiviksi sängyn pohjalle itkemään. Vaikka kävihän se ilmi jo siitä viisaudenhampaastakin, kipukynnys matala. Ilmeisesti sekä henkisesti että fyysisesti."

Juu, olen herkkä ihminen, luojan kiitos. En kykene näkemään mitään pahaa kyvyssä tuntea voimakkaasti. Jos suren, suren lujaa, mutta vastaavasti jos iloitsen, on ilo suurta. Onneksi viime vuosina elämässä on ollut huomattavasti enemmän iloa kuin surua. Mietin aikanaan, että mainitsenko asiasta ollenkaan, mutta koska olen ottanut nyt sen linjan, että olen raatorehellinen itselleni niin itselleni kuin muillekin, kerroin maanneeni sängyn pohjalla itkemässä yhden päivän (enkä siis päiväkausia), niin noloa kuin se onkin (myös minun mielestäni).

Mielestäni on tärkeämpää kertoa totuus kuin suojella kauheasti omaa mainettaan ja imagoaan. En pidä siitä, että ihmiset esittävät parempaa kuin ovat, siitä seuraa vain se, että muut alkavat kuvitella heidän olevan jotain yli-ihmisiä ja tuntevat itsensä huonommiksi ja se, että saattaa itsekin kuvitella olevansa yli-ihminen, joka ei voi olla heikko. Olen itse sairastanut aikanaan viisi vuotta vahvuutta. Vasta jälkeenpäin, kun suostuin myöntämään olevani ihan yhtä heikko kuin kaikki muutkin, tajusin miten kamalia ne vuodet olivat. On raskasta "hymyillä vaikka syrän märkänis". Toivon, että omalla esimerkilläni kannustan muitakin hyväksymään sen, ettei kukaan ole täydellinen ja että meillä jokaisella on oikeus olla niin heikkoja ja "huonoja" kuin olemme.

PH kirjoitti: "Se varmaan selittää myös hänen laihduttamisesna vaikeuden."

Hah hah haa! Minkä vaikeuden? Laihduttaminen ei ole tuntunut tällä kertaa pätkääkään vaikealta, päinvastoin. Vai tarkoitatko sitä, ettei paino ole valtavasti laskenut? Laihdutan viimeisiä kiloja, tällä kertaa pysyvästi ja olen varannut projektiin kokonaisen vuoden. Väitän, että jokainen lähtenyt gramma on puhdasta rasvaa, ei lihasta. Mitä nopeammin laihtuu, sitä nopeammin menettää lihasmassaa. Mitä vähemmän on rasvaa laihdutettavana, sitä isompi lihasmassan menettämisen riski on. Jos laihdutustahtini minua vaivaisi, niin usko pois, tekisin jotain toisin. Periaatteeni on myös se, että jos jokin asia, johon voi vaikuttaa, ottaa päähän, tee sille jotain, äläkä vain itke ja valita.

-------------------------------

JA VIELÄ JATKOVIESTI SAMAAN KETJUUN:

-------------------------------

Piti tulla vielä lisäämään, että joo, jos isä kuolisi, en varmaan nousisi sängyn pohjalta kahteen viikkoon ja jos tämä nykyinen mies lähtisi niin jäisin itkemään ainakin puoleksi vuodeksi :-). But hey, that's just me! :-D

Kun aloitin ton julkisen projektin netissä, en suoraan sanottuna kuvitellut, että sitä alettaisiin kommentoida yhtään missään. Aluksi negatiiviset ja paikoitellen jopa aggressiiviset kommentit hämmensivät, koska en kokenut tehneeni mitään väärää enkä tunnistanut itseäni syytöksistä. Nyt ne lähinnä naurattavat. Anyway, pääsyy siihen, miksi projektini on netissä kaikkien luettavana on se, että haluan kertoa rehellisesti, millaista on laihduttaa valitsemallani tavalla. En tekisi näin, ellen uskoisi siihen, että metodini toimii. Ja samaan liittyy pikkutarkka tilastointinikin -- kun kaikki laihdutukseeni vaikuttavat tekijät ovat esillä, jokainen voi yrittää vetää niistä johtopäätöksiä siitä, mitkä kaikki tekijät voivat vaikuttaa siihen laihtuuko vai ei ja kuinka nopeasti laihtuu. Kuvaavaa mielestäni on mm. se, että toissaviikolla kun liikkuminen oli ekaa kertaa oikeasti minimissä, eikä ollut mitään ruokavaliollisia poikkeustilanteita, paino romahti. Lopulliset johtopäätökset voimme kuitenkin vetää vasta sitten, kun koko seurantajakso on päätöksessä. Niin ja siis toki toi mun metodini liittyy myös siihen, että tietokannat, taulukot yms. ovat salainen perversioni, jotka auttavat MINUA pysymään motivoituneena. Ja motivaatiohan on onnistuneen laihdutuksen perusta, eikö niin? :-)

Löytäkää oma motivaattorinne! Älkää antako periksi! Olkaa rehellisiä itsellenne!

rakkaudella
Kutri

2003-03-19T01:25:00.000+02:00

Niin siis säikähtäneille tiedoksi: mitään järkyttävän vakavaa ei ole tapahtunut, eräs rakas hevonen vain laukkailee nyt autuaammilla laitumilla. En viitsinyt aluksi laittaa sitä tohon, kun musta on niin noloa itkeskellä eläimen perään, mutta kun itkettää, niin itkettää.

Ja se, että samana päivänä kuin sain suru-uutisen, tuli myös (ammatillisia) vastoinkäymisiä, tosin ihan omaa tyhmyyttäni, ei ainakaan parantanut fiiliksiä, jos kohta ne olen kääntänyt jo (henkisesti) voitoksi.

2003-03-18T02:40:00.000+02:00

Noissa uusissa teksteissä on törkeästi kirjoitusvirheitä, mutta älkää välittäkö. Fiksaan ne ehkä joskus (tai sitten en) :-). Oon muuten kirjoittanut jotain kasvissyönnistä tonne vieraskirjaan. Se onkin sitten seuraava perehtymisaihe. Ai niin ja nyt kun luin ton rasvajutun läpi, aloin pelätä, että onkohan se liian monelle vähän liian vaikea. Unelmana on tehdä joku päivä yksinkertaistetumpi versio, mutta onko se tällä viikolla, en tiedä. Nyt tää menee nukkumaan.

2003-03-18T00:40:00.000+02:00

Aaaaaaarrrrrggggghhhhh!

Erittäin rumia kirosanoja! Onko mitään ärsyttävämpää kuin tietokone, joka kaatuu strategisella hetkellä? Tai siis ongelmana on noi saakelin mikkisoftan kuona-ohjelmat! Miksei samalla vaivalla olisi voinut tehdä toimivia ja kaatuilemattomia ohjelmia?
Eli vaikka olin omasta mielestäni seivannut tekemiäni excel-taulukoita, niin nyt sitten meni noin parin tunnin työ hukkaan. Voiko vituttaa yhtään enempää? Ei ainakaan tällä hetkellä. Pärkkele!

No, nyt mä lopetan ton paskan kanssa takkuamisen ja isken hyvin perussetit aiheesta rasva tonne kutri.netin puolelle. Ehkä täydennän niitä paremmilla excel-taulukoilla joku vuosi, tai sitten en.

2003-03-17T01:15:00.000+02:00

Jees,

semmottinen viikko. Ensin käytiin Ruotsissa risteilemässä, sitten sain rypeä kaksi päivää masennuksessa kun tuli sekä surullisia uutisia että hieman vastoinkäymisiä priveliven puolella. Jotenkin kornia, että koko tähänastisen vuoden huonoimmat uutiset tulivat juuri SAMANA PÄIVÄNÄ! :-) Niin ja miksi itku turvottaa, vaikka siinä samalla poistuu nestettä? :-)

No, nyt on noustu murheen alhosta ja vastoinkäymisistä otettu opiksi ja käännetty ne voitoksi, vaikka aina välillä surulliset uutiset vielä silmiä kostuttavatkin. Liikunnat menivät plörinäksi, mutta hienoa oli kuitenkin se, etten repsahtanut mihinkään hirvittävään ahmimisbuumiin ja risteilylläkin pysyivät syömiset kurissa.

Olen koko päivän kirjoitellut yhtä rasva-artikkelia ja siinä ohessa tutustunut mm. proteiinien ja solubiologian maailmaan. Voi kun joku maksaisi tästä, niin voisin opiskella näitä juttuja kaikki päivät pitkät! Ihmiskeho on niiiin ihmeellinen asia -- eikä senkään kaikkia salaisuuksia ole vielä kyetty ratkaisemaan! Niin että miksi lähteä avaruuteen, kun lähempänäkin on tutkittavaa? No, aloin sitten sählätä noiden "paljonko kolesterolia/tyydyttynyttä rasvaa jne. on missäkin" -taulukoiden kanssa ja siinähän se loppuilta sitten menikin. Tai no, tein nyt uudistetun (ja hieman kevyemmän käsitreenin) ettei mennyt ihan plörinäksi. Olen huomenna koko päivän Hesassa, mutta illalla varmaan ehdin mätkästä taulukon ja viikkoraportin tänne nettiin. En kuitenkaan lupaa mitään, ettei kenellekään tule paha mieli! :-)

Vaalit olivat ja meni ja veikkaan ettei mikään muutu tulevaisuudessakaan. Paitsi että onhan tuo herra Halme näin punttitreeni- yms. näkökulmasta hieman kiinnostavampi kuin esim. Veltto Virtanen... :-) Mies syö Viking Power (?) -kreatiini/proteiini/tiesmitä jauhetta ja naureskeli just, että nyt hän sitten syö kansanedustajan nimellä markkinoitavaa proteiinijauhetta! :-)

No niin, nyt nukkumaan ja huomenna sitten taas uudet kujeet.

2003-03-10T01:30:00.000+02:00

Goddamit! Tajusin vasta äsken hampaita pestessäni, että olin luvannut täksi päiväksi (tai siis sunnuntaiksi) päivitykset viime viikon infosta. No, mätkin ne nettiin heti huomenaamulla, lupaan sen! Tossa edellisessä viestissä olikin jotain perusinfoa siitä, miten viikko on mennyt. Nyt menen nukkumaan, että huomenaamullakin olisi oikein nätti lukema vaa'alla (= ei univelkaa, ei turvotusta?) :-)

2003-03-09T03:06:00.000+02:00

Sarjassamme asioita, jotka ottavat päähän:

HUONOSTI NUKUTTU YÖ

Ääääärgh! Toissayönä jouduin roudariksi (ja minä kun aina halusin vain bändäriksi, nyyh... :-) sillä seurauksella, että kotiin päästiin vasta neljän maissa. Keikan ankeutta lisäsi hampurilaisia mässyttävät roudattavat -- siinä olikin sitten itsekurille käyttöä (menin herrojen herkuttelun ajaksi tekemään askelkyykkyjä ulos :-). No, seuraavana aamuna heräsin sitten ensin kahdeksalta ja sitten kymmeneltä -- enkä sen jälkeen saanut enää unta! Takana oli siis alle kuusi tuntia nukkumista, joka on ainakin kaksi tuntia vähemmän kuin tarvitsen ollakseni toimintakunnossa.

Huonosti nukuttua yötä seurasi huonosti eletty päivä: hampurilainen lempiravintolassani Zapatassa (ilman ranskiksia, arviolta noin 700 kcal), kaksi palaa veljen syntymäpäiväkakkua, dominokeksi ja yleistä uupumusta, kärttyisyyttä ja passiivisuutta. Kuudelta kaaduin lopulta sänkyyn ottamaan parin tunnin tirsat, minkä jälkeen sain sentään juostua juoksumatolla telkasta tulleen Nicole Kidman/Tom Cruise leffan mainoskatkoilla. No, nyt kello onkin taas kolme...

Niin ja aamulla olin turvonnut kuin pieni sika, mikä ärsytti väsymystilassani myös suunnattomasti, koska paino oli 70,5 kg, vaikka se esim. vielä torstaina oli 70,3 kg ja keskiviikona 69,8 kg!

Huomenna päivä taas uusi ja tarinan opetus on: uni ennen kaikkea. Nyt menen sitten nukkumaan.

2003-03-05T21:16:00.000+02:00

Niin ja niitä, jotka ehtivät tuossa viime hässäkän aikoihin lähettää hakemuksen, mutteivät saaneet vahvistusta, mutta haluavat silti edelleen liittyä, pyydän meilaamaan vielä kerran -- onnistuin vahingossa tuhoamaan osan sillon lähetetyistä meileistä. Soriii...

2003-03-05T21:14:00.000+02:00

Jees, kirja viety kustantajalle, jännitys tiivistyy...

Keskusteluryhmään otetaan taas uusia. Sisäänottoehdot ovat nyt siis tiukemmat:

1. Meilaa hakemus "virallisesta" osoitteestasi. Virallisia osoitteita ovat siis:
- työpaikkaosoitteet (nokia.fi, valio.fi, jne.)
- maksullisten internetin palvelutarjoajien osoitteet (kolumbus.fi, saunalahti.fi, welho.fi jne.)
- koulujen ja yliopistojen osoitteet (helsinki.fi, uiah.fi, uta.fi jne.)

2. Kerro hakemuksessasi:
a) millä nimimerkillä aiot hakea (ja mikä on varanimimerkki)
b) kuka olet ja mitä teet noin yleensä elääksesi (esim. "28 v., lapseton avioliitossa asuva kirjailija Mäntsälästä")
c) laihdutus/kuntoiluhistoriasi
d) miksi haluat ryhmään
e) muuta mieleen juolahtavaa, esim. onko ryhmässä jo joku, joka voi sinua suositella (ja millä nimimerkillä hän siellä on).

3. Jos sinulla EI ole kohdassa 1. mainittua osoitetta, vaan ainoastaan ilmaisosoite (hotmail.com, yahoo.com, luukku.com, jippii.fi, surfeu.fi, suomi24.fi jne.), joudut valitettavasti kertomaan itsestäsi enemmän:
a) koko nimesi
b) syntymäaikasi
c) tarkan osoitteesi
d) puhelinnumerosi, johon saatan soittaa tarkistussoiton mutta ehdottomasti vain arkena ja virka-aikaan
===> näitä kohdan 3. tietoja EN siis tarvitse, jos meilaat kohdassa 1. mainitusta osoitteesta.

Tiedot eivät jää koneelleni, eikä niitä mihinkään muuhun kuin sen tarkistamiseen, että olet, kuka väität olevasi. Enkä luonnollisestikaan kerro niitä kenellekään muulle. Lisäksi olen todella huonomuistinen, varsinkin nimien suhteen, joten tietosi tuskin jäävät edes mieleeni... :-) Juu, olisi valtavan kivaa pitää ryhmä täysin anonyyminä, mutta käytäntö on osoittanut, että aina löytyy ihmisiä, jotka käyttävät anonyymiteettiä väärin hyväkseen. Jos näin tarkkojen tietojen antaminen häiritsee sinua, silloin suosittelen jotain muuta ryhmää, esim. verkkoklinikan, keho.netin tai ellien keskusteluryhmää.

Kun tämä viesti katoaa täältä, tämänkertainen hakuaika päättyy taas.

2003-03-05T10:31:00.000+02:00

Hah hah haa!

Aamulla kun nousin sängystä ja katsoin itseäni peilistä, totesin, että nyt aletaan näyttää siltä, miltä pitääkin -- ts. ekaa kertaa piiiitkään aikaan en ollut yhtään turvonnut, siitäkään huolimatta, että yöuni jäi taas alle 8 tunnin (pikkuveli oli yöllä telkassa, joten tulin katsoneeksi sitä aina kolmeen asti... :-)

Tämän (1. menkkapäivän) aamun paino: 69,8 kg! Eli 70 kg meni rikki. No, kyllä se siitä taas nousee, kun alan liikkua ja lihaksiin kertyy nestettä. :-)

Huomattavaa on kuitenkin se, että 1) tällä ja viime viikolla en ole tehnyt juurikaan kalorivajetta, ja 2) rasvan määrä putosi rasvaprosenttivaa'alla lasketun prosentin mukaan eilisestä vain 100 g. ELI rasvanmäärä ei ole merkittävästi laskenut, vaan paino ero syntyy nimenomaan nesteen ja suolistossa möyrivän massan määrän vaihteluista.

Kuten hyvin tiedätte, painoni on hetkittäin jumittanut pitkäänkin. Silti mittausten mukaan rasvanmäärä kehossani on tippunut tasaisesti -- ts. niinäkin viikkoina kun paino on ollut edellisviikkoa korkeammalla, rasvan määrä ei ole sitä tehnyt. Vaikka vaaka ei ole sitä aina näyttänyt, vartalostani on koko ajan kadonnut rasvaa. Ja miksei olisi kadonnut? Olenhan käytännössä koko ajan syönyt vähemmän kuin kulutan ja omilla toimenpiteillä pyrkinyt samaan aikaan pitämään aineenvaihdunnan hyvänä.

Tarinan opetus: älä tuijota vaakaa (ellei se ole rasvaprosentin mittaava vaaka ja silloinkin sinun pitää laskea prosentin avulla rasvakilomäärä ja seurata sen viikon keskiarvoja), äläkä vedä johtopäätöksiä muutaman viikon painonvaihtelujen perusteella.

Aina, kun hermo meinaa palaa jumituksen tai jopa nouseen vaakalukeman kanssa, vaikka olette ihan todistettavasti tehneet kaiken oikein, kysykää itseltänne:

"Haluanko, että rasvan määrä kropassani vähenee VAI että paino laskee mahdollisimman nopeasti?" "Haluanko, että mahdun mahdollisimman pieneen tilaan VAI että painan mahdollisimman vähän?" Huomatkaa, että hetkittäin voitte saada vain toisen vaihtoehdoista. Jos yrittää polttaa pelkkää rasvaa ja säästää lihasmassaa, paino ei putoa niin nopeasti kuin jos on valmis nopeamman painonpudotuksen toivossa sen riskin, että myös lihasta katoaa. Jos hankkii lihasmassaa, joka saa vartalon näyttämään "kiinteämmältä" ja samalla menettää ylimääräistä rasvakudosta, paino ei välttämättä laske juurikaan, vaikka vaatekoolla mitattuna voit mennä parikin numeroa pienempään kokoon.

Eli terveellisessä painonpudotuksessa jos missä tarvitaan pitkän tähtäimen näkemystä ja pitkäjänteisyyttä. Jos sinulla ei sitä ole, hanki sitä itsesuggestiolla tai hypnoosilla. Onnea matkaan!

2003-03-03T20:00:00.000+02:00

Niin siis, soriiii, niille, jotka ovat oikeasti odottaneet päivitystä...

2003-03-03T19:59:00.000+02:00

Oho, olin näköjään luvannut päivityksen eilen -- kyse on tällä kertaa päivämäärävirheestä -- tapanani kun on ollut päivittää noi tiedot maanantai-iltaisin (ja mulla siis ilta jatkuu pitkälle yöhön) ja tarkoitus on koko ajan ollut päivittää ne tiedot tänään. No, nyt mä kuitenkin teen vielä muutaman tunnin ihan oikeita palkkatöitä ja sitten pistän ton päivityksen.

2003-03-03T00:27:00.000+02:00

Pikakuittaus:

Kaksi hyvin nukuttua yötä takana ilman särkylääkkeitä, penisilliiniä tai muutakaan turvottavaa -- paino sunnuntaiaamuna 70,4 kg! Eli yli kilo torstain lukemasta. Ei, en ole tosiasiallisesti laihtunut noin paljon noin lyhyessä ajassa, vaan vähentynyt rasvamäärä on ollut "odottamassa" turvotuksen alla.

No, tiedän jo, että ensi yönä en nuku niin hyvin (pakollinen herääminen yhdeksältä, mikä saa minut aina nukkumaan huonosti), mutta ehkä sitä seuraavana taas?

Olen tehnyt vaihteeksi todella pitkää työpäivää (tänään vaatimattomat 13 tuntia varsinaista työntekoa :-), joten syömiset ovat innolla puurtaessani tahtoneet jäädä vähiin. Punttitreeneillekään ei ole juuri ollut aikaa, mutta loppuviikosta pitäisi taas paineen helpottaa. Niin ja tehtäköön nyt tässä selväksi, että olen pakertanut noin pitkään ihan omasta tahdostani ja nauttinut (lähes) joka minuutista! :-)

2003-03-01T01:01:00.000+02:00

K: Kuinka kuntonsa saa kohotettua muutamassa minuutissa keskiverrosta erinomaiseen?
V: Nostamalla omaa aktiivisuustasoaan!

Eli tänään vasta tajusin, että oma Polar-sykemittariin määriteltävä aktiivisuustasoni onkin itseasiassa High eikä Medium (high:n edellytyksenä on vähintään kaksi tuntia liikuntaa viikossa, kun mulla sitä kertyy keskimäärin 4-5,5 tuntia). Aktiivisuustason vaihtamalla sain sitten oman kuntoindeksini hyppäämään 39:stä ("average") 56:teen ("excellent"). No, en mä tietysti kauhean helposti hengästy ja nykyään saan heilua kuin heinämies saadakseni sykkeen nousemaan, mutta silti vähän epäilyttää... Minullako erinomainen kunto? Ihmisellä, jonka lukion liikkanumero oli 6 (ja siis, kaikki muut 8-10).

Ja siis, jos olen ymmärtänyt oikein, toi kuntoindeksi lasketaan sykevälivaihtelun avulla. Ote Polarin oppaasta:

"Peräkkäisten sydämensykkeiden välinen aikaero (laskentayksikkönnä on millisekunti). Yleensä terveen sydämen sykevälivaihtelu levossa ja alhaisessa rasituksessa on suuri. Sykevälivaihtelu häviää vähitellen, kun syke nousee ja rasitustaso kasvaa."

Eli nyrkkisääntönä on, että mitä parempi kunto / rennompi olo, sitä epätasaisemmin sydän lyö -- kerran silloin, toisen tällöin. Mitä pahempi stressi ja/tai huonompi kunto, sitä tasaisemmin (ja tiheämmin?) sydän hakkaa. No, miten toi itse asetettu aktiivisuustaso sitten vaikuttaa nimenomaan niin, että mitä alempi aktiivisuustaso, sitä matalampi indeksiluku?

Nyt seuraa Kutrin maalaisjärjen käyttöä: no, liikunta, vaikkakin nostaa kuntoa, aiheuttaa myös elimistölle jonkinnäköistä stressiä. Niinpä voisi olettaa, että paljon liikkuvan ihmisen elimistö on tietyssä (hyvässä) mielessä hieman stressaantunut koko ajan -- jolloin sykevälivaihtelu on automaattisesti vähäisempää kuin samassa kunnossa olevalle henkilölle, joka ei liiku ja vastaavasti ehkä sama kuin henkilöllä, jolla on huonompi kunto.

Siiis... Oletetaan, että sykevälivaihtelua voisi mitata asteikolla 1-3. 1 = vähän vaihtelua = huono kunto ja/tai stressiä, 3 = paljon vaihtelua, hyvä kunto, ei stressiä.

Henkilö A on hyvässä kunnossa, mutta liikkuu paljon, joten hänen sykevälivaihtelunsa on 2 (liikunnan aiheuttama stressi laskee lukemaa).

Henkilö B on hyvässä kunnossa, mutta syystä tai toisesta ei ole hetkeen liikkunut, joten hänen sykevälivaihtelunsa on 3 (kun liikunta ei ole stressannut elimistöä hetkeen).

Henkilö C on huonossa kunnossa, eikä liiku, joten hänen sykevälivaihtelunsa on 1

Henkilö D on kohtuullisessa kunnossa, mutta liikkuu jonkin verran, joten hänen sykevälivaihtelunsa on 1.

jne.

No, jos mittari katsoisi pelkästään noita sykevälivaihtelulukemia, se ei pystyisi "näkemään", johtuuko jonkun suhteellisen alhainen sykevälivaihtelulukema huonosta kunnosta vai runsaan liikunnan aiheuttamasta "stressistä" elimistölle. Siksi mittarille pitää kertoa, miten paljon liikuntaa sen käyttäjä harrastaa, jolloin mittari osaa sulkea pois liikunnan aiheuttaman (väliaikaisen) vaikutuksen lukemaan ja arvioida mikä on henkilön todellinen kuntotaso.

Tätä päätelmää tukee myös se, ettei testiä saisi tehdä ison aterian tai rankan treenin jälkeen.

Korjatkaa joku, jos olen väärässä... :-)

2003-02-28T10:32:00.000+02:00

Ai niin ja siis kukaan ei voi sanoa, etteikö oman nettiblogin pitäminen olisi hyödyllistä: kun ensin spekuloin täällä penisilliinin mahdollista osuutta vatsakipuihini (tai lähinnä ummetukseen), eräs asiaan perehtynyt blogiani lukenut oli niin kiltti ja kertoi, että lähinnä särkylääkkeet (mm. syömäni Panacod) hidastavat suolen liikkeitä! Ilman tätä tietoa en olisi jättänyt Panacodia viime yönä syömättä silläkin uhalla, etten saisi unta hammaskivun takia (ja siis, heräsin kyllä pari kertaa, varsinkin alkuyöstä) ja katso -- nyt mahakipu siis on pois. Ihanaa!

2003-02-28T10:23:00.000+02:00

Hahaa!

Pakko tulla hehkuttamaan tänne! Ensimmäinen kunnolla nukuttu yö melkein kahteen viikkoon ja väliin jätetyt särkylääkkeet (penisilliinikuurikin loppui jo tiistaina) -- vartalo edelleen turvonneen näköinen ja mahassa poistumattomia kuituja -- ja silti paino 70,8 kg! Eli vähemmän kuin vielä koskaan tämän laihiksen aikana ja siitä huolimatta, että tällä viikolla en ole erityisemmin kalorivajetta jaksanut hammas- ja vatsakipujen kanssa tehdä. No niin, nyt vielä kun noi pahimmat turvotukset katoaisivat, niin ehkä sittenkin olen jo lähempänä 70 kiloa. Tarinan opetus: älä luovuta ja nuku tarpeeksi! :-)

2003-02-27T01:18:00.000+02:00

"I can see clearly now when painmedication is gone..." :-)

Sain mm. tuolla vieraskirjassa ihan hyvää kritiikkiä tosta "haasteestani Painonvartijoille". Totta, repsahduksen syyt voivat olla myös ulko-laihdutuskuurillisia, samoin kuin syyt siihen, miksei laihdutustulos ole pysyvä. En jaksa/ehdi juuri nyt tsekata särkylääketokkuroissa kirjoittamaani tekstiä uudestaan läpi, joten otan sen toistaiseksi pois tuolta sivuilta ja palaan astialle taas kun kerkiän. Pointtini oli ja on kuitenkin edelleen, että jos on oikeasti mahdollista syödä 18 pisteen rajoissa 1200 kcalia, ja saada samalla tarpeeksi proteiinia ja hyvää rasvaa, niin haluaisinpa tietää miten se onnistuu. En tarkoita tällä sitä, etteikö se olisi mahdollista vaan sitä, että ainakaan minulle ei Paikkari-aikoinani selvinnyt miten se olisi mahdollista.

Vatsa on ollut tänään koko päivän aivan järkyttävän kipeä ja turvonnut ja vessassa olen saanut käydä "isolla asialla" useamman kerran. Aloin miettiä, onko asialla mahd. jotain yhteyttä eilen viimeistä päivää olleeseen penisilliinikuuriin. Ts. sen aikana vatsani on toiminut kyllä kerran päivässä (niin kuin pitääkin), mutta ulos ei ole mielestäni tullut yhtä paljon kuin olisi syömieni ruoka- ja ennen kaikkea kuitumäärien perusteella voinut odottaa.

Hammas särkee yhä, mutta olen silti päättäväisesti vähentänyt särkylääke määriä, että saisin töitäkin tehdyksi. Ja selvennykseksi: mulla toisen puolen viisaudenhampaan jälkeen paraneminen kesti reilusti yli viikon. Syy: vereni on sen tyyppistä, että suojaava veri (?) kalvo poistopaikan päälle ei muodostu kunnolla ja/tai jää ohueksi. No, tällä kertaa poistettu hammas oli kyllä myös paljon isompi kuin se toinen. No pain, no gain?

2003-02-26T12:07:00.000+02:00

Höh,

soitin just Polarille ja kysyin vihdoin ja viimein mieltäni pitkään askarruttaneen kysymyksen: huomioiko Polarin sykemittari perusaineenvaihdunnan vai ei (ts. jos tosiasiallisesti liikunnan aikana, perusaineenvaihdunnan mukaanlaskien kulutan 300 kcalia, näyttääkö mittari vain 240 kcalia). Vastaus oli (valitettavasti), ettei huomioi, joskin kalorilaskuri "pärähtää" käyntiin vasta kun syke nousee yli 100 lyönnin (ts. se näyttää sen 300 kcalia).

No, käytännössä tilanne ei ole lainkaan niin hirvittävä kuin miltä kuulostaa, koska esim. oma (laskennallinen) peruskulutukseni on 64 kcalia tunnissa. Koska harrastamani liikunta on yleensä lyhytkestoisempaa (n. puoli tuntia) ja teholtaan sen verran intensiivisempää, todellinen "virhe" liikunnalla tosiasiassa kulutettujen ja mittarin näyttämien kaloreiden välillä ei ole mitenkään valtavan suuri (oma lukunsa on tietysti se, että mittari voi parhaimmillaankin antaa vain arvion, joka voi heittää niin puoleen kuin toiseen jopa 1,5 kcalia minuutissa -- jolloin tosin voisi kuvitella että eri sykealueita hyödyntävässä liikunnassa mittari näyttää keskimäärin oikein).

Korjasin oman tietokantani vähentämään nyt mittarin näyttämästä kalorimäärästä peruskulutukseni kalorimäärän (= enemmän kuin pelkkä perusaineenvaihdunta), eli:

2040 (kcalia) / 24 (h:lla) / 60 (minuutilla) = 1,4 (kcalia/minuutti).

Näin ollen olen kuluttanut tänä vuonna 2002 kcalia vähemmän liikunnalla kuin olen luullut kuluttaneeni, mikä tekee 282 kcalia vähemmän viikossa, kuin olen luullut kuluttaneeni ja mikä vastaa 286 grammaa painossa. Jos korjaus ulotetaan koskemaan myös liikunnan aikana prosentuaalisesti rasvasta tullutta energiaa, niin ero vanhaan on 169 grammaa. Eli kyseessä ei ole nyt niin hirvittävä ero eikä tämä havainto missään nimessä selitä hidasta painonpudotustahtiani -- varsinkaan, kun joka tapauksessa kaikki ruoka-, perusaineenvaihdunta-, peruskulutus- ja muut kalorilaskelmat ovat parhaimmillaankin AINA vain "sinne päin".

2003-02-24T22:56:00.000+02:00

"Sooriii..." (Fintelligentsin Sori-biisin tahdissa laulaen... :-)

Olin eka koko päivän Hesassa ja nyt teen töitä, enkä just nyt ehdi päivittää tota raporttia, huomenna ehdin paremmin -- eli raporttia vasta huomenna tiistaina... Stay tuned!

2003-02-22T14:00:00.000+02:00

Pitää vielä kokeilla, saisko tänne noita kuvia. Saanko esitellä (jos kuvan laittaminen onnistuu) -- viimeinen viisaudenhampaani:

Huomaa veikeästi ristissä olevat juuret!

2003-02-22T13:34:00.000+02:00

Uskotteko, jos sanon kärsiväni lievästä lukihäiriöstä? Rasite tulee kummankin vanhemman puolelta. Normaalisti sitä ei juurikaan huomaa, mutta esim. eilen illalla vahvoissa lääkehuuruissa kirjoittamissani jutuissa se näkyy (kts. Esipuheen ja glykeemisen indeksin Atkinsia koskevat osiot). No, täytyy korjata noi järkyttävät virheet heti kun pää taas vähän kirkastuu.

Pyhä aikomukseni on/oli kirjoittaa tänään artikkeli hyvistä rasvoista ja keskivartalolihavuudesta, mutta jos mun kirjoitus- (tai lähinnä ajatus-)virhetaajuus on tänään yhtä korkea kuin eilen, niin ehkä pitää hieman lykätä noita projekteja. Tänään piti kirjoittaa omaa (fiktio)romaaniakin, mutta voisi tulla hieman erikoista tekstiä. Ehkä viisainta on vain mennä nukkumaan.

Sain ystävältä (thanks Hermis! :-) mielenkiintoisen artikkelin glykeemisestä indeksistä luettavaksi. Nyt erään uuden tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että ns. matalan glykeemisen indeksin ruokien aiheuttama INSULIINIVASTE olisikin korkeampi kuin ns. korkean glykeemisen indeksin ruoilla ja juuri siksi, että nämä matalan glykeemisen indeksin ruoat nostavat tehokkaammin insuliinitasoa, ne eivät nosta niin tehokkaasti veren sokeri määriä (koska insuliini "siivoaa" sokerit varastoon). Jos näin on, Atkins & muut insuliinin vaikutuksella pelottelevat henkilöt joutuvat miettimään uudelleen teorioitaan. Ilmeisesti ongelmana ei olekaan korkea insuliini vaan korkea verensokeri. Perinteinen teoriahan menee niin, että mitä korkeampi verensokeri, sitä korkeampi insuliinipitoisuus. Nyt näyttää siis siltä, että mitä korkeampi insuliinipitoisuus, sitä matalampi verensokeri. Capisce?

Laitan tarkemman tiedon tutkimuksesta ja sen sijainnista heti kun saan itse sen tietää.

2003-02-22T01:15:00.000+02:00

Jees,

sain vihdoin ja viimein päivitettyä niin ton esipuheen kuin glykeemisen indeksin Atkinsin ja muiden lowcarb-dieettien osalta. Ennen olin täysin niitä vastaan, nyt olen pelkästään vastaan... :-) Ei vaan, eniten noissa dieeteissä ottaa päähän se, että ne perustuvat joko vahingossa tai tahallaan pseudotieteellisiin ja harhaanjohtaviin väitteisiin esim. glykeemisestä indeksistä.

Miksei Atkins voinut yksinkertaisesti sanoa, että "joo, tää mun dieetti perustuu sille, että ketoosi ja runsas proteiinimäärä vähentävät näläntunnetta ja hiilareiden karsiminen vähentää automaattisesti päivittäistä kokonaiskalorimäärää". Nyt sen pitää selitellä kuinka hiilarit ovat NIIIN lihottavia, vaikkei yksikään kliininen tutkimus todista sen puolesta, että hiilarit -- tai edes rasva, saati sitten proteiini -- lihottaisi sinällään. Vasta, kun saatu energiamäärä ylittää kulutetun määrän, jengi alkaa lihoa.

Ok, jos ruokavaliossa on riittävästi proteiinia ja etupäässä hitaita hiilareita, silloin ei tule syöneeksi niin helposti liikaa kaloreita kuin jos ruokavalio koostuu etupäässä nopeista hiilareista (= sokerista) ja rasvasta.

Jos mietitte, että yhdessä 200 gramman suklaalevyssä on 1100 kcalia ja litrassa tavallista kokista 420 kcalia ja tiedätte, miten helppoa tollaiset määrät suklaata/kokista on kuluttaa päivässä tavallisen ruoan lisäksi, niin onko se nyt sitten niin ihme, että suomalaiset ja jenkit ovat lihoamaan päin. Vastaavaan kalorimäärän päästäkseen saa syödä esim. noin 12 lautasellista veteen keitettyä kaurapuuroa TAI 27 keskikokoista perunaa TAI 10 kananmunaa TAI 12 broilerin rintafilettä... :-D

Siis jos joku ei ole perehtynyt kaloreihin, niin normaalipainoinen toimistotyötä tekevä ja ei ekstraliikuntaa harrastava nainen kuluttaa päivässä noin 1700-2000 kcalia, jolloin yksi suklaalevy on äkkiä yli puolet sen päivittäisestä energiantarpeesta.

2003-02-21T19:51:00.000+02:00

Juuh, särkylääkkeissä elämä on niiin pehmeää... :-) Vähän ärsyttää jatkuva verenmaku suussa, mutta no can do.

Tänään taas törmäsin väitteeseen "kaloriteorian paikkaansapitämättömyydestä". No hoh hoijakkaa. C'moon -- voiko joku IHAN TOSISSAAN VÄITTÄÄ, että on mahdollista laihtua, vaikka saa faktisesti enemmän tai yhtä paljon energiaa kuin mitä kuluttaa. Oikeasti. Jos olet sitä mieltä, pysähdy hetkeksi miettimään uudestaan.

Sanooko "energian ja materian häviämättömyyden laki" sinulle mitään? Sen pitäisi sanoa ainakin jokaiselle, joka on vähänkin opiskellut fysiikkaa koulussa. Tämä laki kun on yksi fysiikan peruslaeista. Energiaa ei synny tyhjästä eikä energia "katoa" itsekseen, se muuttaa vain muotoa. Eli muistatte varmaan sen esimerkin, kuinka auringosta tuleva säteilyenergia siirtyy kasveihin, kasveista joko lautasen kautta suoraan ihmiseen tai sitten eläimistä lautasen kautta ihmiseen, ihmisestä liike- ja lämpöenergian muodossa taas eteenpäin jne. Välillä energia muuttuu muotoon, josta sitä on vaikeampaa ottaa talteen tai hyödyntää, mutta se ei katoa sinällään mihinkään.

Väite "kaloriteorian paikkaansapitämättömyydestä" ja siitä, että on mahdollista laihtua ilman, että syö vähemmän kuin kuluttaa tai vastaavasti lihoa, vaikka syö vähemmän kuin kuluttaa, vastaa täysin tilannetta, jossa väitettäisiin, että bensaa käyttävällä autolla on mahdollista ajaa ilman että tankki tyhjenee tai niin, että se jopa täyttyisi bensalla ajaessasi.

Moinen virheellinen väite perustuu siihen, että välillä NÄYTTÄÄ siltä, että joku syö vähemmän kuin kuluttaa, mutta silti ei laihdu vaan jopa lihoaa tai että joku NÄYTTÄÄ syövän enemmän kuin kuluttaa, eikä silti lihoa.

TYYPIT, JOTKA VOIVAT SYÖDÄ "MITÄ VAIN LIHOMATTA"

Otetaan esimerkiksi nyt nämä ns. läpipaskot ihmiset. Lähipiirissäni on useita henkilöitä, jotka näyttävät voivan syödä paljon ja mitä tahansa ilman että lihoavat. Nämä kaikki ihmiset ovat olemukseltaan liikkuvaisia, jopa hermostuneita. Siis sellaisia, jotka hypähtelevät tuon tuosta istumasta ylös milloin mitäkin tekemään, jotka vaihtavat jatkuvasti istuma-asentoaan, naputtelevat sormiaan, heiluttelevat jalkaansa, etenevät paikasta toiseen puolijuoksua, venyttelevät, heiluvat, kipaisevat selvittämään/katsomaan/hoitamaan mitä milloinkin, jne. Ts. toisin kuin minä, nämä ihmiset eivät kykene istumaan edes varttia lähes liikkumatta paikallaan, saati sitten puolta tuntia. Toisaalta nämä ihmiset saattavat hetkellisesti syödä paljon, mutta vastaavasti olla sitten tuntikausia syömättä. Lisäksi osa näistä tutuistani hotkii ruokansa huonosti pureskellen, jolloin ruoka ei imeydy yhtä hyvin kuin niillä, jotka pureskelevat ruokansa huolellisesti (ei, tämä ei tosiaankaan ole urbaanilegenda :-). Seuraavan kerran, kun ajattelet jostain tutustasi, että "se saa syödä mitä tahansa lihomatta", yritä seurata hänen syömisiään/liikkumisiaan seuraavan viikon ajan. Voit yllätykseksesi esim. saada kuulla hänen tekevän juoksulenkkejä, joista sinä et tiennyt mitään tai pitävän päiviä, jolloin hän ei ihan oikeasti ehdi syödä mitään muuta kuin sen yhden hampurilaisen.

TYYPIT, JOTKA "LIHOVAT PELKÄSTÄ SUKLAAN AJATTELUSTA"

Itse lukeudun tähän kategoriaan. Vuosikausia uskoin, että voin lihoa, vaikka "en syö paljon mitään". Mitä nyt pystyin masennuksen hetkellä kiskaisemaan kokonaisen pullapitkon tai suklaalevyn yhdeltä seisomalta. Kummasti satunnainen jäätelö tai biletyksen jälkeen nautittu hampurilainen tai krapulapitsa unohtuivat laskuista. Niin ja alkoholi, sehän on nestemäistä, ei kai siinä ole kauheasti kaloreita (neljä isoa lasia viiniä = 647 kcalia)? Kaksi isoa lautasellista pastaa sinihomejuusto-pekonikastikkeella ei tehnyt tiukkaakaan. Pienestäkin urheilusuorituksesta palkitsin itseni mielelläni jollain herkulla.

En ole ainoa. Eräässä tutkimuksessa tutkittiin ylipainoisten naisten ruokailutottumuksia. Naisten omien ilmoitusten perusteella näytti, että naiset söivät vain 800 kcalia päivässä, mutteivät silti laihtuneet. Kun naisten syömisiä alettiin tutkia tarkemmin, todettiin, että raportoimatta jääneillä pikkuherkuilla etc. todelliset päivittäiset kalorimäärät nousivat helposti kaksin- tai jopa kolminkertaisiksi. Lisäksi esim. ahmimishäiriöisillä on tapana syödä muilta salaa. Salaa syöminen voi joskus jäädä itsellekin salaisuudeksi, ts. "unohtua", koska tilanne hävettää niin. Kannattaa myös huomata, että esim. yksi 200 gramman suklaalevy sisältää 1100 kcalia -- puolet normaalipainoisen ja -pituisen naisen päivittäisestä energiantarpeesta.

Jos uskot vilpittömästi lihovasi tai olevasi laihtumatta, vaikka syöt "todella vähän", suosittelen ruokapäiväkirjan pitämistä ja raatorehellisyyttä, niin kipeää kuin totuus saattaa tehdä. Hanki ruokavaaka ja desilitramitta ja mittaa/laske tarkasti syömäsi annokset -- voit yllättyä siitä, miten pieleen olet annoskoot ja syömisesi arvioinut.

Kannattaa myös huomata, että monet yliarvioivat (esim. kuntosalien ja kotikuntolaitteiden poikkeuksetta ylöspäin valehtelevien kalorimittarien ansiosta) liikunnalla kuluttamansa kalorimäärän. On erittäin epätodennäköistä, että edes todella rankalla liikunnalla kukaan nainen pystyy kuluttamaan 500 kcalia enemmän tunnissa. Paras tapa tarkkailla kotikonstein omaa kalorikulutustaan liikunnassa on hankkia sykemittari, joka laskee kalorit. Sekään ei voi antaa täysin tarkkaa kalorimäärää.

Lisäksi vaaka ei välttämättä kerro koko totuutta -- jos olet aloittanut rankan liikuntaharrastuksen, lihaksesi saattavat kerätä nestettä (ei sama kuin lihaksenkasvu) ja/tai lihaksesi saattavat raskaalla punttitreenillä jopa hieman kasvaa, jolloin painosi ei laske, mutta tilavuutesi pienenee (ts. tulokset näkyvät mittanauhalla mitaten). Varsinkin naisille ominaiset nestevaihtelut (olen itse todistanut jopa kahden kilon heittoa kahden peräkkäisen aamun välillä), saattavat heiluttaa vaakalukemaa radikaalisti. Kannattaa myös punnita itsensä joka aamu alasti heti aamupissan jälkeen, mutta ennen kuin on pistänyt mitään suuhunsa tai harrastanut liikuntaa ja laskea viikon painoista keskiarvo, sillä eri viikkojen keskiarvoista näkee usein paremmin onko paino lasku- vai noususuhdanteinen, kuin vain tietyn punnituspäivän painoja vertailemalla.

Toisaalta todella tiukalla laihiksella olevien henkilöiden kokonaiskulutus laskee samassa suhteessa niin, että vaikka söisit 1500 kcalia vähemmän kuin mitä sinun pitäisi periaatteessa normaalitilassa kuluttaa, et silti kykene (ainakaan ensimmäisen viikon jälkeen) laihtumaan viikosta toiseen 1,4 kiloa viikossa. Kts. Borgin artikkeli "Mikä ihmeen säästöliekki" Keho.netissä.

Jos tämänkin artikkelin jälkeen uskot olevasi todellinen luonnonoikku, joka pystyy lihomaan tai olemaan laihtumatta, vaikka syö (oikeasti) vähemmän kuin kuluttaa, ilmoittaudu ihmeessä esim. UKK-instituuttiin tutkittavaksi. Aineen häviämättömyysteorian perättömäksi todistava on nimittäin Nobel-palkintonsa ansainnut.

Jos painosi ei putoa ja/tai sentit vähene edes kuukauden tiukalla dieetillä (ei välttämättä kaloreissa tiukka, mutta silleen tiukka, ettei repsahda kertaakaan koko aikana), kannattaa miettiä, onko mahdollista, että peruskulutuksesi on matalampi kuin olet olettanut tai että joko liikuntakalorisi on arvioitu yläkanttiin tai syömäsi kalorit alakanttiin. Tsemppiä!

2003-02-20T22:02:00.000+02:00

No niin,

nyt ollaan taas hampaan verran tyhmempiä. Eli pari päivää vihoitellut viisaudenhammas kiskaistiin juuri veke. Positiivista tilanteessa on se, että kolmessa vuodessa hammas oli noussut sen verran ylöspäin, että se lähti kiskomalla (eli ei leikkaamalla). No, tänään ei enää syödä (onneksi ehdin tankata päivän kuidut, proteiinit ja rasvat täyteen ennen lääkäriin lähtöä). Ja huomenna olen -- mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät -- sitten ihan nestekuurilla. Mielenkiintoista nähdä vaikuttaako tämä painoon.

Ai niin ja pitää nyt kehua mun hammaslääkäriä, eli jos haluatte mukavan, pätevän ja tehokkaan hammaslääkärin hoitoa, suosittelen Helsingin keskustassa olevassa Dentariumissa työskentelevää Karri Mesimäkeä. Koska hammaslääkärissä käynti on aina ikävää, kurjuutta lievittää edes vähän se, että hammaslääkäri on miellyttävä... ;-)

Kovien särkylääkkeiden takia en ole jaksanut pariin päivään tehdä mitään raskasta, mutta ulkona on ollut niiiin ihana ilma, etten ole voinut jäädä sisäänkään. Niinpä olen kävellyt eilen ja tänään suht rauhalliset kävelylenkit.

Kävelylenkkien aikana olen huomannut yhden jännän jutun -- kuntoni on parantunut sen verran, että saan pistää töppöstä toisen eteen ihan tosissani ja huitoa käsillä kuin vähämielinen, että saan sykkeen nostettua edes 120:een (kun normaali tavoitesykealueeni on 144-164 -tienoilla). Myös sykemittarin kuntotesti kertoo kuntoni nousseen 38:sta 39:ään! Jee! Ja siis möö siinä mielessä, että joudun huhkimaan entistä kovemmin saadakseni sykkeen ylös ja kalorit palamaan. Tosin tänään kävi kyllä mielessä, että voiko noi särkylääkkeet laskea sykettä.

Kävin ostamassa nyt sitten D-vitamiinia ja foolihappoa, kun tuolla Keho.netissä niin sinnikkäästi väitettiin, ettei niitä saa ravinnosta tarpeeksi. Mainoksen uhri? :-D Ehkä siinä tärkeimmät tältä päivää.

2003-02-19T01:02:00.000+02:00

ÄÄÄH!

Tänään oli yksityiselämän puolella hyvä päivä. Aurinkokin paistoi. Ja ainoa jäljellä oleva viisaudenhampaani alkoi särkeä... :-/ Ja se on valitettavasti sellainen hammas, joka pitää HAKATA irti (siksi se on vielä jäljellä, kun sen ainoan kerran kun uskaltauduin varaamaan ajan sen poistoon, hammaslääkäri oli unohtanut varata leikkaussalin)... No, nyt syön penisilliiniä ja särkylääkettä ja varmaan viimeistään ensi viikolla pitää sitten mennä rouhituttamaan toi hammas veke. Ainoa vähänkään positiivinen puoli asiassa on se, että hampaanpoiston jälkeen selviää varmasti mun ns. kuivapaino (nimim. kokemusta on).

Tuuli.netissä oli hyvä yleisartikkeli laihduttamisesta.

Ärgh, sais toi särky taas vähentyä, et pääsisin nukkumaan...

2003-02-17T08:09:00.000+02:00

Jee! Patrik Borg on kirjoittanut todella tyhjentävän artikkelin säästöliekistä tuonne Keho.netiin. Pakollista luettavaa kaikille laihduttajille!